turisti

Ei herramunjeesuksein.

Ei näin.

Selkeästikään jätkä ei älynlahjoillaan naissukupuolta häikäise. Eikä ulkoisella habituksellaan. Eikä nähtävästi rahaakaan ole riittävästi.

Ei mikään ihme, että jäi ilman.

Ja jos joku nainen tunnustaa tuolle joskus antaneensa, niin kynsin siltä silmät päästä rangaistuksena rikoksesta ihmisyyttä vastaan.

Jos joskus viidentoista vuoden päästä perheemme teini-ikäinen natisee siitä, miten äiti on niuho ja kalkkis ja mitäkaikkea, niin ai jumalauta että hieronkin kyllä tasan tarkkaan kaikki nämä raskausajan pahoinvoinnit ja muut oireet sen kiittämättömän pikkupaskiaisen naamaan.

Minua vituttaa.

Vituttaa, koska minunkin verorahoillani sponsoroidaan julkista palvelua liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla harjoittavaa osakeyhtiötä, jonka luonteensa vuoksi tulisi olla erityisen tarkka siitä, mitä eetteriin lipsauttelee.

Puhun Yleisradiosta.

Ja Jussi Halla-ahosta.

7.2.2009 Yle1:n illan pääuutislähetyksessä toimittaja Jyri Rantalan sammakko on jokseenkin pöyristyttävintä mitä vähään aikaan on yleläisen suusta päässyt.

Ulkomaalaisvastaisen Halla-ahon ehdokkuus tuskin riemastuttaisi Kristillisdemokraatteja, mutta antaisi Perussuomalaisten johdolle mahdollisuuden passittaa kiusallinen rotutohtori turvallisen välimatkan päähän.

Rotutohtori ilmauksena tuo ainakin minulle mieleen hyvin vahvasti Josef Mengelen. Ja sitä kautta natsi-Saksan.

Ja se, että toimittaja päästää tuollaista suustaan valtakunnan virallisessa mediassa ja kutakuinkin seuratuimmassa uutislähetyksessä on niin massiivinen kupru, ettei paremmasta väliä. Halla-aho on ihan oikeutetusti tehnyt toimittajan lausunnosta tutkintapyynnön, niin läheltä liippaa jo törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistö.

Mutta mitä tekee Yle?

Voisiko tässä tapauksessa kenties odottaa potkuja toimittajalle?

Passittihan Yle 90-luvun puolivälissä kilometritehtaalle kuuluttaja Tutteli Hammermannin, koska hänen esittelynsä ennen Francis Ford Coppolan ohjaamaa Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaa katsottiin olevan liian vasemmistolainen ja amerikkalaisvastainen.

Luulisi toimittajalta vaadittavan vielä tiukempaa objektiivisuutta, kuin kuuluttajalta.

Mutta vielä enemmän minua kiinnostaa se, mitä poliisi tekee. Jos suomalainen oikeusvaltio antaa valtakunnansyyttäjällekin vapaat kädet jahdata oman kriittisen mielipiteensä ilmaisevaa kunnallispoliitikkoa, niin samalla logiikalla luulisi tahtoa ja resursseja löytyvän heilauttaa ruoskaa objektiivikseksi jo lainkin perusteella määriteltyä mediaa kohtaan, kun se noin räikeästi uutisoinnissaan tyrii.

Halla-ahohan voittaa joka tapauksessa.

Jos tutkintapyyntö ei johda mihinkään, osoittaa se todeksi vain sen, että sananvapaus on vain lainsäätäjien sanahelinää ja että Suomen perustuslailla voi itse kukin pyyhkiä persettään, sillä se on vain sisällötöntä paperia. Halla-ahosta tulee marttyyri. Jos taas tutkintapyyntö johtaa syytteeseen ja tuomioon, vahvistuu Halla-ahon ja hänen kannattajiensa asema entisestään, kun punavihervasemmisto ottaa pää-äänenkannattajineen turpaansa oikein kunnolla.

