June 16, 2008
Mikähän siinä mahtanee olla, että nämä harvat vapaapäivät hujahtavat aina ohi.
Tänäänkin olisi kai teoriassa voinut viettää hyvinkin touhukkaan päivän, mutta ei sitten tullut kuitenkaan vietettyä.
Nukuttiin pitkään, katsottiin vuokraelokuvaa, grillattiin ja chillattiin. Elettiin päinvastoin kuin maanantain perinteet edellyttäisivät. No, trimmasin Seisoskelijalle ihan vittuilumielessä irokeesin.
Hööf… Jos tästä vaikka saunaan vääntäytyisi notkumaan. Ja sitten nukkumaan.
Ja huomenna taas sorvin ääreen.
June 15, 2008
Taas!
Eijumalautasaatana!
Miten vitussa tuo elikko tulee tuolta häkistä ulos?
Tällä kertaa Mies oli töihin lähtiessään laittanut Seisoskelijan omaan yksiöönsä oleilemaan siksi aikaa, kunnes allekirjoittanut pääsi töistä. Ja allekirjoittanuthan pääsi. Ja koira oli taas ovella vastassa.
Häkki on helvetin suuri, teräksestä ja kovamuovista tehty. Siinä on kiskoilla liukuvat luukut, joissa on jämerät salvat molemmin puolin. Ei tuolta helvetti soikoon tulla ulos ilman peukaloita ja aivoja!
Ja mikä vitun juttu tämä nyt sitten mukamas taas on, että tuolla nelikinttuisella kohelolla on taas suoli kuralla? Tässä on jo monta viikkoa soudettu ja huovattu. Milloin suoli on kunnossa, milloin paska lentää kuin varpusparvi. Ei kait tuolle nyt voi ripulilääkettäkään jatkuvasti syöttää!
Eläinlääkärin mukaan ruokakin on herkkävatsaiselle koiralle hyvin sopivaa ja lisäksi on keitelty kammottavaa liisteriä kauraleseistä, riisistä, jauhetusta naudan vatsasta ja kananmunista. Näyttää ja haisee ihan viikon vanhalle kuolemalle se tökötti, mutta kuulemma hellii vatsaa.
Vittu.
Minua on huijattu.
Koirat eivät ole kivoja lemmikkejä, eikä niistä ole ihmiselle harrastukseksi. Ne tappavat pitkässä juoksussa huumorintajun ja mielenterveyden.
June 14, 2008
Ihan varmasti laitoin tuon Seisoskelijan häkkiin aamulla, kun lähdin töihin.
Ihan varmasti laitoin.
Laitoin sille sinne häkkiin vielä pari puruluutakin ja tarkistin kahteen kertaan, että luukut ovat varmasti salvassa.
Hetki sitten, kun tulin kotiin, oli Seisoskelija ovella vastassa. Häkin luukut olivat kiinni. Molemmat puruluut keittiön lattialla.
Lienee aika tarkistaa lääkitys.
Jos ei tepsi, lienee parasta kutsua paikalle manaaja.
June 11, 2008
Saksalainen Seisoskelijamme mätänee.
Sisältä.
Se on nyt piereskellyt tauotta kutakuinkin kaksi vuorokautta.
Välillä kääntää lattialla maatessaan kylkeä ja töräyttelee kuin aikamies, välillä taas sniikkailee pitkin huushollia ja päästelee hiljaisia, mutta sitäkin haisukkaampia tuhnuja.
Tuolla koiralla voisi ryhtyä laatimaan itselleen bioenergiaa! Jonkin sortin polttimo kiinni vaan persuuksiin!
Riittäisi talvipakkasilla lämpöä talossa, eikä tarvitsisi kuunnella viherpiipertäjien narinaa puulämmityksen pienhiukkaspäästöistä.
Eikä pääsisi kaikki tuo metaanikaan ikävästi ilmakehää pilaamaan.
Sitten voisi patentoida rakin ja lyödä rahoiksi!
Näin teemme.
June 5, 2008
Kesä on kaikkinensa kiva, mutta ei hyttysinensä.
