Väittävät, että suku on pahin ja ovat varmaan vielä oikeassa.
Siitä lähtien, kun ilmoitimme Miehen kanssa ensi kesän juhlasuunnitelmista, on molempien suvut pommittaneet meitä kysymyksillä. Ja jopa vaatimuksilla.
Juhliin on aikaa vielä liki vuosi. Itse olemme ehtineet vasta kevyesti ideoida ja laatia vieraslistan, jota mitä todennäköisimmin joudumme vielä korjaamaan ja karsimaankin, mutta eräillä tahoila tuntuu olevan lopulliset suunnitelmat jo puolestamme viimeiseen asti viilattuina. Ketä kutsutaan, mitä tarjotaan, millainen bändi tulee soittamaan ja mitä muuta ohjelmaa järjestetään. Eräs älypää keksi jo kohteen häämatkallekin. Jopa morsiuspuvun suhteen tuntuu olevan vaatimuksia, jopa uhkavaatimuksia.
Erityisesti kutsuvieraiden suhteen tuntuu olevan mitä erikoisempia vaatimuksia. Minun sukuni on niin jumalattoman suuri ja hanakka sikiämään, että neljä viidennestä on pakko jättää kutsumatta. Jos kutsuisimme kaikki, ei molempien yhdistetytkään vuositulot riittäisi kattamaan tarjoilukustannuksia ja juhlatilojakin pitäisi kysyä Hjallikselta. Miehen suku on pieni ja ilmeisen kunnostautunut torailun saralla. Kaikki kutsutaan, mutta vain harvojen odotetaan saapuvan paikalle. Useat ystävät ja tuttavat tulevat saamaan kutsun, sillä ystävät, vaikkakin harvalukuiset, ovat meille tärkeitä ja puhdasverisiin sukujuhliin en minä tule ottamaan osaa. Ja häät ilman morsianta eivät liene häät.
Ja koska nyt joitakuita varmaankin tässä yhteydessä jännittää ja kiinnostaa muutenkin, niin kyllä, kourallinen bloggaajia tulee saamaan kutsun ja pyrin järjestämään heille majoituksenkin.
Hääpukuni ei tule olemaan musta, mutta Kaason puku voi hyvinkin sitä olla. Keskustelimme tästä asiasta eilen, joten Mummoillekin nyt tässä yhteydessä asia tiedoksi annettakoon. Kutsuissa ei myöskään tule olemaan pukukoodia, kuten viimekesäisissä puuteripeppuhäissä, joihin Miehen kanssa vieraiden ominaisuudessa osaa otimme. Meille riittää, että kutsumamme vieraat tulevat paikalle. Asu vapaa, mutta pakollinen.
Juhlapaikan koristelussa ei tule olemaan vaaleanpunaista tai vaaleansinistä, eikä kliseisiä sydämiä. Teemaksi olemme valinneet metsän ja meren, koska itse olen metsien keskellä kasvanut, kun taas Miehelle meri on ollut lapsuudesta asti läheinen. Vihkiminen tapahtuu Siilinjärven kirkossa ja jatkot kotikyläni maamiesseurantalolla. Jatkot kulkevat tällä hetkellä työnimellä “festarit”, joten siitä voi sitten jokainen päätellä miten tiukkapipoisista kekkereistä on kyse.
Ruoka- ja juomatarjoilu tulee olemaan runsas ja laadukas, sillä kuten ainakin ystäväni tietävät, minä en ammattinikaan puolesta voi suosia hernekeittoa soppatykistä tarjoiltuna. Ja koska kyseessä on festarit, ei skumppa ja booli saa loppua kesken, jos vieraita janottaa.
Bändin kokoonpano on vielä epäselvä, mutta sellainen hankitaan vaikka kiven silmästä. Häävalssin suhteen emme anna muita lupauksia, kuin sen, että ainoa meitä molempia miellyttävä 3/4-tahtinen on tällä hetkellä Juice Leskisen Valssaaja Konepajalla, eikä Mies osaa tanssia vielä valssia.
Häämatkalle lähdemme, mutta kohdetta emme kerro. Aiomme myökin olla poissa hyvän tovin ja viettää hunajakuumme kokonaisuudessaan ja kerralla.
Ja sitten siihen tärkeimpään.
Emme odota vanhempiemme osallistuvan kustannuksiin. Mikäli kustannuksiin ja järjestelyihin nyt joku ihan väkipakolla tahtoo ottaa osaa, niin tottahan se sopii. Mutta satsaamalla taloudellisesti ei kukaan osta meiltä oikeutta tulla mestaroimaan millään juhlajärjestelyjen osa-alueella. Nämä ovat meidän kahden juhlat, eikä mistään muusta edes keskustella.
Emme myöskään ilmeisesti laadi lahjalistaa, sillä meille tärkeintä on kutsuttujen vieraiden osallistuminen juhlintaan. Jos joku tahtoo meitä lahjalla muistaa, niin siitä vaan. Tahtoisimme kuitenkin muistuttaa, että meillä on jo leivänpaahdin ja Aalto-vaasi.
Kysymyksiä?
Mutta onko Aalto-vaasin muotoista leivänpaahdinta?
Comment by Junakohtaus — August 4, 2007 @ 1:37 pm
Ei ole. Sinullekin on tulossa kutsu, joten jos jostain sellaisen lahjaksi löydät, niin otamme sen riemulla vastaan.
Comment by turisti — August 4, 2007 @ 1:56 pm
Vau, kiitti. Mä jotenkin automaattisesti oletin, että ihan niin lähipiiriin en kuulu. Tässä olis tietty vuosi aikaa askarrella sellainen härveli kasaan.
