Kun nyt taas kerran sitten keskustellaan tuosta tympeästä markkina-arvoteoriasta, niin keskustellaan sitten.
Kun minä kerran olen “rikas kokoomuslainen”, kuten tämä eräs pelle keksi asian ilmaista, niin eikö minun kaiken järjen mukaan tulisi allekirjoittaa MA-teoria. Minunhan, jos kenen, pitäisi pystyä kertomaan hinta kaikelle maan ja taivaan välillä, kun kerran kapitalisti olen.
Ei.
En henkilökohtaisesti kykene määrittelemään ihmisten “markkina-arvoa”, koska on oksettavaa ajatella maailmaa “ihmismarkkinoina”.
Mielestäni henkilöt, jotka ovat ottaneet MA-teorian omakseen ja määrittelevät sen mukaan itsensä alempaan tasoon omassa sukupuolisarjassaan ja itkevät sitten huonoa arpaansa (ja mikä säälittävämpää, syyttelevät siitä muita) ovat sekoittaneet huonon itsetunnon kourissa kiemurtelevassa mielessään markkina-arvon ja ihmisarvon. Kumpaakaan ei voi mielestäni määritellä, mutta nämä kaksi asiaa eivät suinkaan ole sama asia. Ihmisarvo on jokaisella, mutta ihmisellä ei saatana vieköön ole mitään markkina-arvoa.
Ylipäätään on surullista katsella, miten nämä alemman tason markkina-arvoteoreetikot tukevat osaltaan jo muutekin vääristynyttä kuvaa siitä, mitä ihmisen tulisi olla. Pitäisi muka olla kaunis ja kiinteä, menestyvä ja rikas ja ihanmitävaankunhanmeneesamaanmuottiinmuidenkanssa. Kovaan ääneen julistavat, että asia on väärin ja epäreilua, mutta siltikin repsahtavat tukemaan vääristyneitä arvoja ja maailmankuvaa kategorioimalla itsensä, vaikkakin sitten marttyyrimäisesti siihen paskempaan lokeroon. Kun maailma pyörii vain ja ainoastaan navan alapuolella ja ihmisille lyödään leimaa otsaan ulkoisten avujen tai avuttomuuksien perusteella, niin eihän kyse loppujen lopuksi ole mistään sen kummemmasta kuin ihan perinteisestä pillusta. Siitä miten sinne pääsisi, tai siitä miten sen saisi täytettyä.
ATM/N tuntuu kuvittelevan että pillua ei rumalla naamalla ja kiltillä luonteella heru, tai että vastaavasti oma perskohtainen pillu ei vastakkaista sukupuolta kiinnosta samoista syistä. Voi suru! Miten epäreilua! Ylemmällä tasolla heruu, muttei alemman tason suuntaan! Maailmassa on virhe!
Saanko tässä välin tiedustella eikö elämässä ole mitään muuta, kuin pillu?
Minne helvettiin ihmisten oma ajattelukyky ja itsensä arvostaminen ihmisenä on yhtäkkiä kaikonnut? Ettekö te perkeleet osaa määritellä itseänne muuten, kuin vinoutuneen median luoman kuvan kautta? Tajuatteko te, pässit, että tällaista ongelmaa ei ollut vielä silloin, kun valtaosalla väestöstä oli edes jonkinlainen moraali ja tärkeämpää tekemistä!
Pullamössöt.
Juttu on katsokaas niin, että minulle jokainen ihminen on ihan yhtä arvokas, vaikken kaikista henkilöinä tai persoonallisuuksina pitäisikään. Vain yksi asia maailmassa saa minun sappeni kiehumaan yli ja se on itsesääli ja itsesääli tuntuu olevan se yhdistävä tekijä “alemmalla tasolla”. Minun korvissani itsesääli on aina ruikutusta. Kyllä ongelmistaan saa kertoa, kyllä valittaa saa, mutta ei saatana pidä mennä päästämään suustaan sellaisia älyttömyyksiä kuten “se on femakkosalaliiton syy etten minä kelpaa naisille”, tai että “flaksi ei käy kun en öyhötä”, tai “en kelpaa kenellekään, koska en ole malli”.
Paskanmarjat ja mansikat.
