Hyi helvetti, ihmiset!
Valmisruokia myytiin viime vuonna 420 miljoonalla monikansallisella. Myynnin kasvua edelisestä vuodesta on järkyttävät viisi prosenttia. Samaan aikaan uutisoidaan, että suomalaiset lihovat entisestään. Viimeisen viiden vuoden aikana miesten paino on noussut keskimäärin puoli kiloa, naisten rahtusen alle kilon.
Voisiko olla, että nämä kaksi uutista korreloivat keskenään?
Neljäsataakaksikymmentä miljoonaa euroa on aivan saatanallinen määrä rahaa ja kun se laitetaan valmisruokiin, on se suoraan pois niistä terveellisistä ja korkealaatuisista raaka-aineista, joista monipuolinen ravinto koostuu. Se on etenkin pois laadukkaista kotimaisista raaka-aineista, uskokaa pois. Ja kun ammattilaisen silmin katson minkä tahansa einesevään tuoteselostetta, niin selkäpiissä soi hyy. Ei mikään ihme, että porukalla paino nousee, ja elintasosairaudet lisääntyvät jo nuoremmillakin ikäluokilla, kun napaan ahdetaan tärkkelystä, tärkkelystä, tärkelystä, painoprosenteissa laskettuna jumalattomasti rasvaa, heikkolaatuista proteiinia ja aivan liian vähän kuituja. Ja tietenkin niitä ihania E-koodein merkittyjä lisäaineita.
Minä en esimerkiksi pysty ymmärtämään sitä, että kukaan vapaaehtoisesti söisi nyt vaikkapa Atrian lihapullia ja perunamuusia valmisaterian muodossa. Miksi perunasoseessa on muunneltua maissitärkkelystä, kun perunan tärkkelyspitoisuus itsessään riittää vallan mainiosti muusin sakeuttamiseen? Miksi lihapullissa on vettä, soijaproteiinia ja glukoosia? Miksi erillisenä ainesosana on mainittu silava ja naudan rasva? Miksi lihapullissa on ylipäätään käytetty pääasiallisena raaka-aineena broileria? Miksi emulgaattorin asemaa ajaa soijalesitiini, eikä nyt esimerkiksi se perinteinen kananmuna, jota lihapullamassaan yleensä käytetään?
MIKSI VITUSSA LIHAPULLIEN LIHAPITOISUUSASTE ON VAIN 20% JA LIHAA TAI LIHAAN VERRATTAVISSA OLEVIA RAAKA-AINEITAKIN ON VAIN 48%?
Tuohon kastikkeeseen en jaksa edes puuttua, mutta vaikka se ulkonäöllisesti muistuttaa ruskeaa kastiketta, se ei ole sitä nähnytkään, sillä ruskea värikin on sokerikulööriä, joka ammattipiireissä tunnetaan sarkastissävytteisellä lempinimellä AT eli ammattitaito.
Katsokaa tuota valmistusainelistaa ja verratkaa sitä siihen listaan, mistä tuo ruoka parhaimmillaan syntyy:
-peruna, maito, voi (tai kasvirasva), suola
-naudanliha (rasvaa 15%), kananmuna, korppujauho, mausteet (kokonaislihapitoisuus 90%)
-lihaliemi (vaikka kuutiosta, se kaikille suotakoon), vehnäjauho, kasvirasva (voi, jos haluaa revitellä tai on pyhäpäivä), sipuli, mausteet
Proteiinia itsevalmistetussa ateriassa kolminkertainen määrä, rasvaa helposti viisi-kuusi grammaa vähemmän, jos mielii valmistaa ruokansa terveellisyyttä silmälläpitäen. Hiilihydraattejakin hieman vähemmän ja ennenkaikkea molekyyliketjuiltaan pidempiä hiilihydraatteja, joiden pilkkoutuminen ruoansulatuksessa kestää kauemmin ja kuluttaa enemmän energiaa. Kuitupitoisuus kutakuinkin sama, joskin lisäämällä lihapulliin hieman kauralesettä, nousee huomattavasti.