Comment by Junakohtaus — August 4, 2007 @ 1:59 pm
Jos sen tanhun kanssa on vaikeuksia, voisin antaa Miehelle hieman taustatukea. Kokemusta on. Ai niin, onnittelut.
Comment by Jude — August 4, 2007 @ 2:37 pm
Jude, kiitos kovasti! Pidetään tuo taustatukimahdollisuus mielessä, joskin kovasti epäilen että meidän häissämme valsseja tanssitaan… Ellei nyt sitten sitä jo edellä mainittua Juicen tuotosta.
Comment by turisti — August 4, 2007 @ 5:21 pm
Piti oikein etsiä tuo Juicen biisi. Ei huono! Jos jätetään sanat pois niin tuo menisi ihan hyvin häävalssina. Kukaan huomaisi mitään erikoista.
Comment by sea — August 4, 2007 @ 5:43 pm
hei, olin iloisen yllättynyt havaitessani blogisi olevan taas aktiivinen. onnitteluni myös häiden johdosta.
Comment by alice — August 4, 2007 @ 7:39 pm
Ismo Alangolla on myös valssi, on tosin aika melankolinen. http://www.ismoalanko.com/main.site?action=siteupdate/view&id=88&set_language=fin
Btw, myöhäiset onnittelut!
Comment by Jenni — August 4, 2007 @ 8:46 pm
Ihan minisenä vinkkinä, että kannattaa pitää yllä listaa kavereista, joita voi kutsua paikalle sitä mukaa, kun sukulaiset peruvat. Sukulaiset ovat kiitettävän hanakoita perumaan viime tingassa ja toverit osallistuvat mielellään lyhyelläkin varoitusajalla. Muita vinkkejä löytyy blogistani asiaankuuluvan otsakkeen alta.
Comment by Taika — August 4, 2007 @ 10:21 pm
Onnittelut! Minultakin kysyttiin viime syksynä elämäni ekan kerran, ja sanoin kyllä. Nyt sitten odotellaan, että kanttia löytyisi… tai tarvetta. Tai molempia.
Comment by Tintti — August 5, 2007 @ 12:56 pm
Häävalssi on oikeastaan aika hassu juttu. Mikä sääntö esimerkiksi kieltää vastavihittyjä juhlistamasta häitään vaikka pogoamalla?
Eikö se olisi kaikille kivointa, jos häätanssi olisi jokin persoonallinen biisi joka jollakin tavalla kuvaa hääparin omaa luonnetta, hmm? Olipa se sitten valssi, humppa tai vaikkapa argentiinalainen tulinen tango. (Se olisikin aika mielenkiintoinen tanssi häihin. 
)
Häiden kaavat ylipäänsä tuntuvat olevan peräisin jostakin kivikaudelta asti. Juhlakaava on kaiverrettu kollektiiviseen alitajuntaan niin tiukasti, että jos joku nyt menisi sitten viettämään häitään jollakin erilaisella tavalla, puoli vieraslistaa katsoisi voivansa julistaa suureen ääneen, että “eivät nuo voi edes olla oikeasti naimisissa”. Pakollista käsittääkseni on vain itse vihkiminen: simppeli kysymys puolin ja toisin. Kaiken muun lienee voida kustomoida.
Well. Maybe I’m just weird. En ole itse kokenut tuota häiden järjestämisen ikävää sivujuonnetta; sukulaisten puuttumista kaikkiin järjestelyihin, mutta uskon kyllä että niin tapahtuu. Se mahtaa olla raivostuttavaa.
En kylläkään epäile hetkeäkään, että sinä antaisit kenenkään ulkopuolisen määräillä omia häitäsi.
Comment by Wilhelmiina — August 5, 2007 @ 3:26 pm
Kuulostaa kerrassaan hyviltä suunnitelmilta. Ja kun teema kerran on metsä ja meri, niin suosittelen häävalssiksi perinteistäkin perinteisempää Metsäkukkia. Se soi meidänkin häissämme, kotipihallemme, äitini mies soitti haitaria. Tunnelma on tanssitaitoa tärkeämpää!
Comment by Helen — August 5, 2007 @ 5:22 pm
Myöhässä mutta kumminkin: ONNEA! Voin kokemuksesta suositella erittäin lämpimästi hääjuhlien järjestämistä omannäköiseksi. Tosin niinhän te varmasti teette ilman suosittelujakin
Häävalssin voi pokota ja hauskaa sopii olla ilman ensimmäistäkään pakollista kuviota tai hörhömekon helmanheilautusta.
Comment by kaura — August 5, 2007 @ 9:17 pm
Jos ette tee lahjalistaa (edes paperista) niin riski saada 3 leivänpaahdinta ja 20 pussilakanaa on suuri. Voihan listan tehdä (sen perusteella mitä kotoa puuttuu) ja antaa sen VAIN jos sitä kysytään (ja sitä kyllä kysytään).
Häävalssi ei tosiaankaan ole mikään pakollinen. Aika paljon tanssitaan tosiaan noita “häätansseja”. Meillä oli 3 meriaiheista häävalssia (Aamu Airistolla, Kerran saavun satamaan, Lokki) ja oltiin kyllä tyytyväisiä.
Kuullostaa tosi hienolta kyllä ja olette rohkeita kun uskallatte noita “pakollisia” sukulaisia jättää pois. Itse tehtiin se virhe ettei uskallettu mutta onneksi vanhemmat maksoi niiden kulut, niiden sukulaisiahan ne on ja niiden takia siel häissä…
Mielenkiintoisa jatkosuunnitteluaikoja!
Comment by Iiris — August 5, 2007 @ 10:58 pm