Jos itselleen ei anna paskankaan arvoa, niin kuvitteletteko te että kukaan muukaan teitä sitten arvostaa? Se nyt valitettavasti vaan näkyy käyttäytymisessä, naamassa ja teidän henkilökohtaisessa vitun aurassanne, jos omanarvontunto on tullut vedettyä vessasta alas. Ei kukaan ehdoin tahdoin halua vääntäytyä seuraan, jossa tarjolla on vain vinkumista siitä, miten epiä on, kun ei edes heru, saati sitten mitään muutakaan.
Itkemällä ja valittamalla ei tässä maailmassa mitään saa, vaikka toisin tuntuvat nämä eilisen teeren pojat kuvittelevan. Äiti ei vaan enää näin aikuisiällä tule ketään auttamaan, eikä näissä asioissa varsinkaan. On otettava itseään niskasta kiinni, lopetettava se säälin kalastelu. Opeteltava arvostamaan itseään, vaikka siinä sitten menisi koko helvetin elämä. Jokatapauksessa se elämä menee harakoille, jos jämähtää parkumaan maailman pahuutta ja osoittelemaan sormella että “teijjän vika että on epiä!”
En henkilökohtaisesti viitsi haaskata aikaani sellaiseen. On aika paljon parempaakin tekemistä.
Oli myös silloin, kun olin sinkku ja ei herunut.
Mutta minähän määrittelenkin itseni muuten kuin toisten ihmisten kautta. Minulla on vaarallisen vahva itsetunto. Minä en sääli itseäni, enkä anna armoa; en itselleni, enkä muille.
Mutta minähän olenkin ylemmällä tasolla. Niin perkeleen korkealla että huimaa.
Olen lienee jonkin tason pullamössösukupolvea. Tiedäthän, niitä, joiden kesätyöt kuluivat tietokoneen ruudun edessä messevää tuntipalkkaa nostellen ja kahvia juoden. Kotona isä kertoi, kuinka siihen aikaan kun hän oli nuori käytiin metsäsavotalla, painittiin karhujen kanssa vasurilla siinä samalla ja hyvä kun saatiin päivän lopuksi palkaksi lämmin ateria. Mutta se niistä ajoista.
En oikein ymmärrä, mistä tämä koko vitullinen “ei heru - elämä on perseestä” -viisu on peräisin”. Itse en ole huomannut kyseistä nillitystä ainakaan omassa täydellisessä lähiympäristössäni; päinvastoin. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat ja kyllähän näitäkin ihmisiä löytyy, mutta muutamasta viimeisimmästä kirjoituksesta saa sen kuvan, että niitä nillittäjiä suorastaan tursuaa ovista ja ikkunoista.
No, ei tursu, ainakaan meillä, perkele. Mutta kyllähän näitä juttuja silti mielellään lukee.
Comment by Saffron — September 15, 2005 @ 9:02 pm
Ei niitä suinkaan pursu sisään ovista ja ikkunoista, mutta jatkoin vain tässä postauksessa siitä mihin edellisessä jäin.
Päättömän linkkiklikkailun seurauksena jouduin vain alunperin tuonne aikaisemmin mainittuun blogiin ja ärsyynnyin.
Muutoin pysyttelen poissa näistä ns. ATM/N-blogeista, koska en vaan koe niitä omakseni, lähinnä siksi, että reaktio on aina se, mitä olen juuri kirjoittanut.
Comment by turisti — September 15, 2005 @ 9:06 pm
Pää pois uunista jos ei kestä kuumuutta. Yksi loistavista motoistani. Broidini sanoi kerran - ja siitä muodostui myös mottoni - ettei meillä kymmpejä lasketa. Lähinnä tarkoitan tälläkin sitä, että jos ei mene hyvin niin sitten ei mene, ei se siitä parane että kertoo kaikille ettei mene hyvin.
Olen turistin kanssa taas samaa mieltä.
Comment by Kuraattori — September 15, 2005 @ 9:15 pm
Ensinnäkin, ihmiset eivät itse määrittele itseään alempaan tai ylempään luokkaan MA-teoriassa, vaan AT/YT-luokitus perustuu yksinomaan muiden (vastakkaista sukupuolta edustavien) ihmisten suhtautumiseen, pelkästä huonosta itsetunnosta ja itsesäälistä ei siis todellakaan ole kyse. Toisekseen, ihmisarvo ja markkina-arvo ovat tosiaankin ihan eri asioita - myös MA-teoreetikkojen mielestä.
