Ei.
Et saa.
Et saa unelmiesi taloa, koska Mies, jonka kanssa elät parisuhteessa ei ymmärrä paskaakaan hyvän päälle. Uusi pitäisi olla, niin ei tarvitsisi remonttia tehdä. Uusi pitäisi olla ja tietenkin Helsingistä tai korkeintaan Nurmijärveltä, mutta ei jumalauta mistään muualta.
Minäpä kerron pienen tarinan uudesta omakotitalosta Helsingissä. Sellainen nousi tuohon aidan taakse menneenä kesänä. Tontti, kantti kertaa kantti, rahtusen alle viisisataa neliömetriä maksoi naapuriparalle snadisti vajaat kaksisataatuhatta kunnallistekniikoineen. Talo, kantti kertaa kantti, kaksi ja puoli kerrosta, tuli kaiken kaikkiaan kustantamaan noin kaksituhattaseitsemänsataa monikansallista per asuinneliö ja neliöitä on asumiseen ihan kokonaista sataneljäkymmentä, mutta hintaa nosti se, että yksi vittumainen rajanaapuri teki valituksen talon alkuperäisestä korkeudesta ja taloa jouduttiin madaltamaan vajaa puoli metriä. Ahtaasti asutulla alueella vittumaisen rajanaapurin mahdollisuus on kuitenkin hyvin todennäköinen, etenkin kun puhutaan paskantärkeistä helsinkiläisistä, joten kannattaa varautua.
Liki kuusisataatuhatta euroa koirankopin kokoisesta talosta. Kallis? Elämä on.
Sen sijaan voisi ostaa talon, jolla on seitsemänsadan neliön tontti ja jossa on asuinpinta-alaa 138 neliötä plus kellarikerroksessa seitsemänkymmentä neliötä lisää. Talo on vanha, mutta kivijalka ja runko on täydellisessä kunnossa. Kunnallistekniikassa löytyy. Öljylämmitys, joka ei ole suosikkini, mutta menee paremman puutteessa. Ikää on yli viisikymmentä vuotta, remonttia tiedossa putkistoon sähköihin ja kaikkiin pintoihin ja ennen pitkää myös eristeisiin ja verhoiluun, mutta kuitenkin täydellisen asuttavassa kunnossa. Velaton hinta tontteineen vähän reilu kaksisataatuhatta. Remontit voisi sijoittaa vapaasti seuraavan viiden - kymmenen vuoden välille. Pintaremontit voisi tehdä itse, lvi- ja sähköremonttiin pitäisi palkata ammattilainen.
Mutta ei.
Vittu että korpeaa tämä eräiden kädettömyys ja uskonpuute omiin kykyihinsä. Kaikki pitäisi valmiina ostaa ryöstöhintaan, kun puuttuu maalaisjärkeä ja uskallusta.
Vitut ostan mitään uutta. En saatana lähde tähän päättömään hintaralliin mukaan. Armon Pääkaupungin ja Yhden sopii pitää älyvapaa hintakuplansa ja ahtaa se sinne missä ei aurinko lämmitä. Ja tämä nykyinen postimerkin kokoinen mörskä passaa laittaa myyntiin vaikka tältä istumalta.
Minä lähden takaisin Kuopioon. Nurmijärvi ei kelpaa, minä en missään saatanan tuppukylässä suostu asumaan! Ostan samalla hinnalla Kuopion Rönöstä kolmesadan neliön luksustalon järvinäköalalla.
Vittuun Helsinki. Meillä oli sentään tuolla pohjoisessa jo pysyvää asutusta, kun tämä kirottu paskaläpi oli vielä merenpohjaa.
Pitäkää tunkkinne.
Oikein!
Comment by Herkku — November 28, 2005 @ 3:32 pm
Lukiessani vuodatustasi oli alusta pitäen mielessä kommentoida seuraavasti: “pitäkää tunkkinne, saatana”. Ehdit ensin
Sinniä, Helsingin ja Nurmijärvenkin väliin mahtuu vielä jotain..
