turisti

Menee niin putkeen, ettei mitään rajaa.

Tein töitä hyvällä mielellä, joskin hieman jo lomaa haikaillen. Ja sitten loppumetreillä reväytin jonkun kirotun lihaksen jostain päin yläselkää/oikeaa lapaa/olkapäätä riuhtoessani saatanallisen painavaa lihalaatikkoa pois toisen vastaavanlaisen päältä.

Ja sitten sain kuunnella täysin perusteetonta vittuilua, kun hain vakuutuskaavaketta tapaturman takia.

Perusteeton vittuilu on sellainen asia, että minä en vaan jaksa sellaista kuunnella.

Perusteetonta vittuilua harrastavat perusteettomat vittuilijat voivat ihan anytime nostaa löysän lehmänperseensä siltä toimistojakkaralta ja tulla keittiöön kokeilemaan miten helppoa itsensä rikkominen kiireessä ja väsyneenä on.

Ihan yllättäen internetin valvontaa tahdotaan taas valtiovallan puolelta tiukentaa.

Ihan yhtä yllättäen vähänkin verkosta ymmärtävät ja sitä aktiivisesti käyttävät tahot kuolevat nauruun.

Ja vähänkö yllättäen tällä kertaa vedetään esiin perinteinen rasismikortti.

Eihän siinä muuten mitään, oi sinä suuri ja alati valpas isoveli, mutta kun sinä et vaan osaa. Olet jatkuvasti myöhässä kehityksestä ja kompastelet omaan byrokratiaasi. Epäilemättä tarkoitusperäsi ovat jaloja ja sitä rataa, mutta sinä et vaan osaa. Ja sen lisäksi, ettet osaa, päädyt yleensä vahtikoirinesi haukkumaan ihan väärä puuta.

Pelkään pahoin, että mikäli todella ryhdyt ohjaamaan resursseja rasistisen kirjoittelun valvontaan netissä, niin tulilinjalle joutuvat ensimmäisenä ne omalla nimellään kirjoittavat, maahanmuutton ja pakolaisiin kriittisesti suhtautuvat kansalaiset, eivätkä ne, jotka todella rasismiin syyllistyvät.

Kriittisyys ei ole rikos. Minun mielestäni maahanmuuttajiin saa kernaasti suhtautua kriittisesti. Aivan samoin, kuin maahanmuuttajia saa ihquttaa kukin mahdollisten punaviherpoliittisten elämänkatselmuslasiensa lävitse. Minä en ihquta, mutta en silti ole rasisti. Kriittinen kyllä olen, mutten suinkaan rodun, uskonnon tai kotimaan perusteella, vaan ihan sen perusteella, mitä maahanmuuttajat puuhastelevat minun kotimaassani.

Hyvin suuri osa heistä puuhastelee sellaisia asioita, jotka saavat minut näkemään punaista. Loput taas eivät puuhastele, koska ovat oppineet talon tavoille, mutta mielestäni heitä on valitettavan vähän.

Ja se, rakas isoveli, on sinun syysi, vaikka eihän sinulla ole munaa sitä myöntää.

Ei.

Sinä haluat vain valvoa, että kantaväestö pysyy ruodussa, sillä aikaa kun ne ikävät “yksittäistapaukset” pistävät paskaksi kaiken mikä ei ole omaa.

Arvoisat lääketieteellisten instrumenttien valmistajat ja niitä käyttävät terveydenhuollon ammattilaiset,

Pyytäisin teitä ystävällisesti miettimään uusiksi termistön, jota valmistamienne ja käyttämienne instrumenttien nimeämisessä hyödynnätte. Erityisesti minua korpeaa myymänne ja käyttämänne solunäytteiden ottamiseen tarkoitettu väline, jota te hieman harhaanjohtavasti nimitätte “ohueksi neulaksi”.

SIINÄ MEHUPILLIN PAKSUISESSA NEULASSA EI SAATANA OLE MITÄÄN OHUTTA!

Iloisin kesäterveisin,

Nimim. “Kämmenen kokoinen mustelma kyljessä”

Aika harvoin käy nykyään niin, että ihminen viihtyy työn ääressä niin hyvin, että vallan unohtaa ajan kulun.

Minulta meni kolme varttia aikaa hoksata, että työpäivä on jo päättynyt. Ja sittenhän tuli tietenkin kamala kiire, kun muistin, että täytyy sännätä rokotettavaksi omaan pitäjään ja matkaa on puolensataa kilometriä ja aikaa vain puoli tuntia.

Huomenna sitten pääsee taas neulalla sohittavaksi. Ja ultraäänikikottimella.