Ne tuntemani ihmiset, jotka natustavat valmiita einesaterioita perustelevat valintaansa sillä, että valmisateriat ovat nopeita ja helppoja. Nopeus ja helppous näkyy kyllä heidän ruumiinrakenteessaan ja yleisessä olemuksessaan. Vyötäröllä on makkara, perse on leveä ja yleisilme ylipäätään löysä ja kalvakka. Eikä vähiten siksi, että nopea ja helppo einesateria vapauttaa enemmän aikaa tyhmälaatikon edessä röhnöttämiseen tai muuhun yhtä tuottoisaan, mutta ah, niin ylelliseen, joutilaisuuteen. Joutilaisuuteen, joka ei tasan varmasti kuluta jouleakaan siitä ylimääräisestä, turhasta energiasta, jonka on systeemiinsä syöttänyt valitsemalla nopeaa ja helppoa oikotietä onneen.
Lihapulla-aterian valmistamiseen menee kaikkinensa aikaa alle tunti ja siinä ajassa ehtii keittelyn ja paistelun ohella juoda myös kahvit, täyttää pesukoneen ja polttaa vaikka pari tupakkaa, jos on sauhuttelija. Jos on valmis uhraamaan aikaa vähän enemmän, voi pullia pyöräyttää vaikka muutaman tusinan ylimääräistä ja laittaa ne pakastimeen, jotta on nopeaa ja helppoa tarjolla tulevillekin päiville. Muusinkin voi pakastaa puolivalmiina ja ottaa pienellä vaivalla käyttöön myöhemmin, jos nälkä yllättää. Joten selitys, että aterian valmistaminen itse on työlästä ja aikaavievää on ontuva, kökkö ja vieläpä paskapuhetta.
Minun rakas Mieheni ei ole mikään velho keittiössä, mutta niinpä vain noviisin tietotaidoilla pyöräytti männäpäivänä puolukkavispipuuron ja possukastikkeen lisukkeineen. Suunnitteli itse menun, hankki raaka-aineet ja toteutti aterian kokonaisuudessaan, vaikka oli alkuun pitänyt projektia aika vaikeana. Jälkeenpäin totesi, ettei se nyt vaikeaa ollut, vaikka veikin aloittelijalta vähän enemmän aikaa, kuin mitä minä olisin työhön joutunut uhraamaan. Seuraavalla kerralla kuitenkin tietää tarkkaan mitä tekee ja selviää haasteesta puolta nopeammin.
Ei ruuanlaitto ole vaikeaa. Ja mikä parasta, vaikka me kokit olemmekin metodiemme orjia, ei se säännöstö koske amatöörejä. Puhtaat, tuoreet raaka-aineet voi valmistaa mieleisekseen juuri kuten haluaa ja jos osaa keittää perunat ja ymmärtää miten paistinpannu toimii, ei homma poikkea einesaterioiden näennäisestä “nopeudesta” ja “helppoudesta” millään tavalla. Lopputulos kuitenkin palkitsee ylivoimaisella maulla, ulkonäöllä ja ennenkaikkea ravintoarvoillaan.
En voi käsittää sitä, että hyvää ruokaa pidetään mediaseksikkäänä ja keittiössä hääräämisestä on tehty jotain mystistä ja elitististä lifestylea, kun sen luulisi olevan itsestäänselvyys jokaiselle, joka tykkää nälän yllättäessä syödä.
Mulle kaikista vaikeinta tässä on tajuta, että miksi vitussa näistä asioista pitää edes puhua ja kirjoittaa. Miten on mahdollista että ihmiset eivät ole siinä tilassa, että osaisivat ihan itse tehdä ruokansa?
Näen työn puolesta päivittäin ihmisiä ketkä eivät erota purjoa kukkakaalista, kun eivät ole ikinä kuulleet kummastakaan, joten ala siinä sitten selittämään miten lihapullat tehdään. Toisaalta jos ne lihapullat tekisi itse, niin eivät varmaan maistuisi lapsille, kun natriumglutamaatit ja muut puuttuvat.
Blaablaablaa. Ihme touhua.