Taitaa olla niin, että termi “markkina-arvo” on tässä se, joka pahiten tökkii. Kokeilepas korvata se jollain vähän kuvaavammalla ilmauksella, vaikkapa “kiinnostavuusindeksi”. Toiset ihmiset kiinnostavat vastakkaisen sukupuolen edustajia keskimäärin enemmän (ääripään esimerkki: filmitähti) ja toiset puolestaan vähemmän - heillä on siis eri suuruiset kiinnostavuusindeksit. Kuulostiko yhtä pahalta? Vaikuttaako pieni (vastaa AT:tä) tai suuri (vastaa YT:tä) kiinnostavuusindeksi jotenkin ihmisarvoon - no ei tosiaankaan. Pohjimmiltaan MA-teoriassa on kyse vain tuosta - kaikki ihmiset eivät ole vastakkaisen sukupuolen edustajien silmissä ihan yhtä kiinnostavia. Ns. teorianahan se on itseasiassa melko mitäänsanomaton kasa itsestäänselvyyksiä puettuna puolitieteelliseen asuun harhaanjohtavine termeineen.
Mielestäni “alemman tason markkina-arvoteoreetikot” eivät “tue osaltaan osaltaan jo muutenkin vääristynyttä kuvaa siitä, mitä ihmisen tulisi olla” - ainakaan tietoisesti - vaan yrittävät vain löytää selitystä pienelle kiinnostavuusindeksilleen mm. muiden ihmisten parinmuodostusta ja yhteiskunnassa vallitsevia arvostuksia tarkkailemalla. Nämä selitysyritykset vain menevät melko usein päin mäntyä, kun oma kokemuspiiri on meillä kaikilla kuitenkin aika rajallinen (näillä “valittajilla” on myös todennäköisesti ollut poikkeuksellisen huonoja kokemuksia) ja esim. mediassa nostetaan usein korostetusti esille pohjimmiltaan melko marginaalisia ilmiöitä (vankikundeille kirjoittelevat naiset yms.). Viimeisin koko ikäluokkaa koskeva tarkkailutilaisuus, jonka pohjalta analyysejä sitten yritetään tehdä, saattaa hyvinkin olla peräisin yläasteelta, jolloin ne luokan kovikset ja öyhöt olivat selkeästi nörttejä suositumpia. Ihmekös tuo sitten, jos pohdintojen tulokset ovat toisinaan hiukan omituisia.
Se on muuten huomattavasti helpompaa elää onnellista ja hyvää elämää myös sinkkuna, jos voi melko perustellusti uskoa, että kyllä sitä saisi ainakin jonkun, jos ihan oikeasti haluaisi ja tekisi jotain asian eteen. Ne “itseään säälivät valittajat” ovat saattaneet yrittää mielestään kaikkea mahdollista ja menettää lopullisesti toivonsa koskaan löytää ketään, joka voisi kiinnostua heistä edes yhdenyönsuhteen verran. Se on ihan oikeasti vähän eri luokan juttu, kuin jonkun YT-ihmisen väliaikainen sinkkukausi.
Comment by MariaKristiina — September 15, 2005 @ 10:15 pm
Ei tarvitse kertoa minulle mitä markkina-arvoteoria pitää sisällään, olen siitä kaikesta erittäin tietoinen, muuten en koskaan olisi aiheeseen kantaa ottanutkaan.
Mutta se soopa ei vain toimi. Se ei toimi, koska koko teoria perustuu kunkin subjektiiviseen kokemusmaailmaan. Ja se miten ihminen asiat kokee, tapahtuu korvien välissä. Kukaan, ei kukaan, tule missään elämän vaiheessa antamaan henkilölle virallista paperia, johon kyseisen henkilön perskohtainen “kiinnostavuusindeksi” olisi painettu mustalla vesileimatulle paperille. Sitä “indeksiä” ei myöskään ole tatuoitu kenenkään otsanahkaan. “Kiinnostavuusindeksi” on jokaisen henkilön itse itselleen antama leima, lukema, arvo, etc. Se on korvien välissä.
Ja mitä tulee sinkkuuteen ja etenkin omaani, nyt tosin jo taaksejääneeseen aikaan, niin en ole missään vaiheessa tässä blogissa tai missään muussakaan kertonut miten asiat joskus ovat olleet. Olen minäkin joskus tuntenut olevani hyvinkin paljon vähemmän viehättävä tekemättä siitä suurta numeroa. Olen elänyt VUOSIKAUSIA sinkkuna ahdistumatta siitä pätkääkään.