Päivän paras uutinen on kuitenkin se, että tänään sain käpäliini uuden työvuorolistan, jonka lopussa siintää jo hartaasti varrottu vuosiloma. Neljä viikkoa tämänvuotisia ja pari päälle viime vuodelta jääneitä.

Jei!

Se saatanan älypää, joka oli eilen soittanut ja perunut hääpaikkavarauksemme, tulee vielä kokemaan ennennäkemättömän raakaa väkivaltaa. Olen sen verran sitkeä kusipää, että jahtaan sinua vaikka maailman tappiin asti.

Ihan vaan tiedoksi jatkossa, että hääpaikan talonmies on läheinen tuttu ja vaikka mitä yrittäisit selittää, niin paikka on varattu kuitenkin meille ennalta sovittuna ajankohtana, eikä peruutukseksi kelpaa kuin minun henkilökohtainen ilmoitukseni.

Ja sitä ei tule.

Vittu että pitää olla pieni elämä ja vähän mielekästä tekemistä, kun täytyy ryhtyä ihmisten tärkeimpiä juhliakin sabotoimaan.

Kauppaan. Kotiin siivoamaan ja kokoamaan puutarhakalusteet. Koirat hoitoon. Laittamaan sapuskaa.

Ei tässä ehdi murehtimaan. Tänään on grillijuhlat ja vaikka osanottajamäärä onkin viikkojen varrella hieman kutistunut, niin kymmenen ihmistä teettää töitä silti ihan kiitettävästi.

Kiitos kaikille sähköpostia lähettäneille. En ole vajoamassa epätoivoon, sillä kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minulla ei ole sellaiseen yksinkertaisesti aikaa. Menen tiistaina ultraäänitutkimukseen ja ohutneulanäytteeseen ja sitten katsellaan jatkoa. Saavat luvan leikata kasvaimen jo ensi viikolla tai sitten vasta syyskuussa. Aikatauluuni ei sovi mikään muu vaihtoehto ja minä en neuvottele.

Minä aion juhlia hääni ennakkosuunnitelmien mukaan ja aion myös lähteä kuukaudeksi häämatkalle heti häiden jälkeen.

Seuraava kasvain voi sitten ottaa tästä opikseen ja tiedustella sihteeriltäni sopivaa ajankohtaa kasvulleen.

Joitakin viikkoja sitten huomasin kyljessäni, hieman vyötärön alapuolella kyhmyn.

Tai itseasiassa huomasin sen kyhmyn kyllä jo aikoja sitten, mutta ajattelin sen olevan vain harmiton lipooma.

Sitten se kyhmy otti ja kasvoi ja muuttui aivan saatanan kipeäksi. Varasin ajan lääkäriin.

Lääkäri tutki. Totesi saman tien, että ei ole lipooma, vaan jotain muuta.

Ja se jotain muuta voi sitten kuulemma olla hyvänlaatuista tai sitten ei. Mutta ilmeisesti se on hyvänlaatuista tai ei imusolmukkeessa.

Ja nyt siitä pitäisi sitten ottaa ohutneulanäyte ja antaa patologin arpoa onko vai ei. Ja sitten pitäisi leikata jokatapauksessa.

Saatanan puoskarit!

Minulla on häät kolmenkymmenenkuuden päivän päästä. Minulla ei ole aikaa odottaa neljäätoista päivää sitä vitun patologin lausuntoa, jossa kerrotaan onko vai eikö. Eikä minulla ole aikaa odotella leikkausta. Tai pitää kahta viikkoa tikkejä nahassani sen jälkeen kun on päässyt luvallisesti puukotettavaksi.

Ja minulla ei etenkään ole nyt aikaa vittu syövälle, juovalle tai millekään muullekaan vitun tuumorille!

Vittu!

Story of my life.

Virolainen europarlamentaarikko Marianne Mikko vaatii laatutakeita yksittäisille internetin sisällöntuottajille. Eli siis muun muassa bloggaajille.

“Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi.”

Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jättämässä mietinnössä peräänkuulutetaan muun muassa sisällöntuottajien etujen ja kiinnostuksen kohteiden julkistamista.

Nettihän on toki täynnänsä yhden jos toisenkin asian lobbaajia ja heidän tuotoksiaan.

Netti on tänä päivänä myöskin itsessään sen verran valtavaksi paisunut verkosto, että sen valvominen on jo ajatuksena absurdi ja herättää kenessä tahansa omilla aivoillaan ajattelevassa ja perusmaalaisjärjellä varustetussa ihmisessä väkisinkin kysymyksen mitä helvettiä hänen verorahoillaan oikein puuhataan? Onhan valvontaa toki askarreltu muun muassa lapsipornon levittämisen estämiseksi ja Suomessakin pyritty toteuttamaan Lex Karpelan muodossa, mutta suurin osa aktiivisistä netin käyttäjistä ja uutisointia seuraavista ihmisistä kyllä tietää miten surkuhupaisan laihoin tuloksin.