Siinähän könyät aamuvarhaisella ylös sängystä, kun koira rapistelee ovella siihen malliin, että pihalle on jo kiire, heität aamutakin päällesi ja ryysit ulos. Sytytät tupakin.
Ja sitten ne saatanat hyökkäävät.
En jumalauta voi käsittää mikä virka on hyttysillä. Mitä hyötyä niistä muka?
June 1, 2008
Eilen iski niin käsittämättömän valtava vitutus, että olin jo valmis jättämään kaiken ja pakenemaan maasta.
Tyydyin kuitenkin käymään yhdellä pussikaljalla Alppipuistossa ja menemään sitten kiltisti nukkumaan. Nukuinkin viisitoista tuntia, vaikka vanhasta tottumuksesta heräsin hetkeksi aamuyöllä, kun ruumis oli nähtävästi menossa töihin, vaikka aivoilla on viikkolepopäivä.
Yhdeksän pintaan olikin lysti herätä sitten lopullisesti siihen, että koko talo haisee koiranpaskalta.
Koirilla on ripuli.
Ne eivät osaa käyttää vessaa.
(sopiva kirosana tähän)
April 25, 2008
Pari päivää vapaata.
Eikä hetkeäkään liian myöhään, koska vitutus on sitä suuruusluokkaa, että jos huomenna pitäisi vielä töihin vääntäytyä, niin en tasan vääntäytyisi, vaan menisin lääkäriin.
Ei tämä tosin pelkästään töistä johdu, vaikka viikko onkin ollut silkkaa ruoskan viuhuntaa ja silmitöntä hässäkkää.
Ei vaan ole mennyt putkeen mikään. Kaikki pykii niin maan perkeleesti.
Huomenna kiskaisen kumarat. Joko Isolla Kirkolla hyvässä seurassa, tai velkatorpassa kera kahden koiran.
Terrierille ei tosin tarjoilla, koska se rupeaa heti rähisemään.
April 19, 2008
No niin.
Nyt se vitun rakki sitten söi minun puhelimenikin.
April 17, 2008
Voi hirmu mikä rupikonna istua pönötti keskellä pihatietä!
Aivan jumalaton vonkale!
Painoi päänsä alas ja nosti perseensä ilmaan, kun kumarruin katsomaan ja kun poimin kämmenelle, niin kurnutti nopeasti.
Kaveri vastasi ojasta.
Laitoin takaisin siihen mistä otin. Ja siihen se jäi pönöttämään.
Huuteli peräänkin vielä.
April 16, 2008
Ei ole maailmassa kyllin voimakasta kirousta, jonka voisi tähän saumaan lausua.
Neljä tuntia poissa kotoa ja mitäpä ovatkaan saaneet aikaiseksi nuo kaksi Perkeleen Kennelin kasvattia?
Keittiön kaapilla on käyty ja varastettu sieltä puruluut ja herkkuraksut. Kakkelson ei kaapin ovea itse auki saa, joten syyttävä sormi osoittaa Seisoskelijaa. Kakkelson on kyllä nautiskellut rosvoilevan Seisoskelijan työn tuloksista, sillä tuolla se makaa edelleen sohvalla maha pinkeänä, raksumuruja turpajouhissaan.
Seisoskelija sitä vastoin luimii keittiön pöydän alla. Sen samaisen pöydän alta kaivelin aikaisemmin pyjamani, jonka toinen hiha on syöty, Agent Provocateurin rintaliivit, jotka niin ikään oli käyttökelvottomiksi kalutut ja kirsikkana kakun päälle vielä Finavian iideen ja kulunvalvontakortin, jotka oli ratusteltu sen sortin murusiksi, että ei omistajan pärstää enää kuvasta tunnista.
Vittu.
VITTU.
Jos teen terrieristä jonain päivänä maton, niin seisojan hammaskalustosta teen itselleni tiaran.
April 2, 2008
Justiinsa äkkäsin!
Meidän skotilla on otsatukka, josta Ramonesit olisivat kateellisia!
March 20, 2008
Asioita, joita ei välttämättä tahtoisi kohdata ovesta sisään astuessaan, on riemuhalvauksen kourissa viipottava vasikankokoinen koiranpentu suussaan kirurgisiin mittasuhteisiin teroitettu kokkiveitsi.
