Minulle on viimeisiään vetelevän kuukauden aikana ehdotettu jo neljästi kirjan kirjoittamista.
Ajatus on sinällään aika viehko, mutta sitä minä vain olen mietiskellyt, että mistä moiset ehdotukset kumpuavat? Minähän olen huono kirjoittamaan asiaa, enkä osaa valehdella riittävän hyvin kirjoittaakseni fiktiotakaan.
Olen joskus vuosia sitten kyllä pyöritellyt mielessäni yhtä sun toistakin ajatusta kirjan aiheeksi, mutta heittänyt ne ideat lopulta kuitenkin romulootaan ihan käytännön syistä.
Minulla kun on tuo päivätyö ja sitten tämä elämä ja parisuhde ja koirat ja omakotitalo, eikä aina edes riittävästi aikaa blogin päivittämiseen. Toisekseen, en mielestäni ole kovin kummoinen kirjoittaja muutenkaan. En hallitse pilkkusääntöä. Eikä minulla ole riittävän pitkää pinnaa ja ajatukseni harhailee.
Ja mistä kirjoittaisin?
Anthony Bourdain kirjoitti jo Kitchen Confidentialin ja Suomen ravintolagenre on todellisuudessa niin jumalattoman kuivakka, ettei siitä järin meheviä juttuja irtoaisi. Enkä sitäpaitsi ole ollut alallakaan niin kauaa, että muistelmateos olisi ajankohtainen.
Parisuhteista ja ihmissuhteista minun olisi aivan turha mitään kirjoittaa, sillä lienen kertonut jo kutakuinkin kaiken, mitä niistä tiedän ja kutakuinkin kaikki omakohtaiset kokemuksenikin.
Ainahan voisi tietenkin kirjoittaa keittokirjan, mutta kuka helvetti nyt reseptejä lukee? Jonkin sortin proosa sopivilla tunnelmointiresepteillä saattaisi tietenkin tulla kysymykseen, mutta ongelmana olisi edelleenkin se juoni niiden reseptien ympärillä. Ei riitä mielikuvitus juonen kannattaluun.
Minusta tuskin mitään kirjailijaa siis tulee.
Mulla on yx idis mikä voitais oikeastaan tehdä kimpassa. Eräänlainen romaani, johon reseptit sopisivat välipaloiksi äärettömän hyvin.
Mä kerron sitten kun seuraavan kerran nähdään.
Comment by Junakohtaus — March 31, 2008 @ 1:11 pm
Keittkirjathan ovat nykyään hirmu suosituja, kysy vaikka kirjakaupoista. Kyllä meitsi ainakin reseptejä lukisi, ja lukee. Niitä on kiva selailla ja sitten niiden perusteella ideoida. Sivupalkissa ajoittain vaihtuvien eväksien perusteella sulla olisi ainakin sillä saralla annettavaa ihmiskunnalle:) Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa kirjaa ihan vaan itsestäsi… eli siis jonkilainen ihmissuhteet -juttu. Ei se haittaa vaikka olet niistä jo blogissasi puhunut, kirjan tarkoitushan olisi kait tavoitoittaa muiakin kun blogin lukijoita.
Mutta joo, kamalasri aikaa ja vaivannäköä vaatisi kirja kuin kirja.
Comment by orangeseeds — March 31, 2008 @ 1:13 pm
no hei mikä on sun pointti. kerjättsä jotai kehui siit et kuin hyvin kirjotat. vai mitä.vittu noit ruikuttajii ku ensi sanoo et kyl o pyydetty ja sit heti perää et voi ku en osaa ni en voi alkaa vai voinko voinko voinko voinko voinko voinko. pistä kuule äänestys pystyyn ni sit tierät. mää sanosinn et ei kuule kannata alkaa kirjottaa.
Comment by jore — March 31, 2008 @ 2:09 pm
Hei Jore, kiitos mielipiteestäsi. Ehdottaisin myöskin sinulle, että jätät kirjoittamisen muille tahoille. Jos minä en hallitse pilkkusääntöä, niin sinä et hallitse edes isoja alkukirjaimia. Etkä näemmä näppäimistöäkään. Saati äidinkieltä muutenkaan.
Comment by turisti — March 31, 2008 @ 2:20 pm
Ota kohteliaisuus kohteliaisuutena.
Muistanpa ajan, jolloin “kirjoita kirja” (~saattaa vaikka jotain kiinnostaakin) oli vittuilua jaarittelijoille. Niin ne ajat muuttuu.
