turisti

Komeat oli maisemat Sanomatalon ylimmän kerroksen terassilta.

Ja tarjoilutkin ihan kelvolliset tilaisuuden luonteeseen nähden.

Kysehän oli siis HS.fi:n koolle kutsumasta ei-niin-kovin-muodollisesta “blogitapaamisesta”. Ja kyllä, paikalla oli juuri se “sisäpiiri” sekä Helsingin Sanomien väkeä päätoimittajasta lakeijoihin.

Keskustelu oli varmaankin juuri niin asiallista, kuin mitä bloggaajilta voi odottaa. Se, mitä minulle henkilökohtaisesti keskustelusta jäi käteen, on vielä toistaiseksi hieman epäselvää, kun olen tavannut asioita yleensä hiljaa mielessäni hetken juonia, ennen kuin kaivan tussarit esiin ja lataan täyslaidallisen siihen suuntaan, missä auktoriteetti pahiten haiskahtaa.

(Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa kytkeä sarkasmisuodatin päälle, ettei suotta loukkaannu.)

Oikean journalismin ja kansalaisjournalismin suhdetta ja vuorovaikutusmahdollisuutta sivuttiin. Nopeasti ja keveästi, kuten blogipiireissä on tapana. Itsehän olen lähinnä sitä mieltä, että huhut kansalaisjournalismin noususta ovat suuresti liioiteltuja. Emme me tavikset oikeasti kovin vakavissamme tämän asian kanssa olla. Kunhan rustaillaan aikamme kuluksi. Kari “Visa Kopu” Haakana sen asian niin loistavasti kiteytti parahtaessaan että “Sitä Messiasta on jo viisi vuotta odoteltu!”. Ja odotellaan tässä maassa vielä todennäköisesti ainakin toinen mokoma.

Köykän Sami kyseli miten Blogilistan palveluita voisi kehittää. Minulla on aivan helmi ajatus. Täytyy ehdottomasti saada sellainen mittari, millä listataan “Suomen eniten luetuimmat yksittäisten henkilöiden kirjoittamat blogit”. Ja ihan vain siksi, että tekee kamalaa hallaa egolleni hävitä kilpailussa joillekin ryhmäblogeille. Vaadin saada paalupaikkani takaisin. Heti. Tai muuten.

Twinglystä (HS.fi yhdistää uutiset suomalaisiin blogeihin) oli myöskin puhetta. Olen kyllä tutustunut palveluun, mutta pelkään linkittää uutisiin, koska Turisti on aika kaukana hyvästä journalistisesta tavasta jo silkan kieliasunsa takia. Ja koska kuulemani mukaan täällä syrjitään muiden muassa kasvissyöjiä. Kovasti pahoittelen. Kamalan huono (journalistinen) tapa. Eikä suinkaan ainoa.

Ei sillä, etteikö tuollainen kikka olisi ihan lysti. Jos ei pelkkä Hesarin uutisointi miellytä, niin aina voi kääntyä jonkun taviksen puoleen ja katsoa tavallisen veronmaksajan näkemystä päivän polttaviin. Rapsuta sinä minun selkääni, niin minä rapsutan sinun. Vähän niin kuin meidän “sisäpiiriläisten” linkkailu puolin ja toisin aina kun on tehty jotain kivaa yhdessä, mutta muilta salassa.

Se mikä HS.fi:ltä selkeästikin vielä puuttuu riveistään, on sellainen valovoimainen bloggaaja, joka raahaisi muutkin perässähiihtelijät Blogoslavian glooriaan. Sellainen punahiuksinen ja terhakka. Kompaktin kokoinen. Valmiiksi jo ihan poskettoman suosittu. Sellainen, jolla on jo huonoinakin aikoina yli viisituhatta kävijää viikossa. Tavallista rivitoimittajaa niin jumalattoman paljon mediaseksikkäämpi ammattilainen.

En mä itsestäni puhu.

Haakanasta.

Tietty.