Mitä helvettiä?
Tämän päivän Ilta-Sanomien yleisönosastolla ihminen päästi sammakon suustaan.
Mikä hämmästytti vielä enemmän oli se, ettei lapsille kelvannut “normaali” ruoka. Esimerkiksi nakit, makkarat ja ranskalaiset olivat pannassa, koska “niissä on rasvaa ja se lihottaa”. Terveellistä ruokaa piti olla.
Mistä lähtien nakit, makkarat ja ranskalaiset ovat olleet normaalia ruokaa? Mistä lähtien on ollut paheksuttavaa, että lapset haluavat syödä terveellisesti?
On totta, että varsinkin teini-ikäisistä tytöistä löytyy pelottavan laihoja ja ruokailutottumuksiltaan vinoutuneita yksilöitä. Mutta niin löytyy niitä McTyttöjäkin, jotka ovat kaikesta suuhunsa tungetusta roskasta muodottamaksi pöhöttyneitä, enkä todellakaan suostu uskomaan, että kaksitoistavuotiaan, normaalipituisen tyttölapsen kaikki kahdeksankymmentä kiloa ovat pelkkää “lapsen pyöreyttä”.
Ylipäänsä en näe mitään herran järkeä siinä, mihin suuntaan ihmisten ruokailutottumukset ovat viime vuosina luisuneet. Samaan aikaan, kun ravintoloiden ruuanmyynti kasvaa tasaista tahtia ja ihmiset hakeutuvat vapaa-aikanaan hyvän ruuan äärelle, on arkiruoka yhä useammassa taloudessa likipitäen vain ja ainoastaan eineksistä ja puolivalmisteistä koostuvaa teollista mössöä ja valitettavasti ravintoarvoiltaan vielä tänäkin päivänä ala-arvoista.
Myös ruokaan liittyvä, räikeä tietämättömyys riepoo. Mitä helvettiä on tapahtunut, kun marketissä myydään possun kyljyksiä nimikkeellä “pihvi”.
Opettelisitteko minun mielikseni edes sen, että pihvi on nautaeläimen lihaa.
Se tulee ranskan kielen sanasta boeuf.
Englanniksi beef.
Jos haluatte brassailla syöneenne jotain kyljyksiä juhlavampaa, kertokaa kaverillenne syöneenne noisetteja.
Today, I have been mostly eating, peanuts.
Comment by Nikke — July 28, 2006 @ 7:25 pm
Minä olin hankala lapsi, kun en kesällä suostunut syömään kaiken rakentamisen lomassa grillattua hk:n plöötä. Voi kuvotus. Muuten meillä syötiin “normaalia ruokaa”. Ekat hampurilaiset saatiin, kun olin 12v. Eipä tehnyt mieli toista kertaa…
Tosin vanhemmatkaan eivät olleet pikaruuan ystäviä. Nykyäänkin isän kanssa kaupungissa käydessä mennään aina samaan raflaan seisovaan pöytään. Maksaa vähän enemmän kuin grilli-safka, mutta saa paremman ruuan.
Luulen, että paikalla on kanta-asiakkaat, kun perussafkoilla pärjää vuodesta toiseen ja paikka on aina melkein täynnä. Kasvis-, kala- ja lihapöperöt on tarjolla. Salaatista puhumattakaan. Mä en edelleenkään usko, että suomalaiset haluaa italialaista (paitsi pitsaa?).
Olen erilainen nuori, en voi sietää ranskanpottuja. Tai no en enää niin nuori…
Comment by karppaaja — July 28, 2006 @ 7:55 pm
Lasten lihavuus on sama asia kuin omani. Siitä ei puhuta!!!
Comment by Just Sopivasti — July 28, 2006 @ 8:04 pm
Ah, yksi lempiaiheistani. Miksi lapsille on aina tarjolla ravintolassa ranskalaiset ja eineslihapullia tai nakkeja, mutta harvoin oikeasti ravintolassa lukee “lapsille puolikkaita annoksia” ellei mene kiinalaiseen. Oikeasti kaipaan lasten menuihin muutakin vaihtelua kuin sen, minkä kanssa ranskalaiset tarjotaan…
Comment by Pörrö — July 28, 2006 @ 9:51 pm
Pörrö, olen kysynyt tuota samaa asiaa kymmeniä kertoja eri ravintolapäälliköiltä (keittiömestarit eivät niistä asioista valitettavasti päätä) ja valitettava vastaus on ollut, että 95 prosenttia perheistä, jotka ravintolassa syömässä käyvät, kyselevät juurikin nakkien ja ranskalaisten perään mitä muksujen annoksiin tulee.
En saatana vieköön voi ymmärtää sitä, mutta epäilen että kyseessä on se vanha 80-luvun perinne, jolloin ranskalaiset ja nakit olivat juuri ravintolaruokaa lapsille. Se oli hienoa silloin, mutta arkipäivää nykyään.
Sitten joskus, kun minulla on oma ravintola, niin voin luvata, että lastenlistalta ei löydy mitään uppopaistettua. Eikä nakkeja. Alusta loppuun itse valmistettuja lihapullia ja perunamuusia kylläkin.