Comment by hanna — November 28, 2005 @ 3:37 pm
Paitsi että rönössä maksat siitä “reilusti” vajaasta 300 neliöstä 400 000 tuhatta monikansallista ja rintamiestalon saat kyllä läheltä keskustaa niiralasta, mutta hintaa sillekin tulee sitten lähemmäs 150 000 että eipä tuo 400 kilometriä pohjoseen muuttu juuri auta. Jos tiedät täältä hyvän rintamamiestalon halvemmalla, niin kerro ihmeessä niin lähden pankkiin hattu kourassa.
Comment by Ohikulkija — November 28, 2005 @ 5:03 pm
Ostaisin yhden “Pitäkää tunkkinne!” t-paidan. Mallia slim fit, kun näin ylenmääräisen säntäilyn johdosta kolme vuotta sitten pieneksi jääneet farkutkin käyvät taas pukimista.
Comment by Timo Riitamaa — November 28, 2005 @ 6:08 pm
Noita naapurikateusosastoja me sitten rakennuslautakunnassa käsitellään. Viimeksikin oli juttu, jossa kaikissa vaiheissa ilmeisen aiheettomaksi todettu valitus käsitti 92 sivua pelkkiä liitteitä. Ja sitten ihmetellään, ettei saada nopeasti palvelua… jee…
Comment by Tiina Kaarela — November 28, 2005 @ 6:39 pm
Ohikulkija, ystäväni osti kuukausi sitten Rönöstä talon (302m2, autotalli, oma tontti) hintaan 246000. Ei ole talot sillä saarella enää Saaristokaupungin avaamisen jälkeen järin kalliita. Ja rintamamiestalot Niiralasta kelpaisi minullekin. Anytime.
Comment by turisti — November 28, 2005 @ 6:47 pm
Minä voisin huolia sen tunkin, jos se on ehjä.
Comment by Lukree — November 28, 2005 @ 8:01 pm
Kertokaa jo minullekkin mistä tuo sanonta “pitäkää tunkkinne” oikein tulee! Tai sitten pitäkää tunkkinne! (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan)
Comment by samu — November 28, 2005 @ 8:51 pm
Paha sanoa, kun ei tiedä. Joskus 90-luvun loppupuoliskolla sitä alettiin viljellä tuolla Savon suunnilla, mutta mistä se sinne tuli, niin en tiedä.
Comment by turisti — November 28, 2005 @ 9:03 pm
Samu, koneella on txt-muodossa tarina tuosta tunkin alkuperästä.
“Mies ajoi synkkää metsätietä ja yhtäkkiä rengas puhkesi. Mies ei pystynyt vaihtamaan rengasta, koska hänellä ei ollut tunkkia. Hän lähti kävelemään eteenpäin ja noin viiden kilometrin jälkeen hän näki maalaistalon ja käveli sen pihaan. Mies jäi miettimään:
- Ei niillä varmaan ole tunkkia, ja jos niillä on, niin lainaisivatkohan ne sitä minulle?
No, mies tuli siihen tulokseen, että talossa on tunkki, mutta asukkaat eivät lainaisi sitä miehelle. Mies nappasi maasta kiven ja heitti sen ikkunan läpi ja sanoi:
- Pitäkää tunkkinne!”
Comment by Aki — November 28, 2005 @ 9:28 pm
Toi (mistä tullut) on helpompi selittää livenä kuin alkaa kirjoittaa tähän puolitoista kertaa viisitoista ruutuun. 17.12. que perfetto, si si.
Comment by siguraattori — November 28, 2005 @ 9:47 pm
Olet niin oikeassa.
Ostin talon perikunnalta, 300000 mk 6 vuotta sitten.
Kohtuullisen hyvässä asumiskunnossa, sisäpintoja alkuun vähän uusittiin, assumisen myöta sitten keittiötä ja lisää huonetta vintille…
Nyt samalta kylältä myytiin saman kokoinen ja kuntoinen kun meidän oli ostaessa, 100000 Eur.