Miten? Terve ihminen on sopeutuvainen, eikä märehdi henkilökohtaista helvettiään päivästä toiseen, eikä etenkään myrkytä ympäristöään märehdinnällään. Ja sitähän nämä alemmuudentunnossaan piehtaroivat “alemman tason” ihmiset tekevät. Huvittavaa asiassa on se, että hyvin monet asiaa märehtivät ovat sitä paitsi vuosia nuorempia kuin itse olen. Minun korviini niukin naukin kahdenkympin rajapyykin ohittaneen maukuminen vakavan, merkityksellisen ihmissuhteen puuttumisesta kuulostaa vaan jumalauta niin huvittavalta, etten voi kuin nauraa!
Ei maailmassa kuulkaa rakkaat lapsoset saa kaikkea heti. Asiat tulevat ajallaan.
En usko, että suhteen puutetta itkevät ovat edes kypsiä suhteeseen. Kuten totesin jo aikaisemmin, jos ei arvosta itseään paskan vertaa ja antaa periksi itsesäälin puristukselle, niin ei vastakkainen sukupuoli varmasti jaksa kiinnostua. Säälipisteitä saa ehkä kerättyä, mutta todellisia rakkauspisteitä sillä maukumisella ei taatusti kenellekään heru.
Niin valitettavaa ja vaikeaa kuin se onkin ymmärtää, niin uskon, että tämäkin asia on ihan vaan asenteesta (eli korvien välistä) kiinni. Perustan uskomukseni vakaasti omille kokemuksilleni parinmuodostuksesta ja parisuhteesta.
Comment by turisti — September 16, 2005 @ 12:13 am
MA-teorian suurin ongelma on tosiaan objektiivisen mittarin puute. Tuotakin asiaa olen omassa blogissani aikoinaan sivunnut: http://mariakristiina.blogspot.com/2005/05/atmn-mritelmien-ongelmia.html
Teorian ilmeinen kehittymättömyys tältä osin ei kuitenkaan vielä todista aukottomasti, ettei mitään objektiivisia eroja olisi olemassakaan vaan kaikki johtuisi yksinomaan omasta asenteesta. Eikä sillä itseasiassa MA-teorian kannalta olisi väliäkään, vaikka se selitys kiinnostavuuseroille olisikin “asenne” - ne erothan eivät tässä kadonneet minnekään, vain selitys vaihtui (ja sitä selitystähän ei itse teoriassa määritellä, vaan selitysyritykset ovat aina yksittäisten teoreetikkojen - usein sisäisesti ristiriitaisia räpellyksiä). Alatko tässä vaiheessa jo myöntää, että MAT ei itse asiassa väitä juuri mitään uutta? Muuten mistäs se asenne oikein sitten alunperin syntyy? Kai siihenkin täytyy olla joku syy? Eikä se syy voi mitenkään olla tämä kovasti paheksuttu MA-teoria, koska sehän tulee tähän kuvioon mukaan vasta siinä vaiheessa, kun henkilö jo kokee asian isoksi ongelmaksi.
“Olen elänyt VUOSIKAUSIA sinkkuna ahdistumatta siitä pätkääkään.”
Niin, minä elin sinkkuna 26-vuotiaaksi ahdistumatta siitä pätkääkään. (Siis ei ihan oikeasti minkään sortin suhdeviritelmää ennen sitä, joten minulla on ehkä hieman erilainen perspektiivi siihen, mikä on väliaikaista, kuin useimmilla - vuosikaudet mahtuvat ihan kevyesti minun määritelmääni väliaikaisesta sinkkuudesta. Arvaapas muuten naurattiko Birdyn kohutun selibaatin pituus, kun selailin hänen vanhoja kirjoituksiaan - ihanhan siinä taisi pari kuukautta mennä suuresta selibaattijulistuksesta kondomien ostelu -postaukseen ja itsetyydytyskin oli koko ajan sallittua). En ahdistunut, koska uskoin voivani halutessani kyllä saada ainakin jonkun - en vain oikein ollut valmis suhteeseen tai ainakaan tekemään mitään asian eteen. Voin kyllä kuvitella, että tilanne olisi ollut ihan toinen, jos olisin vähän päälle parikymppisenä tosissani halunnut suhdetta ja yrittänyt kaikkeni sen saadakseni - ja kerta toisensa jälkeen epäonnistunut. Missä on toivoa, siellä on (onnellista) elämää, mutta jos kaiken toivon jostain syystä menettää, niin siinä vaiheessa tulee varmasti ihan oikeasti henkisesti vaikeaa. Voitko sanoa, että sinulla olisi kokemusta täydellisestä epätoivosta kumppanin löytämisen suhteen?