Vaikka itse kirjoitankin tätä blogia omalla nimelläni ja naamallani (pärstäkerroin siitä kiinnostuneille löytyy täältä), suon mielelläni kuitenkin anonymiteetin niille, jotka eivät henkilöllisyyttään tahdo kaikelle rahvaalle paljastaa. Anonymiteetti kun ei välttämättä ole nykypäivän internetissä yhtään huono valinta, ottaen huomioon sen määrän pahansuopia hiippareita, joita tässäkin blogissa aika ajoin käy räksyttämässä.

Mitä laatutakuuseen tulee, niin itse en sellaista suostu antamaan. Minun kohdallanihan se voisi tarkoittaa hyvinkin sitä, että käyttämästäni sanastosta pitäisi heti kärkeen karsia pois ne voimasanat, joihin olen perin mieltynyt. Ja tämä blogi on rakennettu alunperinkin kiroilulle ja haiseville mielipiteille ja vieläpä ihan tietoisesti. En todellakaan ole valmis luopumaan saavuttamistani eduista tai pehmentämään imagoani. En, vaikka viralliset tahot käskisivät.

Ja mitä taas sisällöntuottajien kiinnostuksen kohteisiin tulee, niin luulisi jo pelkän sisälukutaidon riittävän mysteerin ratkaisemiseen. Siellähän ne blogissa seisovat, itse kullakin, ne kiinnostuksen kohteeet. Ei tarvita edes kummoista medialukutaitoa! Riittää kun on sisäistänyt lukutaidon perusteet.

Pikemminkin Europarlamentin kannattaisi keskittyä valvomaan tarkemmin suurien mediatalojen kiinnnostuksen kohteita. Suomessakin on jo valitettavasti nähtävissä, miten itseään sitoutumattomiksi tituleeraavat sanomalehdet valikoivat uutisointinsa sen mukaan, mikä saa heidän ilmeiset taloudelliset ja poliittiset sidosryhmänsä paistattelemaan mahdollisimman myönteisessä valossa.

Omat kiinnostuksen kohteeni rajoittuvat varsin pitkälti korkeaan omavalmistusasteeseen, nopeisiin autoihin ja designkenkiin.

Tiedättekö mikä on todella kiusallista?

Minä tiedän.

Tahdotteko tekin tietää?

Minäpä kerron.

Se on kiusallista, kun joutuu menemään lääkäriasemalle päivystykseen kammottavan, enkefaliittirokotteesta johtuvan allergisen reaktion vuoksi ja henkilön ottaa vastaan aivan jumalattoman komea ja nuori, lääkäriaseman uusi mieslääkäri. Lääkäri tutkii potilaan turvonnutta ja punaista pärstäkerrointa kulmat huolestuneesti rypyssä ja katsoo sitten nieluun. Ja korviin. Ja kaivaa sitten stetoskoopin esiin.

-Kuunnellaanpa keuhkot. Otatko sen hupparin pois?

Eikä potilaalla ole rintaliivejä yllään.

Eikä tilannetta ainakaan helpota lääkärin kommentti, kun potilas kainostelee.

-Ajattele se asia niin, että ainakaan sä et voi punastua enää yhtään enempää.

Käsittämätöntä scheissea!

Mitä helvettiä ravintolan johtoportaassa oikein ajatellaan, tai pikemminkin mitä ei, kun tyytymätöntä asiakasta uhkaillaan oikeustoimilla tämän arvosteltua saamaansa huonoa ja vielä ylihinnoiteltua palvelua?

Eikö puskaradio ole kertonut tälle ravintoloitsijalle vielä tapaus Lehtovaarasta?

Ei jumalauta saatana mitä spedeilyä!

Tunnen syvää myötähäpeää ravintola-alan ammattilaisena moisesta idiotismista.

Tyytymättömiin asiakkaisiin törmää kyllä päivittäin, mutta niin törmää siihenkin faktaan, että myös ne tyytymättömät asiakkaat tuovat taloon rahaa. Ja jos tyytymättömien asiakkaiden huonoa kokemusta pyrkii hyvittämään, niin ne saattavat joskus jopa palata taloon rahoineen.

Jos niitä sen sijaan uhkailee, ne kertovat siitä takuulla muille ja vieläpä ihan oikeutetusti.