Comment by Kata (Pultti) — November 23, 2007 @ 1:38 pm
Täällä onneton, kädetön ja kokkaustaidoto perheenäiti kyselee, voisitko vähän vinkata tuon perunamuusin kanssa: Pakastus puolivalmiina? Minä olen omia muussejani yrittänyt joskus pakastella mutta sulatuksen jälkeen niitä ei syötä enää edes koiralle.
Comment by Tiiu — November 23, 2007 @ 1:53 pm
Kiitos tästä puheenvuorosta!
Meillä muuten saa tuntea itsensä keittiöjumalattareksi aina lihapullapäivinä, lapseni kun arvostavat hyvin painokkaasti sipulisia (ja munattomia, koska allergia) pyöryköitäni, vaikka niissä ei ole ensimmäistäkään E-lisäainetta tai täytehöttöjä. Toisin lienee yleensä koulun tai päiväkodin sapuskoissa. Tiettävästi laitokset aika paljon turvaavat nykyään valmishuttuihin, kun määrärahat on kiristetty viulunkieleksi ja työ maksaa. Onneksi ainakin toistaiseksi kotiruoka on pitänyt pintansa kilpailussa meillä päin (koputtaa puuta).
Kaikkia valmisruokia ei tietenkään voi laittaa samaan kakkakategoriaan eikä monissa puolivalmisteissakaan ole vikaa. Eli on niitä oikopolkuja niillekin päiville, kun pakkasessa ei ole mitään eikä kerta kaikkiaan veny alusta pitäen kokkaamaan.
Soisin kyllä, että lapset saisivat kotonaan nähdä kokkaamista ja mieluusti osallistua heti, kun kauha pysyy kädessä. Onhan ruoanlaitto yksi tyydyttävimmistä kodin hommista, kun siitä saa välittömän palkinnon, eli herkulliset tuoksut, kylläisen pöden ja hyvän mielen. Lisäksi kiero pedagogi tietää kertoa, että lapsi maistaa oudompiakin sörsseleitä, jos on itse ollut niitä väsäämässä.
Comment by kaura — November 23, 2007 @ 1:54 pm
Myös minä toivon puolivalmiin perunamuussin pakastuksen saloja kaikelle kansalle! Mikä vaihe on puolivalmis jne.
Comment by Muusi — November 23, 2007 @ 2:01 pm
Mjoo, komppaan Kauraa. On hurjaa kun kaikki valmis/puolivalmisjutut pistetään yhteen. En kyllä ymmärrä näitä valmisateroiden ostajia, paitsi ehkä maksalaatikon tai pakastepitsan. Puolivalmiit taas on oikein käteviä, etenkin pakastealtaasta löytyy käyttökelposta.
Comment by sea — November 23, 2007 @ 2:05 pm
Faktahan on, että muusin rakenne kärsii pakastamisesta. Itse olen pakastanut muusia puolivalmiina siten, että muusiin on ollut lisättynä vain voi ja mausteet. Aika tanakkana tavarana siis. Sulatuksen jälkeen lämmittänyt sitten muusin mikrossa pienellä teholla, lisännyt tilkan maitoa ja hurauttanut sähkövatkaimella ilmavaksi. Ihan syötävää sellaisenaan ja sopii myös laatikkoruokiin ja leivontaan. Tuore muusi on tietenkin aina parempaa.
Ja käyttäkää siihen muusiin jauhoisia perunoita, niin ei vetisty pakastaessa niin pahasti.
Comment by turisti — November 23, 2007 @ 2:11 pm
Mä puolestani puolustan eineksiä tai ainakin puolivalmiita ruokia. Ylen harvoin ostan jotain valmiita lihapullia, mistään annoksista puhumattakaan. Sen sijaan valmiita ateriakastikkeita, valmiiksi marinoituja broitsuja ja tomaattikeittoa tölkissä kuluu.
En pidä ruuanlaitosta enkä ole siinä erityisen hyvä. Viikolla varsinkaan en jaksa alkaa väsätä “hyvistä kotimaisista raaka-aineksista” alusta pitäen yhtään mitään, mulla on muutakin tekemistä, koska kolme lasta jne.
