turisti

Tämä löytyy jo melkein kaikilta.

Human Virus Scanner

Viruses you suffer from:

Sci-fi
Stop wearing the stick-on ears.

Cars
There just hunks of metal which go real fast. Ride a bike through London at rush hour.

Viruses you might suffer from:

None!

1. Montako CD-levyä ostat vuodessa? 20-50, vähän riippuu fiiliksistä.
2. Onko sinulla mielestäsi oikeus, omaa käyttöä varten, tehdä niin monta kopiota kun haluat niistä CD-levyistä jotka olet ostanut? Totta helvetissä. En tahdo rahdata lempilevyjäni esimerkiksi kotistereoista autoon ja takaisin, vaan autoon poltan omat kappaleet. Kasaan lemppareitani myös omiksi kokoelmikseen, ettei tarvitse plärätä levyhyllyä jatkuvasti.
3. Onko sinulla kannettavaa mp3-soitinta? On, enkä aio siitä luopua.
4. Mitä pidät kopiosuojatuista CD-levyista? Eivät toimi vanhoissa stereoissa, eivätkä tietokoneessani. Paskaa kaikki tyynni.

[via]

You are Animal.
You are completely nuts, but fun to be around.

SPECIAL TALENTS:
Drums, Women, Food.
HOBBIES:
Drums, Women, Food.

FAVORITE EXPRESSIONS:
“Louder!”, “Food now!” and
“Want Woman!”

LAST BOOK EATEN:
“The Musicians’ Guide to Drums, Women &
Food”

NEVER LEAVES HOME WITHOUT:
An appetite.

What Muppet are you?
brought to you by Quizilla

[via]

Keikka oli muuten aivan loistava. Vaikken ollutkaan lavalla, niin kiitoksia “faneille”. Toivottavasti fanititte myös muusikkoja.

Huoh.

Aamun palaveri työpaikalla oli menestys. En ole viime kuukausina esittänyt kovin kärkkäästi haisevia mielipiteitäni ravintolapäällikölle, vaan säästellyt sanojani. Tänä aamuna sain sen muijan jakamattoman huomion, kun kerroin miten asian laita on näin työntekijän näkökulmasta. Sanoin suoraan nähneeni samanlaista henkilöstöhallintoa viimeksi palvelualojen takapajulassa, Unkarissa. Se oli kerrankin hiljaa hetkisen ja kysyi sitten ovatko asiat todellakin niin huonosti.

Työkaverit antoivat aplodeja.

Nyt onkin hyvä painella suihkuun, vetää prinsessamaalia naamaan ja lähteä katsomaan keikkaa.

Huomenna kello 21-reikäreikä, esiintyy osoitteessa Eerikinkatu 28, ravintola Mendocinossa Nahkelan Elvis, Jouni “Big Jay” Viirtala.

Minä aion olla paikan päällä.

Veneilykausi päättyi osaltamme tänään.

Paatti nykäistiin maihin nosturirekalla, viritettiin telakointitrailerille ja asian todettiin olevan hyvä, kunhan perusteellinen pesu saadaan jossain vaiheessa suoritettua. Edellinen omistaja väitti kivenkovaa että pohjassa on myrkkymaali, minä tahtoisin todeta väitteeseen että katin paskat.

Puoli Itämerta on kasvanut kiinni vesirajan alapuolelle.

No, tietääpähän ainakin, että ensi keväänä ei helpolla pääse. Saksasta täytyy tilata kunnon primerit ja mömmöt, ennen ensi kautta. Ja turha avautua siitä, että aiomme silata paatin kunnollisella myrkyllä näiden paikallisten pinotexien sijaan. Väittäisin että Suomenlahdella on tuhat kertaa pahempia saastuttajia vesillä kuin yksityiset huviveneilijät ja kunkin pienet neliömetrit myrkkymaalia pinnan alla.

Minä en ainakaan suostu siihen, etten muka saisi suojella huviveneeni pohjaa paskalta. En.

Tässäkin asiassa otti aikoinaan pahiten turpaan yksittäiset harrastelijat, kun tehokkaat myrkkymaalit kiellettiin. Mutta niinhän se aina menee.

Pitäisiköhän ihan kiusallaan hankkiutua kansanedustajaksi, että pääsisi näyttämään paikan päällä persettä viherpipertäjille ja muille nihilisteille? Minusta se olisi kivaa, vaikkei yhtään rakentavaa olisikaan.

Minya sanoi sen niin hyvin tänään puhelimessa.

“On outoa nähdä miten bloggaaja muuttuu ihmiseksi.”

Keskustelu koski perjantain miittiä ja sitä mikä näkyi ja kuului. Ja mistä on puhuttu jäkeenpäin. Jäin pohtimaan asiaa möyriessäni kukkapenkissä ja istutellessani kukkasipuleita.