March 19, 2008
Elokuvien sijaan suuntasimme sittenkin koirapuistoon.
Ensin syvään, hyiseen ojaan pulahti puolivahingossa terrieri ja varttia myöhemmin sinne molskahti seisoja, joka teki sen koska a) ei toheloidessaan katsonut minne loikkasi, b) halusi lutaamaan kuravelliin.
Yhtäkaikki meillä oli käsissämme kaksi hytisevää, läpimärkää ja märältä koiralta haisevaa märkää koiraa, jotka piti vielä lastata autoon ja ajaa takaisin kotiin.
Ja sitten kauhealla tappelulla suihkuun.
Suihku on kammottavin kidutusväline, mitä koiramme tietävät. Ja emäntä on vastenmielinen natsi, jolle pitää luimia aina, kun kylpyhuoneen ovi aukeaa. Suihkuun mennessä täytyy harata vastaan kuin perkele ja shampoota vaahdottaessa täytyy pärskiä ja haukkoa henkeänsä, vaikka kyseessä olisi pelkkä tassujen pesu.
Vitun ylidramaattiset nartut…
March 16, 2008
Piti jo eilen illalla asennoitua sunnuntaiaamuun kustannuspaikalla siten, että kaikki menee takuuvarmasti vituilleen heti kärkeen.
No menihän se.
Ja heti aamusta sinne kustannuspaikalle päästyä piti asennoitua kotiinpaluuseen siten, että siellä on sitten takuuvarmasti odottamassa vitunmoinen sotku, kun Pilli ja Pulla ovat melkein koko päivän saaneet virittää pommeja keskenänsä.
No olihan siellä.
Että teinpä sitten canapé’t matkustelevaisille kermaperseille, jotka eivät takuulla arvosta sitä käsityön määrä paskan vertaa ja putsasinpa sitten kolmet kuset lattialta ja puolitoista kiloa paskaa häkistä ja pesin molemmat Kennel Perkeleen edustajat.
Pessimisti ei pety koskaan.
(Edit: Ja voi jumalauta minä siunaan sitä päivää, kun tuosta terrieristä aika jättää. Teen sen taljasta maton ja kusen sen päälle joka vitun päivä.)
March 13, 2008
Olkoonkin, että viime yönä ei torpassa raikunut ulina ja vinkuna, vaan lauman juniori veteli kuorsaten sikeitä uudessa häkissään, en osannut nukkua.
Oli kylmä ja oli kuuma ja ennenkaikkea odotin koko ajan, milloin joko ulina alkaa tai kello soi.
Siinähän se yö sitten menikin.
Töissä oli jotenkin tavallista nihkeämpää. Ei olisi oikein jaksanut, eikä olisi oikein huvittanutkaan. Ja nyt kotonakaan ei oikein jaksaisi, eikä huvittaisikaan, mutta pakko on päivystää hälytysasentajaa, joka tulee tuunaamaan talon murtohälyttimet ja liiketunnistimet isolle koiralle sopiviksi.
Plääh. Nukkumaan tekisi mieli, kun Pilli ja Pullakaan eivät innostuneet räntäsateessa tarpomisesta, vaikka emäntä miten yritti uhkailua ja lahjontaa. Servot pohjaan heti portilla ja jatkuvaa pyrkimistä takaisin tulosuuntaan.
Onhan täällä toki lämmintä ja kuivaa ja mukava sohva, mutta ihan oikeasti, hei!
Ulkoilu olisi kivampaa.
March 11, 2008
Voi geezuz, olen ääliö!
Mietiskelin pitkään ja hartaasti että millä helvetin konstilla saan tyhjäpäisen germaanin pidettyä hiljaisena ja pois pahanteosta. Tyypillisistä leluista kun ei vatiaivo tunnu piittaavan.
Sitten muistin turhakkeen, joka tuli terrierille ostettua ja josta terrieri ei ymmärtänyt tuon taivaallista.
Motivaatiopallo!
Se sellainen, jossa on kyljessä pieni reikä ja johon voi tunkea ruokanappuloita ja kun sitä palloa sitten vierittää, niitä nappuloita tippuu ulos jos tippuu.