Ammattilaisten puheenvuoroja kuunnellessaan tulee vähän sellainen olo, että on ihan kamala ihminen jos ei suurin piirtein itse kasvata sitä kanaa ja teurasta sitä, osta kaikkea kauppahallista ja käytä vähintään tuntia päivässä herkullisen ja terveellisen ja lisäaineettoman kotiruuan valmistukseen.
Comment by Hiipinä — November 23, 2007 @ 2:43 pm
Huono ihminen ilmoittautuu.
Ihan niin alas en ole vajonnut, että ostaisin mikroaterioita, eikä mulla mitään mikroakaan ole, mutta kieltämättä olisi syytä ruveta laittamaan sapuskat vähän perusteellisemmin itse alusta asti.
Puolustuskin on onneton: on niin mälsää hommaa kokata vain itselle.
Comment by Junakohtaus — November 23, 2007 @ 2:50 pm
Meillä kotona ei oikeastaan koskaan käytetty eineksiä ja ne kerrat kun niitä tyrkytettiin, koko kakaralauma ulisi pettymyksestä kun mausteet olivat liian vahvat ja rakenne outoa. Äiti oli aina jokaisella näistä kerroista hivenen pettynyt, mutta samalla ylpeä siitä, että me pidimme hänen ruoistaan selvästi enemmän kuin kaupan vastaavista.
Kun omaan asuntoon nelisen vuotta sitten muutti, olen käytännössä tehnyt aina ruokani alusta lähtien itse. Kaupan eineksistä en osaa nauttia vieläkään ja ne jätän väliin. Mieheke olisi moisten perään, kun moisia on kotona ollut aina tarjolla, mutta “tyytyy” minun kokkailuihini. En koe olevani mikään luova nero keittiössä, mutta hellan ääressä puuhailu on äärettömän rentouttavaa. Mies sitten kuuliaisesti täydellä mahalla ruoan jälkeen tiskaa. Että kyllä aika pitkälti monet mallit lähtevät sieltä kotoa. Katsokaa mitä lapsillenne syötätte, harvalla muksulla on itse mahdollisuus valita ruokaansa.
Comment by Ada — November 23, 2007 @ 3:21 pm
Hiipinä, ei ruokaa todellakaan tarvitse kasvattaa itse tai ostaa edes kauppahallista, saati sitten käyttää viittä tuntia päivässä sen valmistamiseen.
Viehtymystä marinoidun broilerin käyttämiseen en tosin ymmärrä jo ihan järkisyistä. Esimerkiksi marinoidut broiskun koipireidet ovat järjestään pieniä ja varsin vähälihaisia ja se marinadikin on suurimmaksi osaksi vettä, joka on saatu emulgointiaineilla sakeaksi, elintarvikevärillä räikeän väriseksi, ja E621llä ja E631llä maistumaan jollekin. Maustamattomien vastaavien hinnassa näkyy vain juuri se, minkä syöt, etkä maksa turhasta.
Ja veikkaan, että jos itse kukin näkisi einesten, vaikka nyt niiden lihapullien, raaka-aineet ennen massiivista prosessointia, niin ei kuunaan suostuisi syömään. Minä en USKALLA syödä sellaista määrää hädin tuskin elintarvikkeeksi tunnistettavaa raaka-ainetta, vaikka lopputuote onkin kosmeettisesti hyväksyttävä näky lautasella.
Enkä etenkään uskaltaisi syöttää sitä kenellekään muulle.
Ei sellaisissa puolivalmisteissa, kuten nyt vaikka keittojuurekset ja muut kasvispakasteet ole sinällään mitään vikaa, toisinaan, tosin hyvin harvoin käytän niitä itsekin. Valmisaterioita, kastikkeita ynnä muuta lämmitystä vaille valmiita ruokia en omalla lautasella kuitenkaan hyväksy, enkä soisi muidenkaan sellaisia käyttävän.
Mitä enemmän eineksille on kysyntää, sitä vähäisemmäksi muuttuu kunnollisten raaka-aineiden tarjonta ja sitä myöden myös niiden hinta. Ja jos raaka-aineet kallistuvat, se heijastuu edelleen eteenpäin ja kohta on einestenkin hinnat pilvissä. Ja raaka-aine tuotanto kokonaisuudessaan jossain muualla kuin kotimaassa.