Comment by MariaKristiina — September 16, 2005 @ 1:25 am
Vastatakseni viimeiseksi esittämääsi kysymykseen: Kyllä voin, mutta en pui sitä tässä yhtään pidemmälle, koska en ole asiaa puinut koskaan aikaisemminkaan julkisesti. En viitsi ruikuttaa asiasta, kuten eräät tahot tekevät.
Ja mitä tuohon tympeään teoriaan tulee, niin eihän se mitään väitäkään, eikä etenkään mitään pysty objektiivisesti todistamaan, joten minun silmissäni se on edelleenkin silkkaa kukkua.
Mutta alunperinhän kirjoituksessani ei ollutkaan kyse siitä mitä teoria väittää ja mitä ei, vaan siitä miten jotkut sen taakse piiloutuvat ja käyttävät sitä sitten tekosyynä maukumiselleen, ihan niinkuin teoria olisi todeksi näytetty ja väitöskirjan arvoinen.
Ja se asenne? Muutetaan kuviota hieman. Miten minun asenteeni tähän aiheeseen voi olla se, minkä olen allekirjoittanut, jos otetaan huomioon että minut on raiskattu, minua on stalkattu ja minua on kusetettu suhteessa oikein kunnolla, exä on pöllinyt kamani, tahrinut maineeni ja ansainnut itselleen lähestymiskiellon? Miten helvetissä voin vielä elää sen jälkeen parisuhteessa ja arvostaa vastakkaista sukupuolta ja ihmisiä ylipäätään?
Asenne. Se miten asiat kokee ja miten niihin sopeutuu.
Älä yritä väittää ettei asenteeseensa voi vaikuttaa ja että vielä senkin jälkeen kun on saanut turpaansa ihmissuhderintamalla muka voisi nousta ylös ja tehdä elämästään ihan just mitä lystää.
Ei mene läpi.
Comment by turisti — September 16, 2005 @ 1:58 am
Vierestä katsoen kaikki ovat oikeassa. Asenne on iso asia ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa, mutta toisaalta toisilla ihan objektiivisesti ottaen käy flaksi paremmin kuin toisilla.
Ja kuten MK sanoi, MAT on teoriana lähinnä nippu tylsiä itsestäänselvyyksiä esitettynä nätimmin.
Comment by Junakohtaus — September 16, 2005 @ 6:35 am
http://kasikirja.fi/
Kertoo kaiken flaxista
Comment by Naxos — September 16, 2005 @ 9:56 am
MA-teorian pohjalta voisi ehkä kehittää ihan oikean teorian, joka pyrkisi selittämään eroja “kiinnostavuusindeksissä”, mutta se vaatisi niin valtavasti empiiristä tutkimusta, että tuskin kukaan siihen koskaan ryhtyy. Ensin pitäisi kehittää jokin objektiivinen metodi tuon kiinnostavuusindeksin selvittämiseen (ei ihan helppo homma sekään) ja sitten verrata erisuuruisen kiinnostavuusindeksilukeman saaneita ryhmiä keskenään eri ominaisuuksien (esim. se paljon puhuttu “asenne”) suhteen. Mutta ei tämän enempää MAT:sta, sillä kuten jo taisimme todeta, teoria ei synnytä arvostelemaasi ilmiötä, vaan on sen kannalta täysin yhdentekevä. Olennainen kysymyshän tässä on se, miksi näillä ihmisillä on tarve “maukua” ja löytää sille “tekosyitä”?
En väitä, ettei asenteeseensa voi vaikuttaa, mutta väitän, ettei se ole ihan helppoa ja yksinkertaista. Ja väitän edelleen, että siihen, ettei kaikilla ole samanlaista asennetta kuin sinulla, täytyy olla jokin syy. Mikä se on? Ovatko toiset yksinkertaisesti syntyjään henkisesti vahvempia kuin toiset vai muodostuuko tuo asenne-ero vasta myöhemmin? Vaikuttaako kasvatus kenties siihen, millainen asenne ihmiselle kehittyy? Vai valitsemmeko vain ihan itse oman asenteemme? Miltä pohjalta tuo valinta tapahtuu? Miksi toiset valitsevat itselleen epäedullisen asenteen, jos valinta on täysin vapaa?