Kaksi tuntia touhotusta ja sitten kolmen tunnin päikkärit!
Uskomatonta.
Oletteko koskaan käyneet kulmakuppiloiden vessoissa etelänmailla?
Useinhan on niin, että hygienian taso ei noissa paikoissa ihan pohjoismaisia standardeja vastaa.
No, eipä ihan vastannut niitä standardeja huushollimme kodinhoitohuone ja saunaosastokaan aamulla ennen viittä.
Sen lisäksi, että “lievähköstä” eroahdistuksesta kärsivä “hauveli” oli ottanut ja tyhjentänyt liukuovilla varustetun liinavaatekaapin sisällön pitkin poikin pukuhuonetta, suihkutiloja ja saunaa, oli se “söpöläinen” tuottanut yön aikana arviolta kilon paskaa ja sitten Karate Kid -elokuvista tutun “wax-on/wax-off” -metodin turvin levittänyt tuotoksensa lattiasta aina allekirjoittaneen nenän korkeudelle ylt’ympäriinsä.
Tavallaan aika hassua, etenkin jos “kakkahuumori” henkilöön uppoaa.
Perusteellisen kloridipesun suoritettuani alan kuitenkin kallistua hieman sofistikoituneemman komiikan puolelle ja alan vahvasti vakuuttua, että terrierimme lempinimi Kakkelson on ehkä hieman liioiteltu, ottaen huomioon, että se kuitenkin aikoinaan vain siististi söi paskansa, eikä sisustanut sillä.
March 10, 2008
Voitte tuudittautua kyllä siihen, että en minä tästä perheemme uusimmasta tulokkaasta kovinkaan kauan jaksa vauhkota.
Tänään käytiin ensimmäisen kerran mestoilla.
Lähikaupan koiraparkkiin köytetty kanakoira aiheutti yleistä huvitusta ja hiukkasen pahennusta ulvomalla ja ulisemalla hillittömästi sillä aikaa, kun emäntä pikaisesti kipaisi hakemassa paketin merisuolaa.
Naapurin vanha setä osoittautui aivan kamalan pelottavaksi ja sitä piti luimien ja hermostuneesti täristen tuijotella emännän jaloista.
Mutta mikä uskomattominta, hihnassa kävely on äärimmäisen helppoa, eikä tänään olla vielä kertaakaan paskottu tai liritelty sisälle, vaan kiltisti on jo merkattu nenällä oveakin, jos on hädättänyt. Veikkaanpa, että huomenna asia ei ole näin, vaan taas heiluu moppi. Minun tuurillani.
Kyllä tämä, kuulkaa, tästä.
Huomenna mennään pellolle etsimään HK Bleu’tä pala kerrallaan.
Nenä on tarkka, sitä treenaamme lisää.
(Kuviakin laittaisin tänne mielelläni, sillä niitä on napsittu runsaasti, mutta jostain syystä kamera ei suostu siirtämään otoksia koneelle. Tänään ei enää jaksa, joten pyrin korjaamaan puutteen huomenna.)
Nukkumaan mennessä seisoskelija mölisi kolmisen tuntia, ennen kuin tajusi, että kukaan ei tule sitä kylpyhuoneesta pelastamaan.
Aamukuudelta se aloitti mölinän uudelleen ja jatkoi kunnes Mies jaksoi vääntäytyä ylös varttia vaille kahdeksan.
Neljä tuntia hiljaisuutta, siis.
Mieluusti näkisin seisoskelijan viettävän yönsä makuuhuoneessa tuhisten, mutta niin kauan kun se vääntää ranteenpaksuista jöötiä sisätiloihin, ei makkariin ole asiaa.
Ja niin kauan se varmaan sitten möliseekin.
March 9, 2008
Meillähän on tuo skotlantilainen terrieri.
Se söi melkeinpä viikon päivät kaksi kertaa päivässä ja vaikka oli tarhassa vapaana, ei eväänsä liikauttanut. Siitä tuli Pulla.
Nyt meillä on myös töttöhattu saksalainen seisoskelija, joka on vetänyt evästä vähintään yhtä useasti, mutta kymmenkertaisen määrän jo viiden kuukauden ajan ja silti on kuikelo. Se on Pilli.