Ja kun raaka-ainetuotanto on jossain muualla, ei kukaan voi enää tietää mitä suuhunsa laittaa, kun pakko on jokatapauksessa syödä.
En minä pyri tällä ketään syyllistämään. Ihmettelen vain ihmisten lyhytnäköisyyttä ja tavatonta tahtoa kiivetä perse edellä puuhun.
Comment by turisti — November 23, 2007 @ 3:37 pm
Ahaa, tästä lähtien syytän vatsakumpareestani Popsin Grillinakkeja! Tai siis itseäni.
Mulla ainakin tekosyynä on se, ettei muka ehdi laittaa ruokaa. Ja jos töistä tulee klo seitsemän aikaan illalla kotiin, niin silloin on niin nälkä, että ruuan pitää olla valmista mahdollisimman nopeasti. Kyllä, olen laiska ja itselleni hallaa tekevä ihminen.
Comment by Mielitty — November 23, 2007 @ 4:15 pm
Kauhulla katselen töissä kun pojat vetää jo aamupalaksi lihapullia tai broilerinugetteja kera punajuurisalaatin tai italiansalaatin, iltapäivällä berliininmunkkia tai toinen kierros pullia ja nugetteja. Kuitenkin tarjolla on maistuva lounasruoka, ihan paikan päällä valmistettu ja pilkkahintaan. Itse syön kiitollisena ja jos nälkä yllättää vielä illalla ei ole pakko syödä moskaa silloinkaan, voileipä tai lautasellinen salaattia pitää vatsan vaikerruksen tiessään.
PS.Kirottu on se päivä jona HK toi markkinoille Potkun. YÖK, kuvottava on sen purkin sisältö.
Comment by Kani — November 23, 2007 @ 4:25 pm
Kani, kirottu se päivä, kun ne ylipäätään ryhtyivät mestaroimaan fabriikeissaan muuta kuin Sinistä Lenkkiä.
Comment by turisti — November 23, 2007 @ 5:22 pm
Mää en sit oo ikinä tajunnu, millai kukaan viittii kokata yhtään mitään. Ihan järkyttävällä vaivalla teet jotain, mikä hävii kymmenes minuutis. No jee! ja huomenna uudestaan! Ihan yhtä ihanaa ko siivous. Ai joo, mutta ruuanlaiton jälkeen on edessä sitäki.
No kyl mää kaks kertaa vuodes saatan innostuu tekee jotai uutta. Esmes. tääl ulkomail saattaa tässä joulun alla tulla eteen tilanne, että peeveli pitää opetella lanttulaatikko ja karjalanpiirakat ite. Ni uusiks sit ehkä ens vuonna.
Sitäpaitsi hyvää ruokaa on pirun vaikee tehä jos on ite erittäin nirso ja omassa suussa hyvin harva ruoka on syötävää.
Ei vaan viitti!
Comment by Elisa — November 23, 2007 @ 6:20 pm
Leveä on perä ja makkaralla vyötärö, eikä niiltä säästy, jos on yhtään geneettistä alttiutta ja mieltymys ravitsevaan ruokaan (ja juomaan) ja arjessa liian kiire liikkua niin paljon kuin haluaisi.
Muilta osin olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, ja valmis löymään valmisruoille vaikka jonkinlaisen haittaveron. Itse en niitä jää kaipaamaan, sillä useimmat ovat ruokarajoitteiselta kumminkin kiellettyjä. (Mikä sinänsä on ihan oman väninänsä aiheinen epäkohta),
Comment by Veera — November 23, 2007 @ 6:42 pm
Elisa, briteissä en varsinkaan laittaisi mitään valmisruokaa suuhuni. Siellä kun eineksien raaka-aineissa on ollut aivan uskomatonta, ravinnoksi kelpaamatonta sontaa ihan kansallisiksi skandaaleiksi asti.