Mahtaa ravintoloitsija pian nauttia hatullisestaan haisevaa, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Lehtovaaran Kauppi ja Molanderkin joutuivat opettelemaan kantapään kautta ja niin nähtävästi Nuevo Latinon pääpirutkin.

Viime viikolla kyseisen lafkan radiomainoksen kuultuani ehdotin Miehelle, että voisimme käväistä illallisella uudessa paikassa, ihan mielenkiinnosta.

No, nytpä lakkasi kiinnostamasta. Menettivät uskollisen asiakkaan ennen kuin onnistuivat sellaista edes saamaan.

Kokkaan jatkossakin latinovellini ihan itse.

Väsymyksen ehdoton huippupiste on saavutettavissa siten, että nukkuu ennen töihin lähtöä puolen tunnin pätkissä noin kolme tuntia, näkee levottomia unia työnteosta, herää aamuneljältä ja valuu sitten yhdeksäksi tunniksi kustannuspaikalle opettamaan aikuisille ihmisille mitä tarkoittaa käsihygienia.

Arvatkaapas.

Minä olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytymätön ulkonäkööni.

Minulla on kriisi.

Otsassani on uurteita ja ne ovat ryhtyneet häiritsemään minua ihan toden teolla. En tiedä miksi, kun ne ovat siinä kuitenkin olleet jo muutaman vuoden, eivätkä ne ole oikeastaan edes ryppyjä, vaan sellaisia ilmejuonteinta, jotka näkyvät kun kohotan kulmiani.

Taidanpa hakea parit piikit botoxia.

Senhän tietää sitten miten se työpäivä menee, kun heti kustannuspaikalle saavuttaessa kuulee, että kaksi kollegaa on hetkeä aikaisemmin sanonut itsensä irti.

Kahden viikon päästä on helvetti irti.

Sen lisäksi oma henkilökohtainen helvettinihän on jo valloillaan ihan jo siitäkin syystä, että minulla on käsissäni joukko eliittikouluista valmistuneita kesätyöntekijöitä, joilla ei tasan tarkkaan ole kykyä vastata huutoonsa.

Tekisi niin tasan mieli repiä irti muutama pää ja parit raajat, kun katsoo sitä turaamista, ylimielistä asennetta ja silkkaa tietämättömyyttä mitä tulee pelkkään noviisitason keittiökemiaan ja metodeihin.

En voi vittu soikoon ymmärtää, miten ihmiset voivat epäonnistua jopa kerman vaahdottamisessa!

Jostain syystä ei yllätä yhtään, että se joukon ainoa, joka itseasiassa jotain osaa ja jolle voi nakittaa muutakin tekemistä kuin lattioiden kuuraamista, on hakenut oppinsa Roihuvuoresta, suuren ja mahtavan ja ah-niin-jumalattoman seksikkään ja ylevän Perhon sijaan.

Perho on paska koulu.

What else can I say?

Ymmärrän päivä päivältä paremmin Gordon Ramsayn huutoa ja raivoa Hell’s Kitchenissä.

Jos minulla olisi edes puoliksi yhtä paljon statusta, niin ruumiita olisi jo tullut.

Taas!

Eijumalautasaatana!

Miten vitussa tuo elikko tulee tuolta häkistä ulos?

Tällä kertaa Mies oli töihin lähtiessään laittanut Seisoskelijan omaan yksiöönsä oleilemaan siksi aikaa, kunnes allekirjoittanut pääsi töistä. Ja allekirjoittanuthan pääsi. Ja koira oli taas ovella vastassa.

Häkki on helvetin suuri, teräksestä ja kovamuovista tehty. Siinä on kiskoilla liukuvat luukut, joissa on jämerät salvat molemmin puolin. Ei tuolta helvetti soikoon tulla ulos ilman peukaloita ja aivoja!

Ja mikä vitun juttu tämä nyt sitten mukamas taas on, että tuolla nelikinttuisella kohelolla on taas suoli kuralla? Tässä on jo monta viikkoa soudettu ja huovattu. Milloin suoli on kunnossa, milloin paska lentää kuin varpusparvi. Ei kait tuolle nyt voi ripulilääkettäkään jatkuvasti syöttää!

Eläinlääkärin mukaan ruokakin on herkkävatsaiselle koiralle hyvin sopivaa ja lisäksi on keitelty kammottavaa liisteriä kauraleseistä, riisistä, jauhetusta naudan vatsasta ja kananmunista. Näyttää ja haisee ihan viikon vanhalle kuolemalle se tökötti, mutta kuulemma hellii vatsaa.

Vittu.

