Puoli kuudelta vapaapäivänä sitä kuvittelisi olevansa vielä nukkumassa, vaan ei.
Puoli kuudelta ihminen havahtuu unestaan johonkin triviaaliin omakotitalon naksahdukseen, eikä enää pysty nukkumaan. Ei siltikään, vaikka on mennyt nukkumaan vain kolme tuntia aikaisemmin. Pukee vaatteet ylleen, vetää pipon sotkuisten hiusten yli korvilleen, ottaa koiran ja käy.
Hoksaa kesken lenkin olevansa edelleen tuiskeessa yöllä nauttimastaan viinistä.
Epämääräisen ärtyneenä yrittää löytää jotain positiivista keskiluokkaisesta elämästään ja ylihinnoitellusta pientaloalueesta jolla asuu. Katsoo pala kurkussa keski-ikäistä rouvaa tyylikkäässä takissaan kusettamassa puleerattua puudelia ja näkee itsensä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Tuntee jumittuvansa. Tietää jumittuvansa.
Palaa kotiin ja yrittää hakea rakennetta henkilökohtaiseen kaaokseensa joka-aamuisesta hunajajugurtista vain todetakseen että kyseinen rutiini on typerä, eikä jugurtti ole edes kovin hyvää.
Keskiviikko.
Loistava tekosyy pistää ranttaliksi.
Ehkä hieman hassuttelua, keskiviikon kunniaksi.
Comment by Just Sopivasti — March 15, 2006 @ 9:29 am