Täytyy vain ihmetellä näiden hellanduudeleiden kykyä ja vimmaa kusta omiin muroihinsa.

Jos olisin itse ollut tyrkyllä mulkoilemaan tulevaa Madonnan keikkaa, niin varmaankin vituttaisi kuin apinaa Lippu.fi näennäisine “palveluineen”.

Mutta ihan viimeisilläni tiineenä en tasan varmasti olisi karjalauman sekaan tuppautumassa.

En, vaikka ilmaiseksi olisin tikettini saanut.

Sen sijaan lippuja yritettiin yhdessä Miehen kanssa hankkia lahjaksi, mutta kun ei palvelu toimi netissä, puhelimessa tai edes tiskillä, niin ei väkisin.

Ja kaiken rehellisyyden nimissä olen oikeastaan aika puhtaasti vahingoniloinen, ettemme lippuja saaneet hankittua.

Olisivat menneet helmet sioille, imho.

Who’s to know if your soul will fade at all?
The one you sold to fool the world.
You lost your self-esteem along the way.

I can fake with the best of anyone.
I can fake with the best of ‘em all.
I can fake with the best of anyone.
I can fake it all.

Seether - Fake it

Ihan varoittamatta alkoi mieleni tekemään grillattua possun kylkeä.

Sitä sellaista, jossa on rasvaa yhtä paljon kuin lihaa.

Ja vieläpä siinä määrin rupesi tuo herkku himottamaan, että jos kaupat vain olisivat auki, niin ihan tasan kyllä lähtisin kylkeä metsästämään.

Ja sitten…

Minulla on tasan kaksi sanaa sanottavana niille muutamille jotka tässä blogissa ja blogin ulkopuolella ovat ottaneet asiakseen vainoharhailla siitä, että nimitän tuota kohdussani muhivaa elämän alkua Suolinkaiseksi ja myöskin edellisen postauksen tiimoilta keksineet sairaissa mielissään, että aion vedellä lastani ympäri korvia minkä ehdin.

Haistakaa vittu.

Suosittelen lämpimästi ammattimaista keskusteluapua, jos tekstistäni tuntuu löytyvän jotain piiloviestejä tai vihjauksia. Ongelma on hyvin suurella todennäköisyydellä huomattavasti vakavampi linjan siellä päässä.

Satuitteko koskaan kakarana hiekkalaatikolla mokaamaan siten, että kotiin palattuanne oli äidillä teille tarjolla korvapuusti, eikä suinkaan sellainen lämmin, pehmeä ja uunituore, vaan se sellainen nopea ja kipakka?

Näin jälkikäteen ajateltuna, tuntuuko teistä sille, että olitte luultavasti sen korvapuustin ansainneetkin, koska olitte syöttäneet naapurin Jaakkomaarialle hiekkaa ja Jaakkomaarian äiti oli toiminnastanne hieman agitoitunut ja soittanut aiheen tiimoilta omalle äidillenne?

Eikö se olekin ihan normaalia ja hyväksyttävää?

Kun siis puhutaan hiekkalaatikkoikäisistä ja heidän vanhemmistaan.

Toistan.

HIEKKALAATIKKOIKÄISISTÄ JA HEIDÄN VANHEMMISTAAN.

Sen lisäksi, että talviselta Pohjois-Savon taivaalta on mitä mainiointa bongailla tähtiä ja muita taivaankappaleita, niin toisinaan, kun hyvä tuuri käy, voi päästä seuraamaan kun Rissalan Poijjaat hurjastelevat Horneteillaan pitkin taivaanpankkoa.

Se vaan näyttää, kuulostaa ja tuntuu aika messevältä, kun ensin tummaa taivasta vasten ohi kiitää jotain sinisenä ja punaisena vilkkuvaa ja sitten korviahuumaava pauhu tärisyttäää pimeää maaseutua.

Jos edes kerran pääsisi kyytiin.

Voi helvetin perkele.