Kuvan saatte myöhemmin.
Heti kun siivoan paskat kylppäristä.
February 19, 2008
Seisoinpa rappusella imemässä tupakkaa.
Puun oksalla siinä muutaman metrin päässä istui tintti.
Kaksi tuntia myöhemmin seisoin taas rappusella imemässä tupakkaa.
Tintti istui samalla oksalla vieläkin.
Tuntia myöhemmin seisoin jälleen rappusella imemässä tupakkaa ja miettimässä pitäisikö vähentää.
Tintti makasi maassa luiset koivet kohti taivasta.
Tuolla viisiin minäkin varmaan joskus lähden. Pitkällisen sinnittelyn jälkeen, yksinkertaisesti ja ilman suurempia seremonioita, tipahtamalla.
February 18, 2008
Kauhistuttava skotilantilainen tappajaterrierini on latvasta laho.
Kokeilin lääkkeeksi vitutukseen hankkimaani nitkuttajaa ja siitäkös tuo suuri sudensukuinen riemastui.
Muki nurin justiinsa ja saatanallinen vimma ja rähinä.
Nitkuta siinä sitten, kun on kidallinen isoja hampaita milloin kiinni nilkassa, milloin vauhtipyörän suojakotelossa. Ei auta, vaikka miten kiljuisi eitä ja muita komentoja. Vähäpää skotti ei ymmärrä, kun vauhtipyörän vihellys ja rytmikäs, elliptinen askellus jumittaa pähkinän kokoiset aivot.
En tiedä oliko puolen tunnin kevyen flunssatreenin jälkeen punaisin laikka laitteessa, koiralla vai emännällä.
February 14, 2008
Kakkelsonissa on hyvinä päivinä varsin äidillisiä piirteitä.
Se selkeästikin tietää, että emäntä toimii puolella teholla.
Aamulla se herätteli tuuppimalla poskea nenällä. Lyhyeksi jääneellä aamukävelyllä se ei vetänyt tai riehunut. Kun koomasin olohuoneen sohvalla, se kiipesi masun päälle köllimään ja nuoli sormet ja korvat ja silmät ja tuuppi taas kuonolla poskea.
Nytkin se istua nakottaa vieressä ja tapittaa katsoa herkeämättä. Normaalisti se hyppisi tuossa tasajalkaa, sillä keittiössä odottaa ruokakuppi ja Kakkelson tietää. Ja sillä on nälkä.
Aina.
February 12, 2008
Tylsänä flunssapäivänä voi mielensä mukaan piinata vaikkapa koiraa käyttämällä sitä kuvausalustana omin pikku kätösin näperretyille jutuille.
Pörrölle kiitoksia.
February 2, 2008
Hyi helvetti, että osaakin olla huono olo.
Väsyttää, mutta on niin kuuma ja kylmä yhtä aikaa, ettei voi nukkua. Pää on kipeä ja korvat ja kurkku ja keuhko ja aivo. Ja masu. Koirakin on kipeä. Ja Mies on yötöissä ja minun pitäisi tässä vielä jaksaa juoksuttaa tuota kakkivaa kauhua ulkona.
Huomenna pitäisi ja pitäisi.
Pahoin pelkään etten pysty kykenemään.
January 25, 2008
Viime keväänä lintulautamme välittömään läheisyyteen majoittui orava. Sellainen pulska ja tavallista röyhkeämpi.
Aamutupakkia portaalla kiskoessa Orava oli tapansa mukaan lintulaudan äärellä sullomassa karvaiseen naamaansa pähkinöitä ja kauraa. Istua pönötti siinä turpeana ja jotenkin tavallista tympeämmän näköisenä.
Paikalle saapui närhi. Se ruopi aikansa lunta lintulaudan alla ja naposteli pudonneita siemeniä.
Vaan mitäpä teki Orava?
Orava otti ja pudottautui oksalta ketarat levällään närhen niskaan ja yritti parhaansa mukaan ottaa tipua hengiltä. Närhi kirkui kuin viimeistä päivää ja ilmassa oli höyheniä, puna-harmaata karvaa ja runsain mitoin urheilujuhlan tuntua. Tappelua kesti vajaan minuutin, kunnes närhi onnistui pakenemaan paikalta Oravan hampaat yhä perssulissaan.