En mä tätä ole myymässä, mutta onhan se kiva tietää…
Comment by kervinen — November 29, 2005 @ 10:01 am
Ei vanhan talon omistaminen todellakaan mitään rakettitiedettä ole; tietoa kunnostamisesta ja remontoinnista löytyy netistä pilvin pimein, ja jos se ei riitä niin Suomessa vaikuttaa useampikin alan ammattilainen joilta saa tietoa niin paljon kuin vain polla vetää.
Itse hallinnoin ja remontoin omin pikku kätösin 1900 -luvun alkupuolella rakennettua laajennettua hirsitaloa useamman vuoden. Eipä tarvinnut muita harrastuksia pitää, mutta tykkäsin. Vittuun uudet, persoonattomat, muoville haisevat luukut. Wanhassa on fiilistä…
Comment by MM — November 29, 2005 @ 10:29 am
Osa 1:
Tota juttua kun luin niin mulla kyllä nousi siinä mielessä sympatiat Turistin Miehen puolelle. Sen kummempaa asiasta tietämättä mutta kuitenkin. Avopuolisoni kanssa on nimittäin käyty tätä aihetta sivuavia keskusteluja. Minä kun olen It-alan hommissa ja esim. tulevan vuoden alkupuolisko vaikuttaa siltä että normaalin virka-ajan lisäksi noin 2/3 viikonlopusta joudun viettämään töissä niin olen ilmoittanut toiselle että ainakaan mulla ei kertakaikkiaan ole energiaa/aikaa/innostusta ostaa mitään isompaa remppaa vaativaa lukaalia. Toinen saa rempata ihan niin paljon kuin haluaa mutta haluan tehdä pelin siltä osin selväksi että en tule sitoutumaan mihinkään sellaiseen päätökseen joka vaatii minulta mitään enempää kuin max. 2-3 h/vko kodin kunnostusta. Muistan liiankin elävästi sen kun laitettiin keittiön pöytä & 6 tuolia kuntoon, lateksit pois, jumalaton hiomisrumba ja useampi puupetsikerros päälle. Toiselta paloi noin 150 h ja multa ehkä 100 h työtunteja siihen urakkaan (ja kaikki meni duunin jälkeisestä vapaa-ajasta), tuloksena hienot pöytä & tuolit ja aivan loppuunpalanut & vittuuntunut mies. Se kalustesarja ei alle 5000 monikansallisen lähde (oikea arvo ehkä 100-200 egee) juuri siihen upotetun oman työn takia.
Comment by DrGonzo — November 29, 2005 @ 2:35 pm
5-6 turhan yrityksen jälkeen tähän väliin *testi*
Comment by DrGonzo — November 29, 2005 @ 2:44 pm
Ei tämä näemmä nyt onnistu, ei sitten milläään.. *nyyh nyyh*
Comment by samamies — November 29, 2005 @ 2:57 pm
Tota juttua kun luin niin mulla kyllä nousi siinä mielessä sympatiat Turistin Miehen puolelle. Sen kummempaa asiasta tietämättä mutta kuitenkin. Avopuolisoni kanssa on nimittäin käyty tätä aihetta sivuavia keskusteluja. Minä kun olen It-alan hommissa ja esim. tulevan vuoden alkupuolisko vaikuttaa siltä että normaalin virka-ajan lisäksi noin 2/3 viikonlopusta joudun viettämään töissä niin olen ilmoittanut toiselle että ainakaan mulla ei kertakaikkiaan ole energiaa/aikaa/innostusta ostaa mitään isompaa remppaa vaativaa lukaalia. Toinen saa rempata ihan niin paljon kuin haluaa mutta haluan tehdä pelin siltä osin selväksi että en tule sitoutumaan mihinkään sellaiseen päätökseen joka vaatii minulta mitään enempää kuin max. 2-3 h/vko kodin kunnostusta. Muistan liiankin elävästi sen kun laitettiin keittiön pöytä & 6 tuolia kuntoon, lateksit pois, jumalaton hiomisrumba ja useampi puupetsikerros päälle. Toiselta paloi noin 150 h ja multa ehkä 100 h työtunteja siihen urakkaan (ja kaikki meni duunin jälkeisestä vapaa-ajasta), tuloksena hienot pöytä & tuolit ja aivan loppuunpalanut & vittuuntunut mies. Se kalustesarja ei alle 5000 monikansallisen lähde (oikea arvo ehkä 100-200 egee) juuri siihen upotetun oman työn takia. Olen mieluummin ylitöissä ja ulkoistan kaikki isommat laittamiset sitten niillä ylimääräisillä ansioilla mieluummin kuin ryhdyn vetämään ympäripyöreää päivää duuni-remontti-nukkuminen, duuni-remontti-nukkuminen… Meidän suhteessamme on kylläkin sellainen fakta olemassa että toinen on käsityöihminen ja minä taasen aika puhdas teoreetikko, peukalo on todellakin keskellä kämmentä jos pitäisi kasata jotakin muuta kuin tietokonetta.
