Vanha Turisti on poistettu lopullisesti.
Lähipiiri veti palkokasvin nekkuun.
Ja minä yhden valtavan omaani.
Jos tässä maassa ei virkavalta saa bloggaajaa hiljaiseksi, niin suku kyllä sen heidän puolestaan tekee.
Ja tästä postauksesta on turha tulla sitten nillittämään. Kiukkuinen olen minäkin.
Menen vapuksi töihin.
Pitäkää hauskaa, sillä minä en taatusti pidä.
Myrkytän kaikki.
Tuntuu todellakin kuohuvan näinä päivinä jokin muukin kuin vain vappujuoma. Edellä linkatut herrat ovat jatkaneet loistavasti siitä, mihin minä jäin, ennenkuin tämäkin perkeleen ilmainen palveluntarjoaja hajosi omaan mahdottomuuteensa. Kai minun on vain ostettava se oma domaini, niinkuin Minya ja Pni ehdottelivat Sisäpiiriläisten Kokkareissa. Pelkän vokaalin ostaminen ei näköjään riitä nykypäivän bloggarille.
Hämmästyttää vain niin kovasti se, miten taas on noussut rähinä siitä samasta vanhasta aiheesta, miten Helsingissä on kaikki ja muualla ei mukamas mitään. Tällä kepillä on lyöty aihealuetta jos toistakin vuosien mittaan. Ja lyödään näköjään vieläkin, ihan niinkuin mitään ei olisi opittu.
Ymmärtäkää nyt hyvät vappunenäiset lukijat ja kanssabloggaajat, että täällä pääkaupunkiseudulla on aivan saatanasti jengiä ja siihen jengiin mahtuu luonnollisesti saatanasti bloggareita. Kun on saatanasti bloggareita samalla seudulla, niin ne saatanat todennäköisesti ennenpitkää keksivät jonkun tyhjänpäiväisen tekosyyn juopotteluun, varsinkin kun ovat suomalaisia. Siksi täällä järjestetään kekkereitä. Se ei suinkaan tarkoita etteikö niitä kekkereitä saisi järjestää muuallakin. Järjestettiin taannoin Kuopiossakin, jonne minutkin kutsuttiin vieraaksi, mutta kun Kuopio on niin kaukana, niin ei tullut lähdettyä. Samaa saatanan laimeaa tekosyytä tuntuvat kaikki ei-helsinkiläisetkin käyttävän, kun puhutaan kekkereistä joita täällä järjestetään ja jonne auliisti väkeä kutsutaan muualta Suomesta.
Ja sitten tietysti lyötiin Elitistin leima otsikkoon.
“Ei se halua tulla, kun se on päässyt Sisäpiiriin ja se on Elitisti.”
Ei ole mitään sisäpiiriä. Ei ole mitään helvetin eliittiä. On vain kaupunki jossa on paljon ihmisiä ja jota kohtaan koko muu Suomi potee kirvelevää ja katkeraa peniskateutta. En ymmärrä miksi.
Minä en olisi tahtonut muuttaa Helsinkiin. Kaikki jotka minut henkilökohtaisesti tuntevat, tietävät sen paremmin kuin hyvin. Itkun kanssa lähdettiin Kuopiosta yön selkään muuttoautolla. Toinen vaihtoehto olisi ollut työttömyys ja paska elämä. Toisin kuin monilla muilla, minulla kävi Helsingissä hyvä flaxi. Sain kaiken mitä tulin hakemaan ja enemmän. Niin paljon, etten voi enää lähteä pois. Nyt on Mies ja Asuntolaina ja Tulevaisuus. En silti ole helsinkiläinen, enkä sellaista koskaan tule olemaankaan. Olen sudeettisavolainen ja kotikaupunkini on nyt ja aina Kuopio.
Ei täällä Helsingissä ole mitään erikoista. Vain metro ja ratikka erottaa tämän Nilsiästä. Muuten paska on sama, paketti vain suurempi. Jos pitäisi valita paikka jossa kaikkein mieluiten asuisin ja Kuopio ei olisi vaihtoehto, niin asuisin Tampereella. Ja vain siksi, koska mielestäni Suomen blogigurut asuvat Tampereella, eivätkä Helsingissä. On Meat, Birdyt, Tumput, Minat ja Elinat ja lukuisat muut. Minä kirjoitan stadilaista massapaskaa, mutta näillä ihmisillä on oikeasti mielenkiintoisia juttuja.
Että jättäkää tämä glorifioitu kalastajakylä rauhaan.