Mutta viitsimisestähän tässä loppuviimein onkin kysymys. Minä en viitsi hankkia itselleni huonoa oloa, toimimatonta ruoansulatusta ja elintasosairauksia syömällä kehnoa ruokaa. En viitsi varsinkaan tuputtaa sitä kanssaihmisille, enkä etenkään jälkikasvulleni, jos sellaista joskus siunaantuu.
Sen sijaan viitsin uhrata vaikka yhden vapaapäivän kuukaudessa ja valmistaa omaan pakastimeen kerralla useampia ateriakokonaisuuksia kahden hengen ruokakunnallemme, jos tiedossa on tiukkoja aikatauluja ja muuten kiirettä.
Kyse on viitsimisestä. Ja asioiden priorisoimisesta.
Comment by turisti — November 23, 2007 @ 7:18 pm
Niinpä.
Karppaus sujui Norjassa jotenkuten. Täällä vedetään ny makaronia ja pakastevihanneksia, (täysjyvä)leipää, juustoa ja kinkkuleikkelettä (suola ja savu, jos maistuu lihalta, ni en syö). Tarttis vaan opetella. Nii’i. Mutta ko vituttaa jo ennalta ajatus, että 9/10 kerroista niitä omia kokeiluja ei syö itekää plus sit siivoomine ja vaivannäkö. Turhaa työtä. Hirveetä tuhlausta. Mausteistakaan ymmärrä muuta ko et suurin osa niistä on pahoja, (eikä sitä curryakaa osaa käyttää niin, että tulis hyvää). Ja kaikki liha on yäk (jauheliha menee, onneks en oo nähny mitä siihen tungetaan). Paikallinen raejuustoki oli velliä, jossa lillu kokkareita seassa. Haju ja maku oli oikea, mutta se vellimäisyys ällötti. Semmosta oikeen osaa lisukkeena käyttää, leviää vaa lautaselle. Juusto menee ku yrittää ol haistelemati. Oltermannia on ikävä. Hanavettä en saa filtteröitynäkään alas kurkusta ellei seassa ole hitunen mehutiivistettä harhauttamassa. Eikä sellasta säilyvää saa ilman myrkkymakeutusaineita. Melkeen kokonaista sitruunaakaan ei viittis joka päivä heittää menemään.
Valmisruokahyllyä oon silmäilly, mutta näillä on tässä maassa melkoisen huono maku. Yks valmiskastike ostettiin ja hyi yäk. Tarvis kerät rohkeutta poistaa se loppupurkilline jääkaapist vaikka vessanpönttöö.
Miten tehdään hyviä lihapullia ilman ranskalaista sipulikeittoa? Tää on mulle aivan täys mysteeri. Ylipäänsäki joudun hylkään lähes järjestään kaikki valmiit reseptit, mitä löytyy. Aina niissä on jotain pahaa seassa. Ja jos ei oo, ni kyseessä on joku leivonnainen. Huoh.
Jep, on ongelma. Painin asian kanssa jatkuvasti (etenki ku pitäs jälkikasvu ruokkia terveellisesti). Plus sit se, että ruuanlaitto kun ON ankeaa puuhaa, niin ei näiden rajotteiden kanssa inspaa paljoa yrittää (paitsi lanttulaatikko on vähän pakko, jos meinaa, että joulu tulee).
Comment by Elisa — November 23, 2007 @ 8:37 pm
Tuhannen loistava postaus, tuli tarpeeseen, kiitos.
Olen ollut siinä uskossa, että kaupan lihapullat tehdään suurinpiirtein samalla reseptillä kuin kotonakin, samoista raaka-aineista.
Mitä ovat mainitsemasi kokkeja orjuuttavat metodit?
Comment by leija — November 24, 2007 @ 1:09 pm
Sanokaahan, onko olemassa joku eines, joka ei ole kaameaa kuraa, vai onko sellaisia ylipäätään mahdotonta valmistaa. Luulisi markkinoita riittävän, jos joku alkaisi myydä laadukasta einesruokaa.
Comment by Juho — November 24, 2007 @ 3:40 pm
Tupakoitsija?