Comment by DrGonzo — November 29, 2005 @ 3:00 pm
Ei jumalavita, ei se ole pituudestakaan kiinni, jotakin merkkijonoa se ei vaan hyväksy, ei sitten millään… Enkä edes juttele tuhmia
Comment by DrGonzo — November 29, 2005 @ 3:01 pm
Okei. Lukuohje. Kaksi viimeistä tulee päinvastoin ja siitä puuttuu yksi rivi jossa oli juttua siitä että bloginpitäjällä on helposti burnoutin aiheuttava tyyli. Jostakin syystä bloggeri ei huolinuy sitä yhtä riviä vaikka kirjoitin sen putkeen, höystin välimerkein etc… Yritin jotakin 25-30 kertaa joten ei jäänyt ainakaan yrittämisen puutteesta kiinni. On tää tekniikka välillä ihmeellistä
Comment by DrGonzo — November 29, 2005 @ 3:35 pm
Editoin vähän noita Gonzon kommentteja yhteen. Kiitoksia vaan innostuksesta ja sori että neljäkymmentä kommenttia kolahti moderointiin. En tiedä miksi niin toisinaan tapahtuu, mutta yritän korjata asian.
Ja siis tosiasiahan on niin, että tiiminä tuollaista projektia pitäisi tehdä, mutta kun toinen tiimin jäsen ei ole asiasta yhtä innostunut kuin minä, niin siihen on sitten vain tyydytävä. Mieheltä ei kyllä vapaa-aikaa puutu, mutta uskoa omiin kykyihin kylläkin. Mutta ehkä se siitä jonain päivänä. Siihen saakka pitää vaan yrittää pärjätä näillä vähäisillä neliöillä ja venyttää pinnaa.
Comment by turisti — November 29, 2005 @ 6:02 pm
On se vaan ihme että pitää siiitä omakotitalosta haaveilla. Itse maalta muuttaneena olen huomannu reilun kymmenen vuoden aikana hauskan ilmiön: helsingissä varttuneet ystäväpariskunnat tuntuvat viihtyvän oikein hyvin kerrostalossa, eivätkä osaa kaivatakaan sitä “oman talon rauhaa”. Itse yritän myös määrätietoisesti kaupungistua, koska muuten liityn tähän “ikuisesti onnettomat omakotitalohaaveilijat pääkaupungiseudulla ry:hyn”. Mihinkään korpeen tai pikkukaupunkiin en suostu enää muuttamaan.
Comment by Jekke — November 29, 2005 @ 8:15 pm
No, itse olen omakotitalossa viettänyt elämäni ensimmäiset seitsemäntoista vuotta. Sittemmin olen asunut kerrostalossa ja nyt paritalossa. Ja omakotitalo on tähtäimessä. Toisille laatikkoasuminen sopii paremmin kuin toisille. Minä kaipaan tilaa ja oman palan maata sen ympärille. Parhaiten kelpaisi omakotitalo Kallaveden rannalta Kuopiosta, mutta täynenee tyytyä palaan ylihinnoiteltua entistä merenpohjaa täällä Kusirajan alapuolella.