Sisäpiiri ja Eliitti on Tampereella.
Ei jumalauta.
Tuskin on juhlaväki krapulasta parantunut kun ensimmäiset kateelliset ja itsetunto-ongelmaiset jo itkevät raadin pahuutta ja epäreilua maailmaa.
Katkeraa jupinaa kuuluu jokapuolelta. Sisäpiiri sitä ja sisäpiiri tätä.
Sen minä vaan haluaisin tietää, että missä helvetissä se Bloggaajien Sisäpiiri tässä maassa mukamas on? Itse en näe Janne Jalkasta kumppaneineen, niin Kuukkeliraatilaisia kuin ovatkin, minään Blogistanin sisäpiirinä. Ei täällä ole mitään sisäpiiriä, vaan kuppikuntia, joista kaksi hallitsevaa ovat epäsosiaaliset nörtit ja sosiaaliset nörtit. Sosiaaliset nörtit osallistuvat Blogistanin kepeämielisiin karkeloihin, tapaavat kanssabloggaajia ja pitävät hauskaa. Epäsosiaaliset nörtit jäävät karkeloista pois ja nillittävät sitten siitä kun “sisäpiiriläiset” kävivät taas taputtelemassa toisiaan selkään.
Kuulostaa jumalauta ihan peruskoulun yläasteen kahdeksannelta luokalta. On ne suositut ja sitten on ne, joita ei mukamas oteta mukaan.
Saatana. Kun minä ensimmäisen kerran päätin ujuttautua tähän mukamas niin suljettuun ja eksklusiiviseen sisäpiiriin, se tapahtui viime syksynä Kallion blogimiitissä. En ollut edes kalliolainen, eikä blogini ollut tunnettu millään tavalla, mutta uskaltauduin paikalle. Toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja tervetullut olen kokenut olevani joka ikinen kerta myöhemminkin. Ihan niinkuin kaikki muutkin.
Se, että muun toiminnan ohella jokunen tunnetumpi bloggari jakaa vuosittaisia blogipalkintoja, tekee heistä tuskin sen kummempia bloggaajia kuin kenestäkään muusta. Jos yhteisö antaa heille sillä perusteella vaikutusvaltaa ja jos media kiinnostuu aiheesta, niin kyse ei ole enää bloggaamisesta, eikä liioin mistään sisäpiiristäkään, vaan siitä perinteisestä suomalaisesta ilmiöstä, jossa ensin joukolla taputetaan selkään, mutta kun kateus alkaa nakertaa taputtelijan sielua, niin selkään isketäänkin sen sijaan puukko. Ei saa menestyä tai olla suosittu. Ei saa sitä, ei saa tätä.
Mitä helvetin väliä sillä on, jos joku raadin jäsenistä palkitaan myös? Mitä helvetin väliä sillä on, jos voittaja tuleekin jonkun kategorian ulkopuolelta? Eihän Kuukkeleissa alunperinkään ole ollut kyse mistään pienoisdemokratiasta, vaan siitä että voittajat valitsee raati. Raati saa valita kenet huvittaa. Eikä Kuukkeli ole vielä niin arvovaltainen kunnianosoitus ja palkinto, että sen perään pitäisi nyyhkiä, ei varsinkaan aikuisen ihmisen.
Siinä että “Paras Uusi Blogi”-palkinto meni Kallioblogille harmittaa minua henkilökohtaisesti eniten se, että jouduin katkaisemaan kusitaukoni naistenhuoneessa lyhyeen. Turhaan kiirehdin. Mutta että joku jaksaa ihan ryhtyä valittamaan ja vauhkoamaan siitä, että raati on tehnyt valintansa ehdokaslistan ulkopuolelta ja että tuo on tyranniaa ja sisäpiiriläisyyttä ja äiti tuo tökkäsi risulla silmään ja jäkä-jäkä, niin kannattaisi varmaan suorittaa pienimuotoinen reality-check.
Maailma on tyly, epi ja mälsä.
Kukaan ei tykkää teistä, ettekä te koskaan pääse kauniiseen sisäpiiriin, jossa juhlitaan ja jaetaan palkintoja ainiaan.
No niin. Niistäkääpä nyt nenänne ja ottakaa vähän kevytcolaa ja yksi Saarioisten roiskeläppäpizza.
No jopas jopas!
Ilta oli enemmän kuin yllätyksellinen…
Ei varmaan vähiten siksi, että kun juoksin naistenhuoneesta housut kintuissa kuulemaan “Paras Uusi Blogi”-sarjan voittajan, niin se en suinkaan ollut minä tai Ainailona, vaan Kallioblogi. Suoraan pystymetsästä.