Miten sen nyt sanoisi, ettei kuulostaisi pahalta? Blogistanissa on ihmisiä, joiden kanssa en välttämättä viihdy livenä. Siinäpä se. Rumasti sanottu, mutta vakka kantensa valitsee. Eihän sitä ihminen voi kaikkien kanssa olla parasta mahdollista pataa. Eikä varmaan ole tarviskaan. Jokainenhan kerää kuitenkin mieluiten ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa ajatusmaailmat kohtaavat edes jollakin tasolla ja joiden kanssa on mukavaa. Sellaisia ihmisiä, joiden seurassa saa olla vapaasti juuri niin tampio kuin yleensäkin on.

Minusta tuntuu, että olen alkanut pikkuhiljaa löytää joukosta niitä, joiden seura miellyttää myös Blogistanin ulkopuolella. Olen ehdottomasti löytänyt myös muutaman, joiden seuraa en vain osaa arvostaa. Minun paha, eikä siitä kannata suuttua tai ottaa itseensä. Enhän minä sitä kuitenkaan päin naamaa livenä töksäytä, kuten tiedätte.

Joku älypää tietenkin keksii seuraavaksi ryhtyä nillittämään siitä, että kerään ympärilleni jonkin sortin sisäpiiriä.

Niin varmaan keräänkin.

Niitä piiriläisiä kutsutaan ystäviksi.

Tänään, ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, ärsyynnyin Blogistaniin.

Ärsyyntyminen tapahtui tällä kertaa paljon syvemmällä tasolla, kuin sillä, millä Turisti reagoi. Minä ärsyynnyin täällä nimimerkin takana. Turisti ei reagoinut, mutta minä reagoin.

Taisin perjantaina miitissä sanoa jollekin, etten oikeasti ärsyynny kovinkaan helposti.

Ihmeiden aika ei näemmä ole vielä ohi.

Ai kun oli hauskaa taas.

Menin töihin puoliltapäivin ja totesin aamuvuorolaisen olevan umpikännissä. Saatoin sanoa jotain todella ilkeää ennen kuin lähetin nuorenmiehen kotiinsa nojailemaan.

Kun ravintola sitten saatiin auki puoli tuntia myöhässä, niin sisään ryntää joku helvetin kakaralauma. Laita nyt ruokaa viidelletoista paaderolle, jotka eivät suostu syömään sitä, tätä ja/tai tuota, koska se on “pahaa”. Viddu. Homma oli jokseenkin paskamainen, varsinkin kun ravintolamme lastenmenu on “jokseenkin puutteellinen”. Kun en muutenkaan tykkää oikein itseäni lyhyemmistä ihmisistä, niin ärsytti aika paljon.

Ärsytti myös kaikki ne muut lattapäät, jotka kävivät maukumassa luukulla siitä, että tilauksissa meni niin paljon aikaa.

NO KAI SIINÄ SAATANA AIKAA MENEE, JOS PUOLI KAUPUNKIA ÄNKEÄÄ RAVINTOLAAN SAMAAN AIKAAN JA SITÄ MÄMMIÄ LAPIOI LUUKULLE YKSINÄINEN KOKKI! JA PERKELE JOS EI PUOLTA TUNTIA MALTA VELLIÄÄN VENATA, NIIN SOPII SYÖDÄ KOTONA.

Helevettiläenen, sanoisi savolainen.

Yhdelle jupille totesin että sopii mennä muutaman korttelin päähän Hesburgeriin lounaalle, jos kaipaa pikaruokaa. Harmitti vain, kun ei ollut alekuponkia sille aasille antaa.

Jupit vituttavat minua asiakkaista kaikkein eniten. Ovat niin kovin tietävinään, tuhlaavat törkeästi rahaa, mutta tippiä ei sitten saatanaolla kuitenkaan ikinä heru. Jos kuvittelee olevansa niin perkeleen kultivoitunut, keekoilee designteltta ruhonsa peitteenä ja on olevinaan rahalla ladattu, niin sopisi sitten osoittaa vähän rispektiä sille kituvalle sielulle, joka sitä gurmeeta hänelle nokittavaksi järjestää. Vaan ei.

Perkele. Jonain päivänä minulla on vielä se oma ravintola ja sinne ei sitten kaikenmaailman poroporvarit pääsekään napsuttelemaan sormiaan kyypparille.

Lahtaan ne mulkut ovelle.

Oksetti ihan koko päivän.

Herra tautia lisätköön.

GT ei tee kenestäkään hauskaa tai kaunista, sen totesin vilkaistessani juuri peiliin.

Olen muuttunut kurpitsaksi jossain vaiheessa yötä. Olen syönyt tupakannatsoja ja mopannut lattiat hiuskuontalollani. Ja joku on ajellut taksilla minun laskuuni.

Täytyy tästä. Töihin. Pikkuhiljaa.

Ah! Malarialääkettä ja bloggaajia!

Voiko väsynyt Turisti enempää toivoa, kuin ryhmähalia Ympyrätalon edustalla Kuninkaan, Hymyn, Virkanaisen, Salarakastelijan ja Prinsessan kanssa. Taisi siellä olla muitakin kyllä läsnä, mutta joku piti minua niskalenkissä, enkä nähnyt.

(Stringit.)

Keskustelu ei ollut syvällistä, muttei syvältäkään.

Oli ihanaa nähdä teitä kaikkia ja oli hauska tutustua!

