Tiedättekö mikä on todella kiusallista?
Minä tiedän.
Tahdotteko tekin tietää?
Minäpä kerron.
Se on kiusallista, kun joutuu menemään lääkäriasemalle päivystykseen kammottavan, enkefaliittirokotteesta johtuvan allergisen reaktion vuoksi ja henkilön ottaa vastaan aivan jumalattoman komea ja nuori, lääkäriaseman uusi mieslääkäri. Lääkäri tutkii potilaan turvonnutta ja punaista pärstäkerrointa kulmat huolestuneesti rypyssä ja katsoo sitten nieluun. Ja korviin. Ja kaivaa sitten stetoskoopin esiin.
-Kuunnellaanpa keuhkot. Otatko sen hupparin pois?
Eikä potilaalla ole rintaliivejä yllään.
Eikä tilannetta ainakaan helpota lääkärin kommentti, kun potilas kainostelee.
-Ajattele se asia niin, että ainakaan sä et voi punastua enää yhtään enempää.
Naurattaa! =)
Comment by Jaanaba — June 25, 2008 @ 3:45 pm
Ja taas tuli pari vuotta lisää!
Comment by sea — June 25, 2008 @ 3:47 pm
Vähän vastaava kävi Spögelle. Se oli aamulla napannut puhtaan pyykin korista kalsarit, jotka osoittautuivat Gorban omiksi (=paaljon isommiksi kuin Spögen koko). Kiireessä ei ehtinyt vaihtaa, kun tohinalla lähdettiin magneettikuvaukseen, jota varten piti stripata kalsarisilleen. Oli kuulemma kovin noloa taivaltaa huoneen poikki kalsareita kuminauhasta kannatellen.
Comment by Sun äitis — June 25, 2008 @ 7:58 pm
Voi että, mitkä naurut sain tästä. Olin ihan maassa ennen tätä postausta pieleen menneen jalkapallopelin vuoksi mutta nyt kummasti piristyin!
Comment by amy — June 25, 2008 @ 8:19 pm
Ai herranen aika. Hih hii!
Comment by Via — June 25, 2008 @ 8:30 pm
Tuli mieleeni tarina jonka kuulin 90-luvulla.
Oli eräässä keskisuuressa IT-talossa keskiasteen pomo, joka oli kauniisti sanoen genitaalinen persoonallisuus.
Sattuipa niin, että mies, jolla oli sellainen pilttipurkin kokoinen kalju päälaella, sammumaan firman juhlissa.
Joku taiteellisesti lahjakas henkilö oli sitten kuvannut kappaleen katoavaa kirkkoperinnettä spriitussilla tähän kaljuun.
Mies tulee maanantaina töihin.
Ja tiistaina.
Huomaa sitten ruokatunnilla tuon perinnealuksen päälaellaan ja jää sairaslomalle samantien.
Hän ei tullut enää takaisin.
Naivistitaiteilijan työ oli signeeramaton, joten henkilöllisyys jäi salaan, mutta talossa on muisteltu tätä teosta paljon mieluusti, ja vielä vuosia myöhemmin on ollut puhe taiteen finlandiapalkinnosta.
Comment by Petja Jäppinen — June 26, 2008 @ 9:07 pm