Minua on huijattu.

Koirat eivät ole kivoja lemmikkejä, eikä niistä ole ihmiselle harrastukseksi. Ne tappavat pitkässä juoksussa huumorintajun ja mielenterveyden.

Tiedättekö mikä vähän ahdistaa?

No se, kun häämatkalle on aikaa varattuna kuukausi, ensimmäisessä pikkuparatiisissa vietetään viikko ja sitten olisi vielä kolme viikkoa aikaa!

Tai siis vain kolme viikkoa aikaa!

Maailmassa on niin valtavasti pökerryttävän henkeäsalpaavia paikkoja, mutta niin kirotun rajallisesti aikaa!

Vähintäänkin joka kolmas päivä tulee mieleen joku kohde, jossa olisi oikeastaan melkeinpä pakko piipahtaa, mutta sitten iskee se todellisuus vasten kasvoja, että jos puolet häämatkasta menee lentokoneessa omia polvia imeskellen, niin siinä menee koko matka ihan justiinsa hukkaan.

Kirottua.

Saksalainen Seisoskelijamme mätänee.

Sisältä.

Se on nyt piereskellyt tauotta kutakuinkin kaksi vuorokautta.

Välillä kääntää lattialla maatessaan kylkeä ja töräyttelee kuin aikamies, välillä taas sniikkailee pitkin huushollia ja päästelee hiljaisia, mutta sitäkin haisukkaampia tuhnuja.

Tuolla koiralla voisi ryhtyä laatimaan itselleen bioenergiaa! Jonkin sortin polttimo kiinni vaan persuuksiin!

Riittäisi talvipakkasilla lämpöä talossa, eikä tarvitsisi kuunnella viherpiipertäjien narinaa puulämmityksen pienhiukkaspäästöistä.

Eikä pääsisi kaikki tuo metaanikaan ikävästi ilmakehää pilaamaan.

Sitten voisi patentoida rakin ja lyödä rahoiksi!

Näin teemme.

Rehellisesti sanottuna toisinaan suorastaan ällistyttää suomalaisten työnantajien oletus siitä, että henkilöllä ei ole elämää työpaikan ulkopuolella.

Jos henkilöllä on vaikkapa hammas lohjennut pahanpäiväisesti ja se hammas vaatii pikaista rukkaamista kesken työpäivän, niin siinähän sitä sitten mutristellaan naamaa ja tingataan, että kukas nämä työt tekee, jos pitää kerran hammaslääkäriin asti mennä? Ja auta armias, jos se hammaslääkärissä käynti venyy yli listaan merkatun työajan, niin sitten vänkätään, että pitäisi nyt vielä tulla tekemään tunnit sisään.

Have I got the news for you, suckers!

Ei pitäisi! Ei todellakaan pitäisi! Missään ei sanota, että pitäisi, ei etenkään, jos se hammaslääkäri kirjoittaa potilaalle aanelosen, jossa todistetaan henkilö on ollut paikattavana purukalustoineen, eikä esimerkiksi paikallisesssa kaljalla.

Ja hiukkasen ihmetyttää myös suhtautuminen niin kutsutun vapaa-ajan velvollisuuksiin. Niitä ei tietenkään voi olla olemassa, elleivät ne ole omaa henkilökohtaista lihaa ja verta, sosiaaliturvatunnuksin varustettuja ja lain silmissä henkilön huollettavia.

Kieltäydy venymästä sillä perusteella, että lemmikkisi on ollut kotona kymmenen tuntia yksin ja sinun täytyy todellakin nyt lähteä, kun tuo palkallinen työaikakin juuri umpeutui ja taas pyöritellään silmiä! Vetoa siihen, että meidän pikku Jaakko-Maarialla on nuha, niin saat jäädä pois kolmeksi päiväksi, eikä kukaan kysele perään.

Vittu.

Taidan hankkia suurperheen.

Ja jahka on huollettavat saatu potkittua pihalle nurkista maleksimasta, niin ryhdyn yrittäjäksi saman tien.

Perskohtainen mielipiteeni on se, että ellei kravatti olisi kotoisin Kroatiasta, niin sitten se kyllä olisi Saatanasta.

Ja entäs sitten ne miehet, jotka niitä keikaroivia turhakkeita kaulaansa ripustavat!

Ensinnäkään en ole elämäni aikana tavannut kuin kaksi miestä, jotka osaavat itse solmia solmionsa. Toinen heistä on isäni ja toinen heistä ei asu kanssani samassa osoitteessa.