Kiitos kaikille, nyt jo tutuille tai vielä tuntemattomille!

(Toivottavasti ei ollut epiä, hipit.)

Tää joutuis menemään tänään ennakkosuunnitelmista huolimatta töihin. Tää pääsis vasta 23.45. Tää ehtis sinne kekkereihin aikaisintaan 00.15. Oisko ne sillon vielä siellä, vai meniskö tää vaan suosiolla kotiin nukkumaan?

Lyhyt hiljainen hetki suomalaisen musiikkiteollisuuden edesmenon johdosta.

Haukkasitte nyt hatullisen siellä Arkadianmäellä.

Olen ostanut pelkästään tänä vuonna 46 musiikkitallennetta cd-formaatissa. Vastedes en osta enää ensimmäistäkään. Tietokoneeni lataa jo nyt neljää ostoslistalla vielä ollutta tallennetta, vain koska teidän hyväksymänne tekijänoikeuslaki on kirjaimellisesti perseestä.

En aio sponsoroida teitä enää, arvon arkadianmäkeläiset ja artistit, jotka ajoitte läpi tämän paskan lain.

Olen turhautunut ja ärsyyntynyt kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Siis ihan jokaiseen.

Lähtisin mielelläni tänään kuuhun tai tuopin ääreen suunnittelemaan tuomiopäivää.

Anyone?

Älä koskaan mene töihin kommandona.

Alemman tason teemalaulu.

(Tsori nyt taas, kun tarjoan keppiä luun sijaan.)

Biisi [via]

Maanantai. Sen huomaa.

Blogsome on toiminut tänään kuin stadilainen umpihangessa. Lataa, lataa, menee kahvitauolle, lataa, lataa. Harkitsen vakavasti omaa domainia.

Työpaikalta soittelivat aamutuimaan. Ravintolapäällikkö oli unohtanut työvuorolistasta maanantain aamuvuoron. Kyselivät voisinko tehdä aamun. Kysyin tulisiko iltavuoroon sitten joku muu. Vastasivat että ei tulisi. Totesin että antaapa sitten olla. Tuntikortilla on plussaa jo useamman vapaan verran, enkä kaipaa lisää. Aika helvetin hiljaista että tekisin neljätoistatuntisen päivän yksin keittiössä.

Aamun maidonhakumatkalla lähikauppaan törmäsin ensimmäistä kertaa koiranvihaajaan. Mamma kirkui jo sadan metrin päästä että tappaa koiran jos se tulee lähemmäs. Huusin takaisin, että sopii siinä tapauksessa kääntyä takaisin ja kiristää tahtia, ellei koiran lahtaamisen jälkeen mieli päästä itsekin hengestään. En tiedä mitä emäntä skitsoili, mutta yritti ohikulkiessamme potkaista koiraa. Soitin poliisille ja tuntomerkkien perusteella poliisi totesi ämmän olevan tuttu tapaus ja ottavansa tähän yhteyttä.

Pidän Kakkelsonin tiukassa hihnassa aina kun tulee tuntemattomia vastaan ihan vaan sen takia, että tiedän joidenkin ihmisten ihan oikeasti pelkäävän koiria, olivat ne koirat sitten kuinka pieniä hyvänsä. Silittämään pääsee vastedes vain lupaa kysymällä. En uskalla riskeerata arvokkaan sijoituskoiran terveyttä ja hyvinvointia, jos tuollaisia hulluja on liikkeellä enemmänkin.

Alkaa taas mitta täyttymään. On se saatana, että tässä maassa ei saada enemmän määrärahoja ohjattua hullujen hoitamiseksi. Kiukuttaa ihan jo vanhempieni ammatinkin takia.

Perheemme skotlantilaisvahvistus Kakkelsonin valtaisa ego sai eilen massiivisen ruhjevamman, kun tuttavapariskunta ja heidän haukkuva rottansa Tequila piipahtivat visiitille.

Tequila on chihuahua. Sellainen luiseva rääpäle.

Eihän siitä mitään tullut. Kakkelson yritti syödä sen ja vieraiden lähdettyä se valopää räksytti perään kolme tuntia.

Tässä syy miksi ajan mielummin eurooppalaisella.

Viideskymmenestuhannes kävijä kutsutaan Turistilaan liiteritalkoisiin. Olutta on.

Suunnitteilla oli hauska viikonloppu kummipojan ja tämän vanhempien kanssa. Piti syödä hienoja herkkuja, käydä Korkeasaaressa ja lelukaupoissa. Mutta ei, maailma tuli väliin, eivätkä vieraat pääsekään Helsinkiin, vaan ovat jumissa Kuopiossa.

Olisi yhteinen vapaa. Voisi tehdä kaikkea hauskaa, tai sitten remontoida puuliiteriä. Hauskaa, tai puuliiteriä.

Arvatkaas kumpaa tehdään?

Arvasitte oikein. Mutta revitään sitten riemua siitä liiteristä.

Aloitetaan projekti hakemalla kori iisalmelaista Siwasta.

Kuka lukee minua Niuvanniemessä?