Comment by Homer — November 24, 2007 @ 4:31 pm
No siis tää on niin totta, mutta kun… Ihan oikeasti, mitä muuta sitä voi syödä sellasessa ammatissa jossa päivät venyy joskus tosi pitkään eikä mitään lounasruokaloita ole mailla halmeilla (paitsi snagari, mutta siihen ruokaan en viitsi sortua) - eikä kerkiä joka ilta väsätä jotain ruokia seuraavaa päivää varten?
Tässähän tämä paradoksi justiin on. Mä kokkaan viikonloppuisin tosi hyvää safkaa, ja sitä riittää maanantaille asti yleensä, mutta sitten viikon muut illat olevinaan menee kiireessä ja hopussa. Kersat onneksi osaa laittaa ittelleen nuudeleita ja käristää jauhelihaa… Siis mutta missä välissä sitä aina jaksaa kokata viikolla?
Joskus on pakko ostaa jotain valmisaterioita. Tosin ostan yleensä makaronilootaa tai maksalootaa. Ne kai sentään on vielä edes vähän aitoja?
Aauuh, syyllinen olo. Mutta kun ei ehdi. Kai.
Comment by Tarja — November 25, 2007 @ 11:29 pm
Muusista tuli mieleeni, että satuin katsomaan menneellä viikolla Hans Välimäen ja Harri Syrjäsen kokkiohjelmaa, jossa Välimäki valmisti perunamuusia. Siinä tuli sitten ohjeet kotikokillekin: hyvä muusi valmistetaan suhteessa puolet perunoita ja toinen puoli voita ja kermaa. Eli perunoita 300 g, VOITA 200 G ja KERMAA 100 ML. Ja hyvää kuulemma tulee. Itsellä jäi suu auki, että kuulinko nyt oikein. Aivan sama miltä tuo muusi maistuu, mutta tekisi mieli kysyä, tietääkö Hans Välimäki ollenkaan suomalaisten olevan sydän- ja verisuonitautikansaa?! 200 g voita? Mi-täh. Ehkä kyseistä muusia Hansin ravintolassa tarjottaisiin se ruokalusikallinen, mutta kotonahan sitä valmistetaan sitten kerralla kattilan täydeltä, ja sen rinnalla ne valmisruoatkin ovat varmasti terveellisempiä. Sanohan Turisti nyt ammattilaisena, että miten ihmeessä pienen kotikokkaajna pitäisi suhtautua tähän. Onko huippukokki menettänyt järkensä? Ruotsin Tina sentään neuvoo, että “och sen lite olivolja”.
Comment by Mimosa — November 26, 2007 @ 1:37 am
Asiallinen juttu! Tosin meidät lihottaa läskeiksi nopea hiilihydraatti (sokerit, nämä paskatärkkelykset) eikä rasva. Kts. vaikkapa http://sundqvist.blogspot.com/2007/07/alaston-totuus-lihavuudesta.html
Edelleenkin uskon, että ihminen ei läskisty, jos se liikkuu edes vähän ja syö laadukasta ravintoa (hyvälaatuisia rasvoja saapi käytellä kans). Nämä “kevyt”tuotteet, joissa on sitten tärkkelysmöhnää pitämässä vettynyttä rakennetta koossa, ovat täyttä tuubaa ja huijausta. Myös sokerin kanssa olisi hyvä opetella elämään siten, että syö makeaa kohtuullisesti ja harvoin eikä änkeä naamaansa joka päivä jotain aspartaamitauhkaa.
Comment by Birdy — November 26, 2007 @ 12:01 pm
Mimosa, oikein todella herkullinen muusi valmistetaankin tuolla ohjeella, joka siis on periaatteessa perunalla suurustettua voisulaa. Sitä voi tehdä vaikka pari kertaa vuodessa sunnuntailounaalle, mutta eipä sitten muuten.
Perunamuusiin on ohjeita varmasti aivan yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Itse pyöräytän n. 400g perunaa 50-80g voita ja kaksi-kolme desiä kevytmaitoa, riippuen vähän miten jauhoisia perunat ovat. Mausteeksi ripaus valkopippuria (Irlannissa opittu paha tapa) ja suolaa.