Suoritukseensa selkeästikin vähän pettyneenä Orava mulkoili sitten minua, pörhisteli häntäänsä ja säksätti, niinkuin oravilla on tapana.
Mietin, josko yrittäisin valjastaa tuon verenhimoisen tuomiopäivän kurren aggression omaan käyttööni. Lahjoisin sitä tuoreilla sisäelimillä ja fileellä, laittaisin sille pienen niittikaulapannan ja pelottelisin sitten naapureita.
Notta olokeepa immeisiks, taekka piästän Kurren vappaaks.
January 19, 2008
Omituista on se, että viinaa jäi edelleen juomatta pienehkön kulmakuppilan kuukauden tarpeiksi.
Ruokaa sen sijaan juurikaan ei.
Kakkelson on viikon eläin, veckans djur, raadin yksimielisellä päätöksellä.
Makuuhuoneemme ikkunan alla on kuollut keltasirkku.
Sista veckans djur.
December 3, 2007
Minulla on koira. Yksi sen monista nimistä on Kakkelson, sillä koiralla oli tapana napostella omaa kakkaansa, kun se oli vielä pieni ja muuten söpö. Kakkelson on cairnterrieri.
Ulkoilutan koiraani päivittäin. Jos Kakkelson tekee pienet tarpeet, se tekee ne tien pientareelle, yleensä melkein ojaan. Siellä ei pissa ketään häiritse. Jos Kakkelson tekee isot tarpeet, kerään ne pieneen kakkapussiin ja heitän roskiin. En jätä haisevia terveisiä lojumaan minne sattuu, ellei olla sitten pystymetsässä kaukana poluista.
En koskaan anna Kakkelsonin kuseskella ihmisten postilaatikoiden juureen.
Mikä vittu siinä siis on, että ne puolenkymmentä koirankusettajaa, jotka minun postilaatikkoni joka saatanan päivä ohittavat, antavat piskiensä kuseskella miten mielivät?
On ihan vitun loistavaa mennä hakemaan postia, kun joutuu joka saatanan kerta seisomaan kusilammikossa!
Koiran hankinta, aivan kuten lastenkin hankinta, pitäisi olla tässä maassa lisenssinalaista toimintaa. Jos ei saatana ole sen verran viitseliäisyyttä, että katsoo vähän piskinsä perään, pitää ympäristön siistinä ja sen sijaan, että säilyttää aivojaan perslävessään, kenties joskus niillä ajattelisikin, niin passaa jättää se elukka hankkimatta!
Olohuoneen ikkunasta on loistava näkymä postilaatikolle.
Ostan liiketunnistimen ja viritän ikkunaan kameran niin, että joska saatanan ohikulkijasta otetaan kuva, olinpa sitten itse kotona tai en. Löytyy nimittäin ne syylliset aika nopeaan, ottaen huomioon, että ne samat naamat näillä kulmilla päivittäin kulkevat ja sen jälkeen sopiikin odottaa iloisia tervehdyksiä oman postilaatikkonsa juurelta, tai ihan jopa sieltä postilaatikon sisältä.
October 23, 2007
Viime yön actionjackson-uni oli kaikkien aikojen paras.
Minähän en tunnetusti näe muunlaisia unia. Paitsi korkeintaan todella häiriintyneitä painajaisia. Toimintaa, agentteja ja dinosauruksia on joka yö makuuhuone tulvillaan. Ruuhkaksi asti.
Unessa olin menossa naimisiin. Oli kaunis elokuinen lauantai ja kirkko oli täynnä hääväkeä. Pappi lateli litaniaansa, kyseli Mieheltä, tahtooko hän. Tahtoi. Kyseli minulta, tahdonko. Juuri kun olin vastaamassa myöntävästi, ryntäsi piruntorjuntabunkkerin sivuovesta sisään Michael Scofield ja muutama muu vankikarkuri ja pisti seremonian seis siltä istumalta.