Kun nyt taas kerran sitten keskustellaan tuosta tympeästä markkina-arvoteoriasta, niin keskustellaan sitten.

Kun minä kerran olen “rikas kokoomuslainen”, kuten tämä eräs pelle keksi asian ilmaista, niin eikö minun kaiken järjen mukaan tulisi allekirjoittaa MA-teoria. Minunhan, jos kenen, pitäisi pystyä kertomaan hinta kaikelle maan ja taivaan välillä, kun kerran kapitalisti olen.

Ei.

En henkilökohtaisesti kykene määrittelemään ihmisten “markkina-arvoa”, koska on oksettavaa ajatella maailmaa “ihmismarkkinoina”.

Mielestäni henkilöt, jotka ovat ottaneet MA-teorian omakseen ja määrittelevät sen mukaan itsensä alempaan tasoon omassa sukupuolisarjassaan ja itkevät sitten huonoa arpaansa (ja mikä säälittävämpää, syyttelevät siitä muita) ovat sekoittaneet huonon itsetunnon kourissa kiemurtelevassa mielessään markkina-arvon ja ihmisarvon. Kumpaakaan ei voi mielestäni määritellä, mutta nämä kaksi asiaa eivät suinkaan ole sama asia. Ihmisarvo on jokaisella, mutta ihmisellä ei saatana vieköön ole mitään markkina-arvoa.

Ylipäätään on surullista katsella, miten nämä alemman tason markkina-arvoteoreetikot tukevat osaltaan jo muutekin vääristynyttä kuvaa siitä, mitä ihmisen tulisi olla. Pitäisi muka olla kaunis ja kiinteä, menestyvä ja rikas ja ihanmitävaankunhanmeneesamaanmuottiinmuidenkanssa. Kovaan ääneen julistavat, että asia on väärin ja epäreilua, mutta siltikin repsahtavat tukemaan vääristyneitä arvoja ja maailmankuvaa kategorioimalla itsensä, vaikkakin sitten marttyyrimäisesti siihen paskempaan lokeroon. Kun maailma pyörii vain ja ainoastaan navan alapuolella ja ihmisille lyödään leimaa otsaan ulkoisten avujen tai avuttomuuksien perusteella, niin eihän kyse loppujen lopuksi ole mistään sen kummemmasta kuin ihan perinteisestä pillusta. Siitä miten sinne pääsisi, tai siitä miten sen saisi täytettyä.

ATM/N tuntuu kuvittelevan että pillua ei rumalla naamalla ja kiltillä luonteella heru, tai että vastaavasti oma perskohtainen pillu ei vastakkaista sukupuolta kiinnosta samoista syistä. Voi suru! Miten epäreilua! Ylemmällä tasolla heruu, muttei alemman tason suuntaan! Maailmassa on virhe!

Saanko tässä välin tiedustella eikö elämässä ole mitään muuta, kuin pillu?

Minne helvettiin ihmisten oma ajattelukyky ja itsensä arvostaminen ihmisenä on yhtäkkiä kaikonnut? Ettekö te perkeleet osaa määritellä itseänne muuten, kuin vinoutuneen median luoman kuvan kautta? Tajuatteko te, pässit, että tällaista ongelmaa ei ollut vielä silloin, kun valtaosalla väestöstä oli edes jonkinlainen moraali ja tärkeämpää tekemistä!

Pullamössöt.

Juttu on katsokaas niin, että minulle jokainen ihminen on ihan yhtä arvokas, vaikken kaikista henkilöinä tai persoonallisuuksina pitäisikään. Vain yksi asia maailmassa saa minun sappeni kiehumaan yli ja se on itsesääli ja itsesääli tuntuu olevan se yhdistävä tekijä “alemmalla tasolla”. Minun korvissani itsesääli on aina ruikutusta. Kyllä ongelmistaan saa kertoa, kyllä valittaa saa, mutta ei saatana pidä mennä päästämään suustaan sellaisia älyttömyyksiä kuten “se on femakkosalaliiton syy etten minä kelpaa naisille”, tai että “flaksi ei käy kun en öyhötä”, tai “en kelpaa kenellekään, koska en ole malli”.

Paskanmarjat ja mansikat.

Jos itselleen ei anna paskankaan arvoa, niin kuvitteletteko te että kukaan muukaan teitä sitten arvostaa? Se nyt valitettavasti vaan näkyy käyttäytymisessä, naamassa ja teidän henkilökohtaisessa vitun aurassanne, jos omanarvontunto on tullut vedettyä vessasta alas. Ei kukaan ehdoin tahdoin halua vääntäytyä seuraan, jossa tarjolla on vain vinkumista siitä, miten epiä on, kun ei edes heru, saati sitten mitään muutakaan.

Itkemällä ja valittamalla ei tässä maailmassa mitään saa, vaikka toisin tuntuvat nämä eilisen teeren pojat kuvittelevan. Äiti ei vaan enää näin aikuisiällä tule ketään auttamaan, eikä näissä asioissa varsinkaan. On otettava itseään niskasta kiinni, lopetettava se säälin kalastelu. Opeteltava arvostamaan itseään, vaikka siinä sitten menisi koko helvetin elämä. Jokatapauksessa se elämä menee harakoille, jos jämähtää parkumaan maailman pahuutta ja osoittelemaan sormella että “teijjän vika että on epiä!”

