Ei herramunjeesuksein.
Selkeästikään jätkä ei älynlahjoillaan naissukupuolta häikäise. Eikä ulkoisella habituksellaan. Eikä nähtävästi rahaakaan ole riittävästi.
Ei mikään ihme, että jäi ilman.
Ja jos joku nainen tunnustaa tuolle joskus antaneensa, niin kynsin siltä silmät päästä rangaistuksena rikoksesta ihmisyyttä vastaan.
Jos joskus viidentoista vuoden päästä perheemme teini-ikäinen natisee siitä, miten äiti on niuho ja kalkkis ja mitäkaikkea, niin ai jumalauta että hieronkin kyllä tasan tarkkaan kaikki nämä raskausajan pahoinvoinnit ja muut oireet sen kiittämättömän pikkupaskiaisen naamaan.
Minua vituttaa.
Vituttaa, koska minunkin verorahoillani sponsoroidaan julkista palvelua liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla harjoittavaa osakeyhtiötä, jonka luonteensa vuoksi tulisi olla erityisen tarkka siitä, mitä eetteriin lipsauttelee.
Puhun Yleisradiosta.
Ja Jussi Halla-ahosta.
7.2.2009 Yle1:n illan pääuutislähetyksessä toimittaja Jyri Rantalan sammakko on jokseenkin pöyristyttävintä mitä vähään aikaan on yleläisen suusta päässyt.
Ulkomaalaisvastaisen Halla-ahon ehdokkuus tuskin riemastuttaisi Kristillisdemokraatteja, mutta antaisi Perussuomalaisten johdolle mahdollisuuden passittaa kiusallinen rotutohtori turvallisen välimatkan päähän.
Rotutohtori ilmauksena tuo ainakin minulle mieleen hyvin vahvasti Josef Mengelen. Ja sitä kautta natsi-Saksan.
Ja se, että toimittaja päästää tuollaista suustaan valtakunnan virallisessa mediassa ja kutakuinkin seuratuimmassa uutislähetyksessä on niin massiivinen kupru, ettei paremmasta väliä. Halla-aho on ihan oikeutetusti tehnyt toimittajan lausunnosta tutkintapyynnön, niin läheltä liippaa jo törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistö.
Mutta mitä tekee Yle?
Voisiko tässä tapauksessa kenties odottaa potkuja toimittajalle?
Passittihan Yle 90-luvun puolivälissä kilometritehtaalle kuuluttaja Tutteli Hammermannin, koska hänen esittelynsä ennen Francis Ford Coppolan ohjaamaa Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaa katsottiin olevan liian vasemmistolainen ja amerikkalaisvastainen.
Luulisi toimittajalta vaadittavan vielä tiukempaa objektiivisuutta, kuin kuuluttajalta.
Mutta vielä enemmän minua kiinnostaa se, mitä poliisi tekee. Jos suomalainen oikeusvaltio antaa valtakunnansyyttäjällekin vapaat kädet jahdata oman kriittisen mielipiteensä ilmaisevaa kunnallispoliitikkoa, niin samalla logiikalla luulisi tahtoa ja resursseja löytyvän heilauttaa ruoskaa objektiivikseksi jo lainkin perusteella määriteltyä mediaa kohtaan, kun se noin räikeästi uutisoinnissaan tyrii.
Halla-ahohan voittaa joka tapauksessa.
Jos tutkintapyyntö ei johda mihinkään, osoittaa se todeksi vain sen, että sananvapaus on vain lainsäätäjien sanahelinää ja että Suomen perustuslailla voi itse kukin pyyhkiä persettään, sillä se on vain sisällötöntä paperia. Halla-ahosta tulee marttyyri. Jos taas tutkintapyyntö johtaa syytteeseen ja tuomioon, vahvistuu Halla-ahon ja hänen kannattajiensa asema entisestään, kun punavihervasemmisto ottaa pää-äänenkannattajineen turpaansa oikein kunnolla.
Täytyy vain ihmetellä näiden hellanduudeleiden kykyä ja vimmaa kusta omiin muroihinsa.
Jos olisin itse ollut tyrkyllä mulkoilemaan tulevaa Madonnan keikkaa, niin varmaankin vituttaisi kuin apinaa Lippu.fi näennäisine “palveluineen”.
Mutta ihan viimeisilläni tiineenä en tasan varmasti olisi karjalauman sekaan tuppautumassa.
En, vaikka ilmaiseksi olisin tikettini saanut.