Minä osaan solmia solmion kahdella tavalla. Windsorilla tai vain puolikkaalla. On ollut pakko opetella, kun on jostain syystä aina lyöttäytynyt yhteen kädettömien tunarien kanssa.

Mutta sitä minä vaan tässä, että mikä perkele siinä on, jätkät, niin hankalaa?

Miksei voi solmia itse?

Mikä perkeleen kravattimaisteri minä olen teille niitä kikottimia kaulaan virittämään?

Kesä on kaikkinensa kiva, mutta ei hyttysinensä.

Siinähän könyät aamuvarhaisella ylös sängystä, kun koira rapistelee ovella siihen malliin, että pihalle on jo kiire, heität aamutakin päällesi ja ryysit ulos. Sytytät tupakin.

Ja sitten ne saatanat hyökkäävät.

En jumalauta voi käsittää mikä virka on hyttysillä. Mitä hyötyä niistä muka?

Minulla on aina kamala ongelma, kun on vieraita tulossa.

Mitä tarjota niille inehmoille, kun ne kuitenkin tietävät, että olen kokki. Ennakko-odotukset tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta kovin korkealla ja sekös lykkää painetta minun tontilleni.

Huomenna on tulossa belgialaisia vieraita.

Mitä helvettiä belgialaisille voi tarjota?!

Niillähän on siellä Belgiassaan jo kaikki maailman herkut tarjolla, kun ovat sen sijoitelleet niin lystikkäästi keskelle parhainta Eurooppaa. On parhaat suklaat, on herkulliset oluet, makkarat, leivonnaiset. Ranskanperunatkin.

Jos tulisi vieraita Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta, niin äkkiäkös niille laittaisi kystä kyllä, kun eihän niillä piruparoilla siellä ole kuin hiekkaa ja termiittejä. Ja kehitysmaa-apuriisiä ja nötköttiä. Pyöräyttäisi vaan lihapullat ruskealla kastikkeella ja uusia perunoita, niin johan olisi gourmet.

Mutta ei belgialaisille sellaista voi.

Kun eivät lihapullatkaan ole suomalainen keksintö.

Eilen iski niin käsittämättömän valtava vitutus, että olin jo valmis jättämään kaiken ja pakenemaan maasta.

Tyydyin kuitenkin käymään yhdellä pussikaljalla Alppipuistossa ja menemään sitten kiltisti nukkumaan. Nukuinkin viisitoista tuntia, vaikka vanhasta tottumuksesta heräsin hetkeksi aamuyöllä, kun ruumis oli nähtävästi menossa töihin, vaikka aivoilla on viikkolepopäivä.

Yhdeksän pintaan olikin lysti herätä sitten lopullisesti siihen, että koko talo haisee koiranpaskalta.

Koirilla on ripuli.

Ne eivät osaa käyttää vessaa.

(sopiva kirosana tähän)

Perkele. Minä en kestä.

Olihan se juu odotettavissa, että jokin kohta varmasti kusee näissä kirotuissa hääjärjestelyissä, mutta nyt kusee jumalauta jo vähän liikaa. Siinä määrin, että jos tämä meininki jatkuu vielä kauemmin kuin vaikkapa tunnin, niin minut voikin sitten varmaan raahata köysissä johonkin lataamoon.

Voi jumalauta, että olenkin yksi tahdoton lapanen, kun en jyrännyt läpi omaa toivettani pienestä seremoniasta maistraatissa.

Tämä on niin vähäpäistä touhua, ettei sitten mikään muu auringon alla.

Jos tilanne on sen laatuinen, että sinulla ei ole mikään kiire, mutta minä sen sijaan olen jäämässä junan alle, niin ole hyvä, ja painu helvettiin minun työpisteestäni nojailemasta.

Äläkä varsinkaan tule länkyttämään minulle mistään hyvästä sykkeestä ja miten ilon kautta mennään, sillä aivan varmana otan sen sinun ilosi ja tungen sen persläpesi kautta poikittain sykkimään sinne, missä ei aurinko paista.

Miten yhdestä margaritasta ja yhdestä geeteestä tulla krapula, häh?

Ja miten voi mukamas epäonnistua niin saatanan totaalisesti elokuvan teossa, vaikka tekijöinä ovat hääränneet Steven Spielberg ja George Lucas ja pääosassakin on sentään Harrison Ford, häh?

Voi jumalauta, mikä pettymys!

Nyt nimittäin loppui huumorintaju.

Viime vuonna luumupuu teki kokonaista kaksi hedelmää, koskapa kirvat päättivät, että nyt imetään tämä risu kuiviin.

Tänä vuonna, heti ensimmäisten kirvojen ilmaannuttua otin ja keräilin aimo joukon leppäkerttuja luumupuuhun, jos vaikka ne pitäisivät kirvat aisoissa.