En henkilökohtaisesti viitsi haaskata aikaani sellaiseen. On aika paljon parempaakin tekemistä.

Oli myös silloin, kun olin sinkku ja ei herunut.

Mutta minähän määrittelenkin itseni muuten kuin toisten ihmisten kautta. Minulla on vaarallisen vahva itsetunto. Minä en sääli itseäni, enkä anna armoa; en itselleni, enkä muille.

Mutta minähän olenkin ylemmällä tasolla. Niin perkeleen korkealla että huimaa.

Miksi, voi miksi?

Missä näitä räkänokkia oikein sikiää?

Missähän vaiheessa nämä ruikuttajat tajuavat, että se ATMmyys ja muutkin vitun kirjainyhdistelmät ovat ihan vaan siellä itsekunkin korvien välissä? Missä vaiheessa se saatanan yleistys loppuu, että naisille kelpaa vain ryyppäävä, hakkaava ja öyhöttävä amisneekeri?

Perkele. Tekisi niin mieleni tukistaa jokaista vikisevää kermapersettä, jonka ainoa huoli maailmassa on se, ettei pissiksiltä heru pillua, kun itse on nörtti ja muutenkin mukava.

Elämä on ihan juurikin niin hankalaa, kuin siitä mielii itselleen tehdä.

Minulle lyötiin inha “YTN”-leima otsikkoon jo joskus lukioiässä. Kukapa olisi uskonut, että loppujen lopuksi kävisi niin, että tapaan elämäni miehen (tekee töitä, on älykäs, osaa ottaa alkoholia sivistyneesti, ei lyö, ei öyhötä, on suomalainen ja valkoihoinen) bittiavaruudessa ja hieman myöhemmin on koko tulevaisuus rakenteilla omaa paritalonpätkää, autoa ja yhteisiä harrastuksia myöten?

Kuinka, voi kuinka, se on mahdollista, kun ATM-logiikan mukaanhan minun pitäisi tässä vaiheessa olla piestynä, kuppaisena kotiorjana jossain vitun Jakomäessä hyysäämässä jotain isokullista neekeriä ja viittä mulattikiljukaulaa?

No se on tietenkin mahdollista siksi, että ATM-logiikka ei toimi. Ja siksi että heidän ongelmansa eivät ole todellisia tässä, tai missään muussakaan maailmassa.

Ne ovat siellä korvien välissä.

Ja kyllähän me kaikki tiedämme nimityksen ongelmille, jotka ovat todellisia vain siellä korvien välissä, eikö niin?

OMA BLOGI

0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?
- Olen yrittänyt, mutta en ole ikinä onnistunut selittämään asiaa ymmärrettävästi. Joten en yritä enää.

1. Koska aloitit bloggaamisen?
- Marraskuussa 2003.

2. Miksi bloggaat?
- Aluksi siksi että olin ärsyyntynyt, sittemmin koska halusin voittaa ihmisen hänen omassa pelissään, jossain vaiheessa siksi että se oli hauskaa ja nyttemmin koska en osaa olla bloggaamatta.

3. Kuinka usein bloggaat?
- Joskus monta kertaa päivässä, joskus en moneen päivään.

4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?
- En, koska minulla on muutenkin jännää.

5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi?
-Bloggaan, koska olen savolainen.

6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?
-SiteMeteriä. Kävijöitä on yleensä n.400 per päivä.

7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?
- 247, tänään.

MUIDEN BLOGIT

1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?
-Luen. Miksi en. Muiden blogeissa on parempaa luettavaa kuin omassani.

2. Koska aloitit blogien lukemisen?
-Samoihin aikoihin kuin bloggaamisen.

3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?
- Kolmisenkymmentä.

4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?
-Mielipideblogeja ja asiaa. Myös haircuttia.

5. Millaisia blogeja luet vähiten?
-Jos blogi käsittelee Applea tai podeja niin jää lukematta.

6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?
-En.

7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?
-Enimmäkseen suomalaisia, mutta myös ulkomaalaisia.

8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit?
-Eivät.

INTERBLOGISTISUUS YMS.

1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?
- On.

2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne?
-

3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?
-Ilmoitin. Kissa ja häntä ja kuka sen nostaa…

4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?
-Harvoin. Kerran parissa viikossa?

5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?
-Imartelee, mutta aika yhdentekevää.

6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla?
-Yhdentekevää.

7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla?
-Kommentoin, jos aihe koskettaa.

8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?
-En ole pitänyt kirjaa, ei mitään käsitystä.

9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin?
- Yleensä kommentoin, mikäli mielipiteeni eroaa kirjoituksesta.

10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?
-Kommentoin. Jos löydän jotain itseäni kiinnostavaa ja muhevaa.

11. Tuntuuko sinusta siltä, että “blogistanissa” (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?
-Ei.

12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?
- En, mutta eräät väittävät kyllä niin.