Luetun ymmärtäminen tuntuu olevan niin jumalattoman pienelle porukalle jaettu syntymälahja, että välillä tekisi mieli kirkua.

Jos ei sivistystaso riitä edes kirjoitetun kielen sujuvaan ääneen lausumiseen, niin voiko se sitten riittää minkäänlaisten tulkintojen tekemiseen?

No ei tods voi.

Olen vuosia miettinyt mistä lienen tapaturma-alttiuteni perinyt.

Jostain syystä ei koskaan tullut mieleeni, että olen mahdollisesti tullut aika paljon isääni.

Kaksi samanlaista kovan onnen soturia.

Isipappa ja Isin Tyttö.

Siellähän se Suolinkainen uiskenteli, kuin paraskin eväkäs.

Vatkasi kinttujaan suoraksi ja koukkuun ja pui nyrkkiä kuin äitinsä iltapäiväruuhkassa. Sormia molemmissa käpälissä viisi ja varpaitakin oikea määrä. Ei niskaturvotusta, ei sarvia, ei torahampaita. Pumppu tikitteli ihan kuten pitääkin, vatsalaukku näkyi pienenä kuplana ja munuaisiakin oli molemmin puolin reilua nelisenttistä pääpersmittaa.

Kesken touhun sitten ilmeisesti kyllästyi pällistelyyn ja käänsi selkänsä ja pisti nähtävästi maaten, kun sätkiminen loppui.

Mutta sen kyllä sanon, että vaikka muuten oli ihan miellyttävä kokemus tuo tutkimus, niin ne härvelit ja vehkeet mitä haarusvälistä sisään tungetaan voisi ihan oikeasti lämmittää ennen käyttöä.

Jääpuikko ei ole kiva persiissä, eikä etenkään siinä naapurirapussa.

Tänään alkoi jotenkin ihan suhteettomasti jännittää huominen ultraäänitutkimus.

Karahdin ihan jäihin, kun rupesin asiaa miettimään.

Entäs jos Suolinkainen onkin jotenkin sairas? Entäs jos sen sydänäänet ovatkin muutamassa päivässä lakanneet? Entäs jos sillä näkyykin sarvet ja torahampaat?

En varmasti pysty nukkumaan.

En oikeasti enää ymmärrä tomumajani ja pääkoppani toimintaa.

Eilen illalla tuli kurja mieli, kun Mies hälytettiin yöksi töihin ja jäin yksin torppaan kykkimään. Istua napotin sohvalla ja onnistuin kanavasurffaamaan sopivasti Neloselle, kun tuutti alkoi suoltaa teinivuosien suosikkinyyhkyä. Siinähän sitten istuin ja itkeä tyrskin kuin mikäkin räkäturso. Brad Pittillä oli vaikeaa, mutta allekirjoittaneella oli ehkä vielä hitusen verran vaikeampaa.

Enkä minä ole liikuttunut enää vuosiin mistään Hollywood-tuotannosta.

Aamulla sitten kiroilin turvonneita silmiäni ja palvoin taas aikani kuluksi vessan posliinijumalaa uhraten sille vatsalaukkuni sisällön. Ja ihan koko ajan teki niin jumalattomasti mieli salmiakkia, että kun viimein oksentamiseltani kykenin, niin lämmitin auton ja lähdin ihan asioikseni hakemaan tuota mustaa herkkua. Ostin pussin salmiakkiaakkosia ja kiskoin ensimmäiset namit naamaani jo ennen kuin ehdin takaisin autoon. Ja oksensin ne myös parkkipaikalle, ennen kuin ehdin takaisin autoon. Kotipihassa natustin seuraavat herkut ja hyvä että ehdin sisälle posliinialttarin eteen, ennen kuin oli uuden inventaarion aika.

Enkä minä oikeasti edes kovin paljon salmiakista tykkää.

Kauhukseni huomasin myös aamutuimaan, että maha alkaa vähitellen näkyä.

Paniikki.