Hottis tuuppasi Miehen sivuun ja ilmoitti, että minun on nyt parempi lähteä hänen mukaansa heti paikalla ja unohtaa avioliitto Miehen kanssa, sillä hän oli matkalla possensa kanssa Las Vegasiin ja aikeissa naida minut, vaikka saisi vielä Suomenkin viranomaiset peräänsä.
Arvaatkaapa pistinkö hanttiin?
No en tods.
Ja niin sitä sitten mentiin. Kintereillä FBI ja Keskusrikospoliisi, Europol, Interpol ja Miehen suku. Appiukko osoittautui oikein erityisen häijyksi agentiksi. Ja Tarja Halonen usutti Suojelupoliisinkin perään.
Ja juuri kun hektisen ja toiminnantäyteisen pakomatkan päätteksi pappi taas kyseli että tahdotaanko sitä, niin Kakkelson saatana herätti vikinällään, jotta pissalle täytyy nyt juurikin päästä.
Meni sitten koko loppupäiväkin vituralleen.
August 12, 2007
Kamalaa.
Ei ole koiraa. Ei koiraa kahteen kuukauteen.
Kakkelson jäi Pohjois-Savoon työstämään pentuetta kasvattajan luokse.
Kenen kanssa minä nyt tappelen parisängyn herruudesta, kun Mieskin on yötöissä? Kuka lämmittää minun varpaitani peiton alla? Kuka tuhisee korvani juuressa? Kenen karvaista masua rapsutan?
Kuka jää ikkunaan katselemaan, kun aamuyöllä lähden töihin? Kuka heiluttaa häntää ja peppua innokkaasti ja nuolee naamani kun palaan?
Ei ole koiraa. Ei ole Kakkelsonia.
Kamalaa.
July 24, 2007
Oi!
Pihalla oli sammakko!
Sellainen alle kolmesenttinen sintti, joka ryömi varpaitteni väliin kun istuin kivellä kessuttelemassa. Olin paikallani ja katselin sinttiä, kun se kurkkasi isovarpaan hankasesta.
Mitä lie miettinyt.
En raaskinut liikkua, vaan nökötin siinä melkein vartin, kunnes sammakko totesi seurani ikävystyttäväksi, vormi pois varpaiden välistä ja hyppäsi sammalikkoon.
Oooh! Minä rakastan önniäisiä! Sammakot ja sisiliskot ovat parhaita! Ja ravut!
Kunhan palkka alkaa taas juoksemaan hankin önniäisiä kotiinkin.
April 14, 2007
Hukkaan meni tämäkin päivä.
Miehen lähdettyä töihin linnoittauduin olohuoneen sohvannurkkaan tuijottamaan pitkästä aikaa televisiota. Uskokaa tai älkää, mutta nukahdin. Ja nukuin sikeästi neljä kokonaista tuntia, ennen kuin Piski tuli ilmoittamaan että ruokaa olisi parempi saada tai muuten tulee ruumiita.
Ruokin eläimen, käytin kävelyllä ja palasin sohvalle. Ja torkahdin taas.
Nyt ajattelin mennä nukkumaan.
Rasti seinään, jos saan ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen nukuttua kokonaisen yön ilman heräämisiä.
April 5, 2007
Neljään tuntiin ei sitten sähköä ollutkaan. Orava oli järjestänyt henkilökohtaiset grillijuhlat jossain lähistöllä ja koko tienoo pimeni.
Muutenkin nuo kirotut puurotat aiheuttavat harmaita hiuksia. Rapistelevat välipohjassa, vittuilevat koiralle ja käyttäytyvät aivan helvetin pelottavsti muutenkin.
Pari viikkoa sitten näin yhden vetelevän hyvällä ruokahalulla keltasirkkua naamariinsa. En tiedä oliko tappanut itse vai löytänyt kuolleena, mutta aika saatanan makaaberille se näytti, kun kurre söi tipua lintulaudalla. Tuijotti vielä inhasti silmiin, kun seisoin muutaman metrin päässä tupakalla.
Olin varma että jossain vaiheessa se kysyy sellaisella tikujataku -äänellä että “vittuuks mulkkaat, horo?”
Helvetti. Minä luulin rusakoita maailmanlopun nisäkkäiksi.
Nyt se vanha vihtahousu on värvännyt oravatkin.