13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?
-Käyn. Niissä on poikkeuksetta hauskaa ja ilmapiiri notkea ja kostea.

[via]

Joskohan nyt vihdoin ja viimein saataisiin edes hiukkasen todenmukaisempi ja asiapitoisempi juttu valtamediaan siitä, mitä bloggaaminen oikeasti on?

Saataisiinko? Jooko?

Kävipä hassusti eräälle ahkeralle ystävälleni, joka on jo vuosia raatanut niinkin isolle firmalle kuin Hok-Elanto.

Kyseinen henkilö on toiminut moitteettomasti eräässä Hok:in ravintolassa tarjoilijana. Hän on työpaikallaan pidetty työkaveri ja raatanut pienen palkkansa eteen siinä missä kaikki muutkin kyseisen toimipaikan työntekijät. Valittettavasti vain kyseisen ravintolan ravintolapäällikkö ei ole erityisen mieltynyt nimenomaiseen tarjoilijaan ja on jo pitkään yrittänyt savustaa tätä ulos vähintäänkin johtamastaan ravintolasta, jos ei sitten koko talosta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kunnes sitten viimeisen parin viikon aikana tämä ravintolapäällikkö on onnistunut junailemaan asiat niin, että tarjoilija siirrettään talon sisäisesti toiseen toimipaikkaan. Tosin pienemmällä palkalla ja henkilöltä itseltään asiaa mitenkään tiedustelematta, saati edes antamatta asiaankuuluvaa kirjallista ilmoitusta määräaikana! Toisesta toimipaikasta oli tarjoilija toivotettu tervetulleeksi tekstiviestillä tarjoilijan ollessa kesälomalla. Työt olisi pitänyt aloittaa kesken loman.

En aio asioida Hok-Elannon ravintolatoimialan paikoissa, enkä suosittele sitä muillekaan. Ihmiselle ei vaan jumalauta tehdä tuollaista kiusaa, vaikka naama ei miellyttäisikään.

Saatanan porsaat.

Olen hävittänyt neljänsadan monikansallisen arvoisen lahjakortin, joka kaiken lisäksi menee umpeen muutaman päivän kuluttua. Koko halvatun huusholli on käännetty ympäri, mutta sitä kurjaa pahvinpalaa ei vaan tunnu löytyvän.

Lisää bensaa henkilökohtaisen helvettini liekkeihin lyö se herttainen perkeleen fakta, että hilloviikot ovat aika hälyyttävästi myöhässä. Se saatanan suolinkainenhan tästä vielä puuttuisi.

Maanantait ovat pahimpia.

Cheese Pizza

Traditional and comforting. You focus on living a quality life. You’re not easily impressed with novelty. Yet, you easily impress others.

[via]

Te kaikkihan varmasti muistatte sen legendaarisen postauksen, jolla yksityistin seksielämäni? Sen pornopostauksen?

Hyvä. Minä ainakin muistan, vaikkei sitä(kään) Vanhan Turistin postausta enää internetistä löydy. Olen ollut päätöksestäni vain ja ainoastaan tyytyväinen.

Seksissähän ei ole mitään hävettävää tai muuta likaista, mutta ihan oikeasti, onko sitä sitten kuitenkaan pakko kirjata ylos kaikkine yksityiskohtineen ja ladata sitten koko akti kaiken kansan nähtäväksi? Mielestäni ei, mutta ilmeisesti kuitenkin on.

Entäpä muistatteko kun joskus 80-luvun lopulla joku Sabrina-niminen pimatsu keimaili uima-altaalla pikku bikineissä ja lauloi “boys-boys-boys”? Se oli sen ajan mittapuussa kamalan ronski video. Mutta aika kesy se on, jos vertaa näihin nykyisiin laulu- ja soitinyhtyeiden visuaalisiin tuotoksiin, jossa hyvääkään rallia ei enää kaikkien niiden heiluvien perseiden ja tissien takaa erota. Olisi aika virkistävää joskus nähdä se artistikin niissä videoissa, eikä vain niitä keinokiimaisia pissiksiä, jotka hinkkaavat itseään ja toisiaan milloin missäkin halvassa lavasteessa.

Mikä perkeleen itsetarkoitus naimisesta on ihmisille tullut? Eikö ole mitään muuta sanottavaa? Eikö ole elämää pillun ulkopuolella?

Juuh… No, kai minä olen tullut sitten vanhaksi kun ei riitä ymmärrys.

Ja mitä omaan seksielämääni tulee? No tuleehan sitä.

Mistä saisin reilun miljoonan, jotta saisin:

-1001 hevosvoimaa?
-402 km/h huippua?
-kiihtyvyyttä 0-100km/h 2,5 sekuntiin ja 0-300km/h 14 sekuntiin?
-jarrutussiiven yli 200km/h jarrutuksiin?
-1950 kiloa italialaista muotoilua?
-puskassa kyttäävän sinivuokon soittamaan ohiajettuani Ilmavoimille ja muistuttamaan matalalennon olevan laitonta?

Mistä saisin uuden Bugatti Veyronin?