Comment by turisti — July 28, 2006 @ 10:00 pm
Ohoo, nää tulis sitten Turistin ravintolaan syömään. Vajaa puoltoistavuotiaan pojan ruokkiminen (kunnolla) ulkona on luvattoman vaikeaa. Paitsi laivalla sikabuffetissa. Sieltä saa perunoita! Mutta olepa viikon verran tai pidempään matkalla Suomessa. Ranskalainen, nakki, kananugetti. Jossain paikoissa saa perunamuusia, joka sekin on aika helvatin useasti käsittämättömän pahaa.
Comment by fotomik — July 29, 2006 @ 9:23 am
Sulla on turisti ihan huiput jutut. ps. kalakeitto on hyvää arkiruokaa.
Comment by Tapani — July 29, 2006 @ 10:20 am
Sinun todella kannattaisi perustaa oma ravintola. Koska:
1) Ideoita riittää.
2) Asiakkaitakin riittää, jos sijoitus blogilistalla mitään kertoo.
3) Työkaverit saa valita ja Pomoa ei ole. Paitsi verottaja, rahoittaja(pankki) ja terveys-&työsuojeluviranomaiset.
Comment by jormanen — July 29, 2006 @ 2:44 pm
“95 prosenttia perheistä, jotka ravintolassa syömässä käyvät, kyselevät juurikin nakkien ja ranskalaisten perään mitä muksujen annoksiin tulee.”
Ja tässä on juurikin se syy, miksi meidän sukupolvemme vanhempien tuotokset, nykyajan lapset, tulevat olemaan taakka kansantaloudelle.
Sukupolvi kapinoi koulun pinaattikeittoyliannostusta vastaan, ja syöttää lapsilleen puhdasta rasvaa.
Jossakin radio-ohjelmassa sääliteltiin kasvissyöjien lapsia, jotka eivät koskaan olleet maistaneet lihaa, ja olivat yllättyneitä siitä, että ihmiset syövät eläimiä.
Ei mun niitä niin sääliksi käy, kuin niitä, jotka eivät erota lanttua ja naurista.
Comment by SannaSaatana — July 29, 2006 @ 5:55 pm
Eikös yleensä normaali tarkoita, mitä itse tekee, ja epänormaali sitten muita ihmisiä?
Terveellinen ruoka taas enemmänkin uskon asia. Mikään elintarvike tai ruoka-ainehan ei itsessään ole epäterveellistä (ellei se sisällä jotain suoranaista myrkkyä). Kysymys on enemmän määristä ja suhteista, mutta edes niistä ei ole olemassa mitään täyttä varmuutta, kuten esim. Atkinson-dietti on osoittanut.
Makkarat ja muutkin einekset (kuten yleensäkin liha) ovat ihmiselle erinomaista ruokaa, kunhan ruokavalio ei koostu pelkästään niistä. Ravintolaruuassa lihaa on kuitenkin annoksen kokoon nähden yleensä melko paljon.
Comment by kepeys — July 30, 2006 @ 5:33 am
Ainakin Knossoksessa on lapasetkin aina saaneet kunnon murkinat! Kreetalaiset lihapullat ovat ilmeisesti lähes yhtä hyviä kuin muzin karvaisin pikku kätösin paistamat, mutta on siellä muutakin hyvää. Meidän kersuus ei pienempänä suostunut edes mitään uppopaistopotaatteja suostunut syömään, mutta onneksi usein saa annoksiin pyytämällä keitetyt perunat, muusin tai riisin niissäkin ravindeleissa, joissa ei lastenannoksissa tunneta mitään normaalirasvaista. Kantsii pyytää eikä alistua mukisematta laardin ylivaltaan.
Toivottavasti Turistin raflassa saa myös paistettuja silakoita tai muuta herkkukalaa lastenlistalta
Comment by kaura — August 3, 2006 @ 9:11 pm
Se taitaa tuo pihvi-sanan epätarkka asemoituminen olla osittain senkin syytä, että esim. englantia puhuvissa maissa (joista me Suomessa vaikutteemme niin kernaasti imemme) on erikseen sana steak, jolle meiltä ei sillekään löydy oikein suoraa vastinetta. Beefhän kun voi hyvinkin olla muutakin naudasta kaivettua kuin varsinaista pihvin olomuodon omaksunutta ja pihvimäiseen käyttöön taipuvasta paikasta leikeltyä tavaraa.
Eli suomen sana “pihvi” ei oikein usuttamallakaan asetu loogiseen ekvivalenssiin englannin sanan “beef” kanssa.
Comment by Pippurimylly — August 4, 2006 @ 3:30 pm
Niin siis viittasin tuolla beeffillä ja boeufillä nimenomaan nautaeläimen lihaan, en siihen varsinaiseen pihviin, joka mediumina kera lisukkeiden lautaselle läpsäytetään hintaan 19.90.
Sanan etymologia kuitenkin juontaa juurensa noista sanoista.
Eikä se missään helvetin nimessä ikinä milloinkaan ole porsasta.
Se pihvi.
Comment by turisti — August 4, 2006 @ 3:40 pm
Minusta pihvi on yleensä ottaen melkeinpä mikä tahansa täyslihaa oleva luuton lihankappale, joka on muodoltaan jotakuinkin litteä. Siispä litteä porsaanfileen kappale on minulle (porsaan)pihvi tai grillipihvi. Mutta jos joku sanoo pelkästään “pihvi”, oletan kyllä itsekin, että kyse on nautaeläimen lihasta.
Comment by Outi — August 4, 2006 @ 11:16 pm