Comment by turisti — November 26, 2007 @ 3:22 pm
Meikä kyllä useinkin ostelee niitä marinoituja lihapalasia. Niiden etu on se, että ne ovat yleensä halvempia kuin marinoimattomat ja niitä löytyy useammin alennuksesta - tosin, jos huomaan alennuksessa maustamattomia yksilöitä, isken kiinni kuin sika limppuun. Käytännössä lähes aina huuhtelen sen marinadin pois parhaani mukaan, en välitä kaupan marinadeista. Paitsi siitä yhdestä tandoorimarinadista, se on hyvää.
Mitä valmisruokiin tulee, kaupan valmishernesopat ovat oikeasti hyviä. Parhaita hernekeittoja saa tietysti ruokaloista (esim. unicafe), mutta ei niissäkään aina tule käytyä. Itsetehtynä en ole osannut tehdä sellaista ruokalakeittoa. Äiti joskus yritti useampaan otteeseen enkä tykännyt yhtään. Tiedän kyllä, että kaupan hernesopissa ei ole nimeksikään lihaa, mutta sitä voipi sitten lisätä, jos mieli tekee.
Ja mustan makkaran ostan kyllä valmiina.
Mutta sinänsä juu, tuoreet raaka-aineet ovat parhaita. Hitsi, kunhan tää loppuvuoden raharumba on ohi, alan suosia kauppahallia! Onpa tuoretta ainakin. Kalliimpaakin, mutta voisi sit mussutella vähemmän.
Comment by Arawn — November 27, 2007 @ 8:36 pm
mä haluan kanssa osallistua näihin karkeloihin kun oli niin LOISTAVA postaus.
mistä kiitos.
joka päivä kokkaaminen on rankkaa.
mutta onneksi pakastin on keksitty.
itse ainakin pidän 1-2 kokkauspäivää viikossa ja teen sitten isot satsit ruokaa, josta pakastan suurimman osan. valmiina annoksina. siitä on sitten näppärää ottaa sapuskat mukaan myös töihin evääksi.
malli on toki alkukodista opittu, mutta sittemin omassa taloudessa mainioksi ja toimivaksi havaittu.
ja ruoan laittaminen on oikeasti kivaa, kun siitä alkukankeudesta pääsee yli, ja tajuaa, ettei se nyt niin vakavaa ole, vaikkei aina menisikään ihan nappiin.
ja varmaankaan tilanne ei ole ihan niin simppeli, jos on vaikka lapsia, mutta nyt kun olen havainnut, miten paljon paremmin sitä voi ja jaksaa kun syö fiksusti, en ikimaailmassa antaisi lasteni, jos sellaisia joskus tulee, syödä ruoan laajan määritelmän (=enimmäkseen sulaa ruoansulatusjärjestelmässä, sisältää energiaa) mukaisesti.
Comment by Liina — November 28, 2007 @ 2:11 pm
Loppui valmisruokien ostaminen kuin seinään.
Comment by leija — November 28, 2007 @ 10:32 pm
Itselleen kokkaaminen tosiaan on toisinaan mälsää, mutta sen takia kutsunkin kavereita syömään tämän tästä. Tulee ennen kaikkea halvemmaksi, kun ruokakulut maksetaan aika usein puoliksi - ja kaikki saavat hyvää ruokaa. Itse en ole ikinä ymmärtänyt valmisruokia, vaikka vanhempani niitä nykyään aika paljon suosivatkin. Ruoanlaitto on alusta astikin mielestäni nopeaa ja vaivatonta - jos jotain supernopeaa kaipaa, niin ainahan sitä voi tehdä helpompia ja nopeampia ruokia, eikä tunteja kestäviä sörsseleitä.
Enkä vieläkään ymmärrä, miten ihmisillä on varaa edes ostaa joka päivä niitä valmisruokia, vaikuttavat ainakin helvetin kalliilta verrattuna kotiruokaan. Ja sitten kun ne lihottaa, niin pitää liittyä laihdutusklubeihin kun ne makkarat ei katoakaan sitä samaa pakastepitsaa mutustaessa…
Comment by Mou — July 19, 2008 @ 12:42 am