Vituiksihan se meni.

Kas muurahaiset keksivät, että tuossapa oiva kirvapopulaatio lypsettäväksi ja nähtävästi lahtasivat sitten leppäkertut farmiltaan.

Tässä kohtaa hermostuin.

Myrkytin koko köörin.

Yks vitun hailee, vaikken voisi ensimmäistäkään luumua omasta puusta tänä vuonna syödä.

Mutta eivät perkele kyllä imppaa kirvatkaan mehuja minun puskistani.

Tänään piti lähteä Tampesteriin, mutta ei siitä sitten mitään tullutkaan, koska elämä nyt vaan on sellaista.

Pitäisi tässä varmaan sitten asennoitua viettämään vapaapäiviään jotenkin muuten. Kuten nyt vaikka siivoamalla ja remontoimalla ja kenties hieman puutarhatöitä tehden.

Pari tuntia sitten töissä olin vielä ihan innostunut aiheesta, mutta heti kotiin tultuani se into sitten lopahtikin.

Plääh.

Pitäisiköhän lähteä jonnekin muualle hulinoimaan ja viettämään paheellista elämää?

Olipa aikaa koleaa katseltavaa tarjolla töistä lähtiessä.

Nuorehko, asustaan päätellen musliminainen keskusteli ilmeisen hyväntuulisesti hieman vanhemman, vaaleaihoisen miehen kanssa.

Ohi käveli kolme selkeästikin ei-syntyperäistä suomalaista miestä.

Yksi niistä sylki naisen kasvoille ja kaksi muuta huutelivat jotain, joka kuulosti kovasti arabialta.

Vittu, mitä porukkaa.

Tämä nyt on sitten varmaan rasistista kiihotusta, mutta miksi vitussa ne tekivät niin?

Siksikö, että niiden kulttuuri ja uskonto on rauhan ja oikeudenmukaisuuden kulttuuri ja uskonto ja päin naamaa sylkeminen kannustava ele?

Vituttaa kaiken maailman hörhöt, joilla on kiire dieetille aina keväisin, jotta näyttäisi hyvältä bikineissä; syksyisin, jotta saisi kesäterasseilla hankitut kilot karistettua; ja vuoden alussa, jotta saisi joulumakkarat sulamaan ja tyhjänpäiväiset uuden vuoden lupaukset pidettyä.

Terveisiä Turistilta.

Suomen tulli.

Ah, kuinka rakastankaan sitä!

Täynnä iloisia, palvelualttiita ja ahkeria ihmisiä, jotka jo silkalla läsnäolollaan saavat henkilön hurmokseen ja karkoittavat ikävät pilvet taivaalta aurinkoa varjostamasta! Koskaan eivät epäile sinua piraattituotteiden trokaajaksi, eivätkä etenkään kyseenalaista sinua odottavan lähetyksen rahallista arvoa sittenkään, kun olet ostokuitin esittänyt.

Vitut.

Ei jumalauta.

Millaiseenkohan sukuun sitä ollaan neitiä naittamassa?

Olen aina kuvitellut, että omaa sukuani toraisempaa porukkaa ei takuuvarmasti ole olemassakaan, mutta viimeaikoina kuulemieni tarinoiden perusteella en ole enää niinkään vakuuttunut.

Mikä helvetti siinä on, oikeasti, etteivät edes aikuiset osaa jättää lapsellista tukkanuottastelua väliin? Edes silloin, kun olisi tarkoitus pitää hauskaa! Saatana!

Tästä farssista tulee jotenkin hirvittävän elävästi mieleen vuoden 1985 kesä.

Silloin tappelin verissä päin serkkuni kanssa hiekkalaatikolla siitä, kumman puolelle kahta hiekkalinnaa erottava vallihauta kuului.

Sittemmin opimme olemaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole oppineet.

Ääääää…rsyttää.

Viimeksi tänään toivoin, että olisin niin tyhmä ja sinisilmäinen, etten huomaisi ihmisissä ollenkaan niiden huonoja puolia ja asennevammaisuutta.

Nostan oikeasti hattua niille, jotka jaksavat päivästä toiseen tykätä ja arvostaa kanssaihmisiään. Minä en jaksa. En likimainkaan.

Tuntuu kuin olisin yhtäkkiä tullut allergiseksi kaikille ihmissuvun edustajille. Saan näppylöitä jokaisesta sosiaalisesta kontaktista.