Aah! Keittiöviihdettä!

Gordon Ramsay johtaa Maikkarilla pyörivää Kauhukeittiötä (Hell’s Kitchen) ja muistuttaa kovin entistä pomoani Gerry Sheehania, jonka orjana toimin aikoinani Irlannissa.

Myönnetään, Ramsay on yksi maailman parhaista (tai ainakin tunnetuimmista) ja Sheehan päälliköi pientä, joskin tasokasta keittiötä jossain Limerickin maakunnan perähikiällä, mutta äijissä on silti paljon samaa. Sadisteja molemmat.

Olin keittiön ainoa kölvi ja sain ansioni mukaan. Viiden kuukauden aikana kuorin hänelle arviolta kolmetuhatta kiloa porkkanoita, viisitoistatuhatta kiloa perunoita, parituhatta kiloa sipuleita ja renssasin noin kymmenen tuhatta kampelaa. Kiitokseksi sain kerran kengästä takaraivooni, haukkuja, ivanauruja ja yhden väljähtäneen oluen. Kaikki tämä hauskuus kuutena päivänä viikossa huippukivoina splittivuoroina 05.00-10.30 ja 16.30 - 23.00 hintaan 5,95 monikansallista per tunti.

Sainhan toki joskus tiskata astioita, luututa lattioita, jynssätä kylmiöitä ja sunnuntaisin valmistaa salaattipohjaa. Ja kerran tai pari sain hämmentää keittoa.

Uskokaa tai älkää, se oli aika hauskaa. Siis ihan oikeasti. Opin kymmenen kertaa enemmän kuin koulussa ikinä ja ennen kaikkea sain tehokkaan aivopesun ja asennekasvatuksen keittiöuraa varten. Opin tosiasioita ravintola-alasta ja siitä miten töitä ammattilaistasolla tehdään. Opin sadismin alkeet. Opin nöyryyttä.

Tässä uran vaiheessa olen vilpittömästi sitä mieltä, että vetelehtivää kölviä voi vetää turskalla päin käkätintä. Myös ennakoiva kurinpalautus on tarpeellista; jos se apina ei ole jo ryssinyt, niin pian se sen tekee kuitenkin.

Ilman kovaa koulua kölvistä ei ikinä kasva kunnon kokkia. Tosin läheskään kaikista ei sellaisia kasva kuitenkaan. Valtaosa lopettaa uran lyhyeen, koska ei heti valmistuttuaan pääse tähtiravintolan ykköseksi. Tai edes kakkoseksi. Tuskin kelpaa edes tiskaamaan.

Huvittaa.

Puuduttavaa tämä sairaslomailu. Kerrassaan puuduttavaa.

Käsivarsi on kuin napalmin jaljiltä ja tohtorit pohtivat ihonsiirtoa. Itse en henkilökohtaisesti välttämättä halua, että persnahkastani repäistäisiin ylimääräisiä suikaileita paikkatarpeiksi, kun olen samaista nahkaa joutunut uhraamaan jo yllinkyllin kaiken maailman projekteihin auton kytkinremontista kukkalaatikoiden rakenteluun.

Taloudessa kolkutellaan pian puskurivarantoja, joita olen rakkaudella hannannut ja sijoitellut ilahduttavin tuloksin. Töihin pitää perskeles päästä, eikä kuukauden lisäsaikku nyt vaan sovi kuvioon, vaikka käpälään jäisi miten pahat arvet. Se siloinen pyllynahkasiirre kuitenkin kärventyisi vaan uudelleen, tämmöinen kermaperse kun olen.

Voih… Ahdistaa.

Varsin loistava uutuus.

Te, jotka olette seuranneet tätä räpellystä viime syksystä lähtien, tiedätte, että täällä meillä on rakenneltu takapihaa. Pitkään.

No, saittuipa niin, että tänään se valmistui.

Tänä iltana meidän talossa syödään klassista ranskalaista, oli käsi paketissa tahi ei.

Ruokalistalla on kuivatuilla tomaateilla ja tuoreilla yrteillä täytettyä häränrullaa, punaviinikastiketta rosmariinilla ja katajanmarjoilla parfymoituna, sekä rapeaa peruna-sipulikakkua. Vuonankaalisalaatin ajattelin askarrella myös. Ja omena-luumu tarte-tatinin.

En jumankavita suostu elämään millään eineslihapullilla ja paahtoleivällä, vaikka olenkin sairaslomalla.

En. Ennemmin kuolen vaikka nälkään.

Ingmar Bergman Your film will be 54% romantic, 31% comedy, 50% complex plot, and a $ 56 million budget.

Your life will be portrayed on film as an intense psychological drama, likely with some actresses screaming at the camera (Persona), or maybe a pleasant chess game between the Grim Reaper and a Crusader (The Seventh Seal). This Swedish director’s films are intensely scrutinzed and studied in colleges all over the world to this day. This means that most Americans still don’t understand his films! Still alive, he released in the U.S. in 2005 his first film in 23 years (Saraband), and he can still take on one more project to make your film biography. If curious, start with his films Wild Strawberries and Smiles of a Summer Night.