Joitain kehutaan aiheesta, toisia alisteisesti imarrellakseen ja tumpeloita säälistä. Surullisimpia tapauksia ovat ne, jotka ottavat kehut kirjaimellisesti ja taidoistaan riippumatta rustaavat aatoksensa “kansien väliin”.
Se on puiden tuhlausta.
Must sun jutut toimii näin hyvin, lyhyitä pätkiä ja havainnointeja epäsäännöllisesti julkaistuna. Jos ei intoa tyylinlajinvaihdokseen ole, näin on hyvä. Junakohtauksen idea voi tietty muuttaa kaiken…
Comment by Siri K. — March 31, 2008 @ 2:40 pm
no voi voi enhä mä ookkaa täs mitää kirjaa kirjotamas. kuka sen sit sanoo et pitää ol jotai vitun hienoo kielioppii et sit vasta on jotai merkityst. täh. eiks se merkkaa enemmä et mitä asiaa on. ja jossei o mitä sanois ni mitä sit turhaa eres miettii
Comment by jore — March 31, 2008 @ 3:00 pm
Ja mikä on tarkalleen ottaen se sinun asiasi, jota yrität nyt muille saada perille? Sekö, että minun ei tule kirjoittaa kirjaa? Jos olet lukutaitoinen, tuossa leipätekstissä tulee varmaan aika hyvin esille se tosiasia, että en ole aikeissa sellaista kirjoittaakaan ja syytkin siihen on lueteltu.
Yllätyksenä sinulle saattaa nyt myöskin tulla se tosiasia, että tämä on minun verkkopäiväkirjani, eikä minulla ole mitään ambitioita tätä kautta levittää maailmalle sen enempää substanssia, kuin mitä päiväkirjalta voi odottaakaan. Tämän ei ole pakko kiinnostaa ketään, eikä varmasti kiinnostakaan ja hyvä niin. En kirjoita tätä kenellekään muulle kuin itselleni.
Kommenttisi ovat siinä määrin asiattomia sekä sisällöltään tyhjiä, että jatkossa tulen ne poistamaan, mikäli sinulla ei ole oikeasti mitään sanottavaa.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta ei täällä.
Comment by turisti — March 31, 2008 @ 3:07 pm
Kirjoita omaan purevaan tyyliisi tavallisen naimisiinmenoa odottavan naisen elämästä - tiedäthän, siitä mikä heittää kuperkeikkaa, häränpyllyä ja ties mitä?
Comment by Anon — March 31, 2008 @ 9:38 pm
Unohda pilkkusäännöt. Luin just Raija Orasen Kaikki Doriksesta, ja siinä ei ollut varmaan yhtään pilkkua koko kirjassa. Ei, olipas: “, niin että”
Comment by Pöpö — April 1, 2008 @ 7:53 am
Täähän on niin hyvä näin! Miksi pitäisi pistää kansien väliin?
Comment by Helmi — April 1, 2008 @ 9:10 am
Ei kirjan teko edes vaadi mitään täydellistä pilkkusääntöjen ja muiden kommervenkkien hallintaa (ei sillä etteilö Turisti hallitsisi) sitä varten on kustantajilla oikolukijat sun muut.
Ja Jore, asia ja sisältö voi olla tärkein, muttei kukaan saa siitä mitään tolkua jollet hallitse alkeellisimpiakaan sääntöjä kieliopin tai oikeinkirjoituksen suhteen. Lisäksi lukija automaattisesti/alitajuisesti pitää epäuskottavana tekstiä, joka on kirjoitettu täysin päin persiitä. Kuulostaa vaan tyhmältä ja siltä ettei kirjoittajaa ole kiinnostanut itseänsäkään.
Comment by orangeseeds — April 1, 2008 @ 12:08 pm
Joren pointti kai on ihan puhdas vittuilu, jopa monelta kantiltakin
Hyvä että joku joskus jaksaa.
Comment by Maxi — April 1, 2008 @ 12:49 pm
Älä kirjoita kirjaa… Sähän musertuisit, jos Oikeat Kriitikot arvostelisi tuotoksiasi, kun nytkin kyynelehdit ja raivoat blogisi lukijoiden kommenteista. Säästä itseäsi.
Comment by Jaana — April 1, 2008 @ 9:57 pm
No huonostipa sinäkin minut tunnet!
Siitähän minä vasta musertuisin, kun en Finlandia-palkintoa heti ensiyrittämällä saisi.
Comment by turisti — April 2, 2008 @ 5:15 am