Comment by MariaKristiina — September 16, 2005 @ 11:59 am
“Miksi toiset valitsevat itselleen epäedullisen asenteen, jos valinta on täysin vapaa?”
Nähdäkseni, ainoa motiivi negatiivisen asenteen valitsemiselle -ja kyllä, minäkin uskon että valinta on hyvin pitkälle vapaa normaalilla ihmisellä- on se, että ihminen voi tuntea itsensä tärkeäksi valittaessaan oman elämänsä kamaluutta. Ja syyttäessään siitä ympäristöään hän siirtää vastuun kätevästi muille, näin hän voi jatkaa tärkeytensä pönkittämistä ja mikä parasta muiden kustannuksella, jolloin hänellä ei ole vaaraa siitä että menettäisi tärkeytensä lähteen.
Vähän niinkuin ihmiset, jotka ovat jatkuvasti jollain tapaa hirveän sairaita. Ja ennenkuin joku ottaa pultit tästä, niin ei, en tarkoita ihmistä joka toteaa olevansa sairas, tai vaikka hiemn enemmänkin kiukkuaa häiritsevää vaivaa. Vaan heitä, jotka eivät tunnu tervettä päivää näkevänkään… huomionhakuisuutta, minä väitän. He eivät koe olevansa olemassa, jos he itse tai vielä mieluummin joku muu ei päivittele heidän olemassaolonsa vaikeutta ja karmeutta…
Kirjaimellisesti, aika sairasta.
Comment by Webs — September 16, 2005 @ 4:11 pm
Vinkuminen on niin kivaa.
Kun menee ja lukee sitä selibaattilordia, se sanoo että naisten kuuluisi pitää siitä sinä itsenään, vaikka se ei pidä naisista.
Tässä asenteessa on jotain hyvin inhimillistä. Minä olen ansainnut että.
Ja niin, muuten. Mullakin oli joskus sellainen, joka ihan kirjaimellisesti yritti tappaa, enkä mä siitä ole vinkuleluksi ruvennut.
Comment by Junakohtaus — September 16, 2005 @ 4:21 pm
Kun on suunnilleen sata kertaa selittänyt, mistä AT-mieheydessä on kyse ja erikseen korostanut, että alempitasoisuus viittaa tässä kontekstissa alempitasoisuuteen vain parinmuodostusmielessä, ei esimerkiksi ihmisarvon tai vaikkapa työkyvyn kannalta, ja vielä lukenut samat asiat kymmeniä kertoja muiden kirjoittamana, joutuu väkisinkin tekemään sen tulkinnan, ettei tällaisten turistitason juttujen kirjoittamisen syynä voi olla tietämättömyys, vaan ongelman täytyy olla nimenomaan yksinkertaisuus. Olet vain ymmärtänyt kaiken ihan päin helvettiä, ja fiksaation tiukkuudesta voisi päätellä, etti tämän enempää kannata selittää. Korostettakoon nyt kuitenkin, että niin kuin köyhillä kirjastonhoitajilla on oikeus valittaa huonoa palkaansa, vaikka se onkin todellisuudessa markkinaperustein määräytynyt, on seksuaalisesti alempitasoisella oikeus valittaa huonoa flaksiaa, vaikka se onkin parisuhdemarkkinaperustein määräytynyt.
Comment by Elimetön — September 16, 2005 @ 9:18 pm
MA-teoria on eräs tapa havaita, että jotain olisi tehtävä, jotta riittävän kiinnostava kumppani löytyisi. Kyllä se on ihan kokemus, joka kertoo helposti miehelle, jos MA on liian alhainen. Jos sitä käy baareissa ja yrittää iskeä naisia ja saa pakkeja koko ajan, niin MA on silloin liian huono.
MA:sta voi narista yhteiskuntaan liittyen, koska MA:t ovat riippuvaisia yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Lyhyellä tähtäimellä tehokkainta on nostaa omaa MA:a esim. laihduttamisella tai bodaamisella.