Totaalisen yllättävää oli myös se, ettei Birdyllä ollutkaan sarvia ja pitkiä kulmahampaita. Eikä telaketjuja. Nainenhan on itse ihanuus.
Sekin oli outoa miten ihmiset reagoivat nähdessään miltä Turisti livenä näyttää. “Mä luulin että sä olet mies”, taisi olla illan yllättävin kommentti. Ehkäpä kaikki eivät vain osaa odottaa 157 senttistä, vaaleahiuksista ja viattoman näköistä naapurintyttöä, kun kiroilua ja tuhmailua täällä käyvät lukemassa.
Yllätys oli myös se, miten jossain vaiheessa myönnyin hankkimaan itselleni kävelysauvat ja lähteväni niitä kokeilemaan Minyan kanssa. Minyalle myös suurkiitos kyydeistä Sinne ja Takaisin! Mulla on sun numero ja mä tiedän missä sä asut, you figure out the rest!
Ja se, että kutsuin puolet Blogistanin naisista ja Sediksen kesällä grillikekkereihin. Niistä kekkereistä tosin pidetään sitten kiinni!
Iloinen yllätys oli myös nähdä ennestään tuttuja naamoja, vaikka tällä kertaa joukossa olikin enemmän ihan vieraita ihmisiä. Hyväntahtoinen vilkutus tasapuolisesti kaikille paikalla olleille. Lienee aivan turhaa lähteä listaamaan teitä kaikkia, kun kuitenkin unohtaisin jonkun ja sitten tulisi paha mieli.
Yllättävä pettymys oli Mitvitin poissaolo. Mitvit, oi, Mitvit! Miksi tämän minulle teit?
Ja lopuksi tahtoisin kiittää vielä Mike Pohjolaa. Kiitos, Herra Pohjola, että tahattomasti(?) ärsytit minua jutuillasi Turun Cosmic Comic Cafessa marraskuussa 2003. Ilman sitä en olisi aloittanut bloggaamista. Sääli etten ehtinyt kiittää kasvokkain.
Ja kebab on hyvää. Ja GT.
Lue sähköpostisi Cityssä.
Ihan ensiksikin Tiralle, Misulle ja EGlle aivan suunnaton kiitos yhdestä suukki-suukkista! Lämmitti väsynyttä mieltä tappavan työpäivän jälkeen!
Ja sitten asiaan. Huominen Kuukkeligaala on aiheuttanut Kamalaa Angstia täällä Maununnevan suunnilla. Ahdistaa. Ei ole mitään fiksua päällepantavaa, enkä kertakaikkiaan muutenkaan jaksaisi vetää ykkösiä niskaan. Saanko ikinä anteeksi jos en pukeudu pikkumustaan ja stilettoihin? Suunnittelemani asu on kyllä kenkiä myöden ihan uusi, eikä kertaakaan käytetty… Annatteko armoa tämän kerran? Jookos-kookos? Kiltit? Kunnioitan toki illan isäntiä valtavasti, mutta kun otsassani on ikuisesti leima “ylimielinen ja välinpitämätön vittupää”, kuten entinen kuvaamataidon opettajani loihe lausumaan vuonna 1995, niin eletään sitten sen mukaisesti vielä näin kymmenen vuotta myöhemminkin. En tule alasti, enkä vanhassa rakkaassa kylpytakissani.
Kävin tärväämässä töiden jälkeen hillittömän summan tuskalla ansaitsemiani palkkapennosia ylihinnoiteltuun ranskalaiseen kosmetiikkaan. Tuli typerä olo, sillä en yleensä arkisin käytä edes ripsiväriä, seerumeista, meikkivoiteista ja valokynistä puhumattakaan. 300-asteinen parila sulattaisi kaiken kuitenkin pois; hyvä kun kulmakarvat eivät kuumuudessa tipahda. Huomenna ajattelin kuitenkin maalata naamani ihan varmuuden vuoksi, jottei kukaan sitten myöhemmin kadulla takuulla tunnista että “hei toi on niinq se Turisti tai jotain”.
Törmäsin Kollegaan tänään Mannerheimintiellä. Sovittiin alustavasti tapaamisesta torstaina. Siitä edellisestä kerrasta onkin aivan liian pitkä aika. Jos Mies ei olisi paras ysäväni täällä päässä Suomea, niin se olisi ehdottomasti Kollega. Itsensä irtisanominen samana päivänä yhdistää. 