Jokainen kökkö vitsi, jokainen vittuiluksi tarkoitettu letkautus, jokainen umpimielinen ja sivistymätön kommentti nostaa verenpaineen taivaisiin ja saa otsasuonen pullistumaan.

Näillä eväillä onkin helvetin hyvä vääntäytyä huomenissa ylös sängystä ja suunnata kulkunsa tuonne eteläiseen väestökeskittymään.

Voi isäkissan vittu.

Milloinkahan erinäiset tahot elämässäni onnistuvat takomaan läpi paksun kallonsa sen tosiasian, että en vaan jumalauta kykene halkeamaan moneen paikkaan yhtä aikaa.

Fysiikan lait eivät salli minun tehdä yhtäaikaa töitä ja rillutella jossain tuhnuisessa kuppilassa kaljamuki kourassa. En voi remontoida taloa ja antaa sielunhoitoa samaan aikaan. En voi olla samaan aikaan pääkaupunkiseudulla ja kotiseudulla.

Minulla on sellaisia velvollisuuksia kuten työ, koti, koirat ja parisuhde. Olkoonkin, että ne ovat mieluisia velvollisuuksia, mutta velvollisuuksia yhtä kaikki ne silti ovat. En voi, enkä halua laiminlyödä niitä. Ne nielevät liki kaksi kolmannesta ajastani. Loput yritän pyhittää nukkumiselle, etten kilahtaisi ja ryhtyisi sarjamurhailemaan satunnaisia ohikulkijoita.

Tämän lisäksi kalenterissani on punaisella tussilla merkattu päivämäärä 2. elokuuta. Se on tuleva hääpäiväni. Silloin on juhlat. Ne juhlat vaativat tällä hetkellä hyvin paljon huomiotani järjestelyjensä puolesta, sillä pahasti näyttää siltä, että minä olen ainoa, joka asioiden eteen jotain tekee. Ne, jotka ovat ottaneet pieniä paloja koko päivän showsta hoitaakseen, eivät ole infonneet minua yhtään mistään, joten oletan, että joudun loppuviimein kuitenkin tekemään kaiken itse. Se lievästikin ilmaistuna vituttaa silmittömästi.

Joten jos vaikutan hieman kireältä, väsyneeltä ja stressaantuneelta, se johtuu olosuhteista. Jos olen joutunut perumaan osallistumisiani yhdentekeviin vitun kissanristiäisiin, niin sekin johtuu olosuhteista. Jos en ole vastannut puhelimeen ja unohtanut soittaa takaisin, olen todennäköisesti vain ollut huonossa paikassa ja kiireessäni sitten unohtanut.

En vaan yksinkertaisesti voi revetä useampiin koordinaatteihin yhtä aikaa.

Lakatkaa saatanat vinkumasta.

Jos olet kitannut päivän mittaan yli kymmenen kuppia kahvia, älä kuvittelekaan ajavasi puolen Suomen halki alle neljässä tunnissa.

Menee vähintään kuusi.

Jos on Nokia tehnyt jo jokusen vuoden ihan kökköjä puhelimia, niin ei SonyEricsson ainakaan kakkoseksi kökköydessä jää Disc2Phone -sovelluksellaan.

Voi jumalauta että tekisi mieleni syöttää uusikin luuri Seisoskelijalle.

Kerpele.

Pitäisi mennä nukkumaan, mutten osaa.

Mies on jossain neljänsadan kilometrin päässä minun kotiseudullani, minun vanhempieni luona ja minä kykin Rajamäellä, koska huomenna pitää rientää sorvaamolle taas.

Kyllä minä silloin saan unen päästä kiinni kun se on yötöissä, mutta en, jos se on yökylässä. En varsinkaan, kun se vei Seisoskelijankin mukanaan ja minulle jäi vain terrieri, jolla on liian suuri ego minun kainalooni.

Tulee tosi pitkä yö.

Jumalauta, kahdeksantoista vuotta istuin tauotta koulun penkillä ja aina oli sama ongelma.

Kun opettaja antaa tehtävän ja asettaa tehtävälle aikarajan, niin mitäpä tekee Turisti? Puuhastelee kaikkea muuta, kunnes deadline on ovella ja sitten alkaa paniikissa riipiä kasaan aineistoa, jolla osoittaa, että homma on hanskassa.

Niin taaskin, vaikka lupasin itselleni koulua aloitellessani, että nyt teen sitten kaiken heti alta pois, ettei tarvitse repiä stressiä omasta typeryydestään.

Enpä suinkaan revi nyt stressiä, kun tehtävän palautukseen on aikaa alle kuusi tuntia, enkä mitään ole vielä paperille saanut rustattua. Ehei, en ollenkaan, en.

Enpä.