Comment by Henry — September 17, 2005 @ 12:41 am
Turisti hyvä, en tunne sinua ihmisenä ollenkaan, mutta voin sanoa että amerikkalainen tyyli puhua siitä että elämässä pärjäämiseen vaikuttaa vain oma asenne on osaltaan myös täyttä kukkua. Jos saisit tietää että joku sukulaisesi tai ystäväsi olisi masentunut niin menesitkö sanomaan hänelle, että:”Otappas nyt vain niskastas kiinni ja muuta asennettasi!”. Jos ihminen kokee omassa mielessään jonkin asian olevan jollakin lailla, et voi vain mennä sanomaan että tuo kokemus on väärä - niin ei saa kokea. Tai voit mennä, mutta se kertoo aika paljon sinusta persoonana. En tarkoita että muiden mielipiteitä tulisi hyväksyä, tai puhdasta syrjintää tulisi hyväksyä, mutta kannattaisi myös yrittää ymmärtää mikä saa ihmisen tuntemaan tietyllä tavalla. Siitä olen samaa mieltä että näiden ihmisten käsitykset miesten ja naisten välisistä tulevat heidän omasta tarpeestaan tai halustaan nähdä todellisuus tietynlaisena, luultavasti juuri estääkseen heidän omaa psyykettään vastaan kohdistuvat loukkaukset.
Ihmisten kyky sietää omaan egonsa kohdistuvia loukkauksia on kuitenkin yksilökohtainen ja se riippuu paljolti varhaislapsuuden kokemuksista. Elämästä voi tehdä mitä lystää, jos haluaa, mutta kaikki eivät ole riittävän voimakkaita siihen tai eivät halua tehdä mitä tahansa, kenen tahansa kustannuksella. Ja niistäkin jotka uskovat olevansa riittävän voimakkaita, iso osa on heikompia kuin ne jotka eivät usko olevansa riittävän voimakkaita. Aniharvat ihmiset varmaan todella haluavat tehdä mitä lystäävät, täysin riippumatta muiden haluista tai mielipiteistä. Ja nämä aniharvat asustelevat vankilamielisairaaloissa tai sitten valkoisessa kartanossa keskellä valtion pääkaupunkia. Ja se että ei mieti oman elämänsä kokemuksia tai käy asioita läpi mielessään (hyvä on pointsit siitä, että ei niitä asioita tarttis käydä läpi blogien kautta, mutta onhan sekin keino) ei oikeastaan ole merkki terveestä ihmisestä. Terve ja vahva ihminen pystyy nimenomaan käymään kaikki asiat läpi elämässään ilman että niitä sulkee tietoisuudestaan pois tai poistaa niistä tunneperäisen latauksen järkeistämällä niitä äärimmäisyyksiin saakka.
En oikeastaan ymmärrä sitä että väität olevasi vahva ja terve ihminen, tai ainakin annat kuvan sellaisesta, ja samalla alennut samalle tasolle kuin agitaattorisi ja väität kovan asenteesi ja armottomuutesi itseäsi kohtaan (joka muuten on oikeasti todella surullista, mutta et tainnut oikein sitä sillä tavalla tarkoittaa) olevan syynä selviytymiseesi elämässä ja samalla annat ymmärtää että muilla menee huonosti vain sen takia että he eivät ole sellaisia kuin sinä ja keskity kaikkeen tärkeämpään. Jos itse kokisit sukupuoli elämäsi ongelmalliseksi niin pystysitkö keskittymään kaikkeen muuhun tärkeään. Kuinka voit arvostella muita asiassa, joka ei ole sinusta koskaan tuntunut vaikealta.
Comment by BurrBurr — September 17, 2005 @ 12:56 am
BurrBurr, kuten olen jo useamminkin maininnut; jos se perimmäinen vika on korvien välissä, kannattaa hakeutua hoitoon.
Se etteivät ihmiset tunnista sairaalloisia fiksaatioitaan (omaan sukupuolielämäänsä tai sitten johonkin muuhun) ja jäävät tuleen makaamaan, eivätkä pyri ongelmiaan ratkaisemaan (hankkimaan apua, katsomaan peiliin tms), vaan syyttelevät muita, niin se on se mikä minua tässä eniten ärsyttää.
Totesin aikaisemmin: Ja se asenne? Muutetaan kuviota hieman. Miten minun asenteeni tähän aiheeseen voi olla se, minkä olen allekirjoittanut, jos otetaan huomioon että minut on raiskattu, minua on stalkattu ja minua on kusetettu suhteessa oikein kunnolla, exä on pöllinyt kamani, tahrinut maineeni ja ansainnut itselleen lähestymiskiellon? Miten helvetissä voin vielä elää sen jälkeen parisuhteessa ja arvostaa vastakkaista sukupuolta ja ihmisiä ylipäätään?