Juuh… Nyt värjään hiukset, otan lasin valkoviiniä ja opettelen meikkaamaan.
Ihq niinq.
Mieheni Maximus Mälsimys ei lähde avecikseni keskiviikkona. Sanoi ettei kuitenkaan tuntisi ketään ja tuntisi olonsa vain ulkopuoliseksi, kun ei itse bloggaa.
No enhän minäkään ketään siellä varsinaisesti tunne, vaikka monet olen kyllä varmaankin tavannut aikaisemmissa karkeloissa. Minusta on huutava vääryys, ettei Mies lähde, vaikka olen ehdollakin yhden pystin saajaksi. En minä sitä tosin voita, siitä olen varma (sen voittaa kumminkin Ainailona tai voittaisi jos minä olisin raadissa), mutta silti! Vähän voisi tukea ja kannustaa, mutta ei. Telkkarista tulee kuulemma jotain tärkeää ja seli-seli-seli.
Etsin siis Miestäni loisteliaampaa seuraa keskiviikkoillaksi Kuukkeligaalaan. Sukupuolella ei niin väliä (paitsi tietty jos on Mitvit), eikä iälläkään (mut Mitvit on just sopivan ikäinen), eikä tarvitse välttämättä edes blogata (Mitvit tosin bloggaa ja on muutenkin kuningas).
Lupaan olla nätisti ja kiroilematta ja jättää stringit kotiin.
Kun nyt Mina pyytää, niin kerrotaan sitten mitä Turisti on tavannut. Siis ta-van-nut.
Olet joutunut Fahrenheit 451:n maailmaan - mikä kirja haluaisit olla?
Ööö… Koko Waltarin tuotanto. Tuntemattoman Sotilaan lisäksi kyseiset kirjat ovat ainoita mitä olen suomeksi vaivautunut lukemaan.
Oletko koskaan ollut ihastunut fiktiiviseen hahmoon?
Olen, Stephen Kingin Tukikohdan kuuromykkä Nickiin. Hahmo oli ihan liian symppis ja sankari.
Mitä luet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä en yhtään mitään, sillä en ole ehtinyt kirjakauppaan yli kuukauteen.
Mikä on viimeisin kirja jonka ostit?
Paljon kohuttu Da Vinci Koodi. Oli tosin pienoinen pettymys.
Mikä on viimeisin lukemasi kirja?
Anna Gavaldan Kimpassa.
Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Väino Linnan Tuntemattoman Sotilaan, Mika Waltarin Mikael Karvajalan, Anthony Bourdainin Kobraa Lautasella, JD Salingerin Sieppari Ruispellossa ja F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun. Siinä riittäisi ajankulua auringonpalvonnan ja kookospähkinöiden lomassa.
Kenen haluaisit jatkavan meemiä ja miksi?
No tuota Alivuokralainen nyt vois ainakin kertoilla lukemisistaan.
Ja minähän sen myrkytän!
Sen perkeleen ristiturvan, joka on jossain vaiheessa päivää käynyt nakertelemassa minun viime syksynä suurella työllä ja vaivalla istuttamiani krookuksia. Ihan varmasti myrkytän! Yli sata nupullaan olevaa tainta on nyrhitty matalaksi maata myöden, perkele! Ja sitten on paskottu koko kukkapenkki täyteen pipanoita, ettei vain varmasti jäisi epäselväksi kuka on ollut asialla.
Kiukuttaa.
En muutenkaan tykkää jäniksistä ja rusakoista vielä vähemmän. Ne on luonnottomia elukoita, jotka rikkovat autosi kalliin etupuskurin ihan vittuilumielessä ja huutelevat keväisin rumalla ronkuvalla äänellä kuin mitkäkin kalman airuet. Ja lisääntyvät kuin kanit. Tosin niitähän ne melkein ovatkin.
Eivät ne kelpaa kuin punaviinin ja yrttien kanssa pataan haudutettavaksi.
Jotta nirri vaan pois jokaikiseltä.
Turisti on muuttanut uuteen osoitteeseen. Vanha Turisti löytyy edelleen samasta vanhasta paikasta, mutta sitä ei kuitenkaan enää päivitetä.
Uuden Turistin ulkonäkö tulee hakemaan muotoaan vielä jonkin aikaa ja sivupalkin päivityskin tulee kestämään hetken.
Jaa miksikö? No siksi, että minulla on myös päivätyö ja vapaaaika on lievästi ilmaistuna kortilla. Elämä haittaa bloggaamista.