Comment by turisti — November 29, 2005 @ 9:01 pm
Mikä tän “kusirajan” etymologia on?
Comment by palava mieli — November 29, 2005 @ 11:08 pm
Yhteen maailman aikaan Kehäkolmosta kutsuttiin Susirajaksi. Tarkoittaen, että sivistys päättyy siihen, kun etelästä päin katsellaan. Kun asiaa taas katselee pohjoisesta, niin alkukirjain muuttuu.
Comment by turisti — November 29, 2005 @ 11:15 pm
Siis kusen määrä päässä kasvaa ratkaisevasti sillä rajalla vai?
Comment by palava mieli — November 30, 2005 @ 11:58 am
Sen rajan alapuolella sijaitsee Suomen genitaalialue…
Comment by turisti — November 30, 2005 @ 3:00 pm
Tätä nykyä asun omakotitalossa - yksin. Tilaa on kolmessa kerroksessa, neliöitä yli 200. Talo on vuosimallia -61, ei mallia Hotakainen vaan “evoluutioversio”. Siististi pidetty ja hyväkuntoinen, remppaa on tehty mut tekemättä on ihan niin paljo ku intoo paukkuu/aikaa riittäis. Tonttia on kevyet 1200 neliöö, hyötyliikunta-annos on turvattu vuoden kaikkina aikoina. Eikä oo tullu mieleen muuttaa kerrostaloon tai ees rivitaloon, vähän samoista syistä kuin turisti, Lebenschraum on kiva asia. Toine juttu, ei osakeasuminen tän halvemmaks tuu, loppuviimeks näinki isossa pytingissä on yllättävänki vähän niitä kiinteitä kuluja, lähinnä sen paalun saa uppoon noihi remonttirojekteihi.
Nii eikä tässä missään maalla asuta vaan n. 5 kilometriä Kaupungin (siis Tamppereen) keskustasta. Hintataso taitaa täälläki olla muuhun maahan verrattuna suht kova mut eihä tää oo mitään verrattuna siihe kusirajan seutuun.
Comment by granne — November 30, 2005 @ 5:38 pm
Well, runsaat kymmenen vuotta takaisin vuokrasin porin keskustassa vielä 100 neliötä työtilaa. Ahdoin kaiken tänne maalaiskylässä olevaan mökkimme piharakennukseen joka on vain 36 neliötä. Yllätys, kaikki toimii paremmin muin ennen,
kukaan ei häiritse ja kulut ovat pienet. Lisäksi höylähirsimökki johon muutimme viisitoista vuotta takaisin on saanut uuden huopakattopäällisen ja räystäskourut. Ei muuta. Tottakai tönöä voi tehdä loppumattomiin jos haluaa.
Mutta murto-osalla sillä hintaerolla mikä on Hesan ok:lla tai vähän kauempaa, remontteeraa loppuikänsä muilla. Pistin tuon kuvablogin pystyyn vain osoittaakseni, että “korvessa” voi elää täysipainoista elämää, tinkimättä muusta kuin kuvitelluista mukavuuksista:
Comment by JanE — November 30, 2005 @ 9:21 pm
Turisti olet varmasti oikeassa tuon Rönön suhteen. Itse kun en ole Rönöstä taloa katsellut (tai muutenkaan tuossa hintaluokassa) niin voi olla , että tuo talo on mennyt ohi tai ei ole vain sattunut ilmoituksista silmään. Nyt tuttu on kuitenkin myymässä saarelta 97m2 rivitalonpätkää hintaan 197000e. Edellisen viikon lehdessä oli tuo 465000e ja 265m2. Eihän se tietysti tyhmä ole joka pyytää.
Minun toiveissani kuitenkin siitää se rempattava rintamamiestalo alle 5km keskustasta, jolla on hintaa n.100 000 mielummin alle.
Saaristokaupunki on minulle aivan liian kaukana, mutta siltahan sieltä taitaa olla kohta tulossa keskustaan, kun kaupungin rikkaat ja päättäjät siellä asustavat.
Comment by Ohikulkija — December 1, 2005 @ 7:29 pm