Sinä sanoit:Jos itse kokisit sukupuoli elämäsi ongelmalliseksi niin pystysitkö keskittymään kaikkeen muuhun tärkeään. Kuinka voit arvostella muita asiassa, joka ei ole sinusta koskaan tuntunut vaikealta.
Ai ei ole tuntunut vaikealta vai? Väittäisin että asia on kyllä tuntunut tuossa takavuosina “hetkittäin” aivan perkeleen vaikealta.
Comment by turisti — September 17, 2005 @ 10:33 am
Parahin Turisti,
Voisitko ensin tutustua kritisoimasi asian alkeisiin ja vasta sitten kommentoida asiaa blogissasi.
Heikko johdatus aiheeseen löytyy “blogistani”
http://mateoria.blogspot.com/
Siellä on vain pientä hahmotelmaa näkyvissä, mutta mitään valitusta et sieltä tule löytämään. Valituksella ja MATilla ei ole keskenään mitään tekemistä.
Kannattaa myös tutkia, mitä Tiedemies on asiasta lausunut. En jaksa kaivaa linkkejä tähän, mutta varmasti onnistut löytämään.
Comment by One who masturbates — September 17, 2005 @ 11:16 am
Turisti, tiedät kyllä itsekin, että noiden valittajien jutut kaikkine sekopäisyyksineen vaikuttavat yleensä paljon sympaattisemmilta ja inhimillisemmiltä kuin kaltaistesi äksyilijöiden. Ulkomaailman halveksiminen on kiltimpää ja sivistyneempää kuin suoraan toista vastaan hyökkääminen.
Minusta esimerkiksi Panun asenteessa ei ole muuta vikaa kuin se, ettei hän ei pysy Don Quijote -tyyppisenä herrasmiehenä ja itseironisena yksityisajattelijana vaan alentuu konkreettiseen häiriköintiin toisten hiekkalaatikoilla.
Comment by Timo — September 17, 2005 @ 11:28 am
T: “Se etteivät ihmiset tunnista sairaalloisia fiksaatioitaan (omaan sukupuolielämäänsä tai sitten johonkin muuhun) ja jäävät tuleen makaamaan, eivätkä pyri ongelmiaan ratkaisemaan (hankkimaan apua, katsomaan peiliin tms), vaan syyttelevät muita, niin se on se mikä minua tässä eniten ärsyttää.”
Ja ihmistä, jolla on henkisiä ongelmia ja joka ei osaa hakea niihin apua, saa ja kannattaa nimenomaan haukkua ja panetella?
Comment by MariaKristiina — September 17, 2005 @ 5:29 pm
No, jos se saa ne pullamössöt hakeutumaan lääkäriin, niin hyvä niin. Etenkin jos nämä pullamössöt itsekin vain osoittelevat sormella muita ja etsivät syitä omiin ongelmiinsa muista ihmisistä, olivat ne sitten omaa tai vastakkaista sukupuolta.
Comment by turisti — September 17, 2005 @ 6:25 pm
Jotenkin en vain usko siihen, että kukaan haukkumisesi ansiosta hakeutuu sinne lääkäriin…
Comment by MariaKristiina — September 17, 2005 @ 7:35 pm
Tää on vähän sama juttu kuin muukin “parannanpa ihmisten elämää syyllistämällä ja haukkumalla heidät lyttyyn”. Tietenkään moni ei ajattele tätä aspektia syytäessään myrkkyä, mutta myöhemmin sillä saatetaan puolustautua, kun (varsin odotetusti) moni ei nielekään myrkkyä kiltisti ja sovinnolla.
Hei, toisia saa kyllä haukkua Suomen lain rajoissa. Ei siinä mitään. Mutta ei nyt sentään kannata väittää, että siitä muka olisi mitään hyötyä. Muiden solvaamisella ei ikinä ole mitään rakentavia seurauksia (kuten esim. jonkun hoitoon hakeutuminen). Sillä saa aikaan ainoastaan vihaa, kiukkua, masennusta ja ääretöntä vastahankaisuutta.
Comment by Arawn — September 17, 2005 @ 8:45 pm
Turisti,
jos et olisi jo kiinteässä parisuhteessa, antaisin itseni rakastua suhun samantien.
Comment by Jude — December 10, 2005 @ 7:38 pm
Siitäkin huolimatta ja juuri sen vuoksi, onnea valitselemallesi tielle.
Comment by Jude — December 11, 2005 @ 1:54 pm