[via]

Your Blog Should Be Orange

Your writing has a star quality - it’s charming, bold, and flamboyant. You write what’s on your mind, without fear of embarrassment later. You are one of the most honest bloggers around, and people appreciate your daring persona.

[via]

Tämä oli päivän paras vitsi.

“Kielipoliisi on ymmärtävinään, että kirjoittaja on äiti-ihminen. Jos äiti-ihminen kiroaa näin turskisti, ei tämän äiti-ihmisen lasta saa sitten tukuttaa, jos tämäkin alkaa kiroilla. - kp”

Ymmärtävinään?

Ymmärtävinään luettuaan mitä? Ymmärtävinään kirjoittajan olevan äiti-ihminen luettuaan Turistia?

Onhan se hienoa että on silmää huomata kirjoitus- ja kielioppivirheet, mutta vielä hienompaa on, jos ymmärtää lukemansa. Kuten esimerkiksi sen, että Turistilla ei ole lapsia. Mistä helvetistä joku ylipäätään voi tätä blogia lukiessaan saada päähänsä, että kirjoittajalla olisi lapsia? Eihän täällä ole ensimmäistäkään viittausta siihen suuntaan.

Yhtälailla kai voisin olla ymmärtävinäni että Kielipoliisi ei ole saanut vaimoltaan koko vuonna, kun on noin takakireä.

Tai että Kielipoliisi ei osaa lukea.

Uskotteko, jos sanon että minulla on ihan huisin jänskää näin maanantaisena iltäpäivänä?

No eipä ole syytäkään uskoa.

Mies on töissä ja minä istua napotan kotona käsivarsi paketissa ja yritän keksiä miten saisin seuraavat yhdeksän tuntia kulumaan ilman että tulen hulluksi.

En voi siivota. Siivoaminen on loistavaa ajanvietettä, josta minulle tulee hyvä mieli. Talo on putipuhdas ja vaikka haluaisinkin puunata paikkoja, niin enpä voi.

En voi laittaa ruokaa. Yhden käden kokkaus ei minulta onnistu, ei etenkään vasemmalla kädellä. Eikä ole kyllä nälkäkään.

En voi lähteä ajelulle. Siitäkin huolimatta että voisin autolla ajaa, kiitos automaattilaatikon, niin en voi, sillä Mies lähti sillä töihin.

En voi laittaa pihaa, vaikka laitettavaa olisi. En vaan voi. Se ei käy.

En voi lukea. Osaan kaikki talon kirjat jo muutenkin ulkoa. Paitsi Keltaisia Sivuja ja ne ovat vähän kuivaa luettavaa.

En voi katsoa töllöä. Ei sieltä kuitenkaan mitään tule.

En voi surffata netissä. En osaa käyttää hiirtä vasemmalla kädellä riittävän tehokkaasti turhautumatta ja paiskaamatta sitä seinään.

En voi blogata tämän enempää. Tähänkin meni tunti.

Jos olisin kuukausi, olisin: tammikuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: tiistai
Jos olisin kellonaika, olisin: 03.30
Jos olisin planeetta, olisin: pluto
Jos olisin merieläin, olisin: mureena
Jos olisin suunta, olisin: lounas
Jos olisin huonekalu, olisin: nojatuoli
Jos olisin synti, olisin: ahneus
Jos olisin neste, olisin: gintonic
Jos olisin puu, olisin: kataja
Jos olisin kasvi, olisin: suolaheinä
Jos olisin säätila, olisin: trombi
Jos olisin soitin, olisin: sähkökitara
Jos olisin eläin, olisin: huuhkaja
Jos olisin väri, olisin: pinkki
Jos olisin vihannes, olisin: nauris
Jos olisin ääni, olisin: V8-moottorin murina
Jos olisin alkuaine, olisin: elohopea
Jos olisin auto, olisin: Kuplavolkkari
Jos olisin laulu, olisin: Judas Priest - Breaking the Law
Jos olisin elokuva, olisin: Saksikäsi Edward
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Markus Kajo
Jos olisin ruoka, olisin: Paahtopaisti
Jos olisin paikka, olisin: Kuopio
Jos olisin numero, olisin: 2

[via]

Miten iho voi olla kipeä jos sitä ei ole?

Tämä on ihan perseestä.

Kyynärvarsi - Parila kotiottelussa voiton otti vieraileva Parila lukemin 0 - 3.

Ottelun päätteeksi raukkamaisesti käyttäytynyt Kyynärvarsi määrätiin kymmenen päivän pelikieltoon.

“Nahkat lähti ja nyt vituttaa niin, ettei veri kierrä päässä,” Kyynärvarsi tilittää.

“Vitun neiti,” kommentoi Parila Kyynärvarren tappiota.

Muutama päivä merellä vierähti aivan liian nopeasti.

Kakkelson eli liki koko matkan ajan pihvilihalla ja lipitti olutta päälle. Makkarakin maistui. Ja lokinkakka ja kalanperkeet. Ja kävyt ja kivet.

Ja naapuriveneen kiinnitysköysi.