Sen sijaan lippuja yritettiin yhdessä Miehen kanssa hankkia lahjaksi, mutta kun ei palvelu toimi netissä, puhelimessa tai edes tiskillä, niin ei väkisin.
Ja kaiken rehellisyyden nimissä olen oikeastaan aika puhtaasti vahingoniloinen, ettemme lippuja saaneet hankittua.
Olisivat menneet helmet sioille, imho.
Ihan varoittamatta alkoi mieleni tekemään grillattua possun kylkeä.
Sitä sellaista, jossa on rasvaa yhtä paljon kuin lihaa.
Ja vieläpä siinä määrin rupesi tuo herkku himottamaan, että jos kaupat vain olisivat auki, niin ihan tasan kyllä lähtisin kylkeä metsästämään.
Ja sitten…
Minulla on tasan kaksi sanaa sanottavana niille muutamille jotka tässä blogissa ja blogin ulkopuolella ovat ottaneet asiakseen vainoharhailla siitä, että nimitän tuota kohdussani muhivaa elämän alkua Suolinkaiseksi ja myöskin edellisen postauksen tiimoilta keksineet sairaissa mielissään, että aion vedellä lastani ympäri korvia minkä ehdin.
Haistakaa vittu.
Suosittelen lämpimästi ammattimaista keskusteluapua, jos tekstistäni tuntuu löytyvän jotain piiloviestejä tai vihjauksia. Ongelma on hyvin suurella todennäköisyydellä huomattavasti vakavampi linjan siellä päässä.
Voi helvetin perkele.
Luetun ymmärtäminen tuntuu olevan niin jumalattoman pienelle porukalle jaettu syntymälahja, että välillä tekisi mieli kirkua.
Jos ei sivistystaso riitä edes kirjoitetun kielen sujuvaan ääneen lausumiseen, niin voiko se sitten riittää minkäänlaisten tulkintojen tekemiseen?
No ei tods voi.
Siellähän se Suolinkainen uiskenteli, kuin paraskin eväkäs.
Vatkasi kinttujaan suoraksi ja koukkuun ja pui nyrkkiä kuin äitinsä iltapäiväruuhkassa. Sormia molemmissa käpälissä viisi ja varpaitakin oikea määrä. Ei niskaturvotusta, ei sarvia, ei torahampaita. Pumppu tikitteli ihan kuten pitääkin, vatsalaukku näkyi pienenä kuplana ja munuaisiakin oli molemmin puolin reilua nelisenttistä pääpersmittaa.
Kesken touhun sitten ilmeisesti kyllästyi pällistelyyn ja käänsi selkänsä ja pisti nähtävästi maaten, kun sätkiminen loppui.
Mutta sen kyllä sanon, että vaikka muuten oli ihan miellyttävä kokemus tuo tutkimus, niin ne härvelit ja vehkeet mitä haarusvälistä sisään tungetaan voisi ihan oikeasti lämmittää ennen käyttöä.
Jääpuikko ei ole kiva persiissä, eikä etenkään siinä naapurirapussa.
Tänään alkoi jotenkin ihan suhteettomasti jännittää huominen ultraäänitutkimus.
Karahdin ihan jäihin, kun rupesin asiaa miettimään.
Entäs jos Suolinkainen onkin jotenkin sairas? Entäs jos sen sydänäänet ovatkin muutamassa päivässä lakanneet? Entäs jos sillä näkyykin sarvet ja torahampaat?
En varmasti pysty nukkumaan.
Siinä helposti voi käydä niinkin, että kun iltamyöhällä ryhtyy asentamaan astianpesukonetta lattiaremontin jäljiltä takaisin paikalleen, niin siinä tohinassa sitten menee jotain pahasti rikki ja sitten säntäilläänkin kellariin katkomaan päävesijohdosta virtausta, ettei nyt vallan koko talo lainehtisi.
Ja sitten voikin ihan kernaasti repiä taas auki sen juuri asennetun lattian, että pääsee betoni tulvan jäljiltä kuivumaan.
Jokin aika sitten erään keskustelun aikana, jossa eivät kemiat tai näkemykset kohdanneet, henkilö heitti ilmoille kommentin “no internet pitäisikin kieltää, koska se on pelkkää hölynpölyä”.
Mitä enemmän asiaa olen pohtinut eri kanteilta, sitä enemmän ajatuksessa on järkeä.
Internet pitäisikin kieltää.
Se pitäisi kieltää ainakin yli 60-vuotiailta ja oikeastaan varmuuden vuoksi teini-ikäisiltäkin. Vasemmistohipeiltä se pitäisi kieltää aivan ehdottomasti. Ja muiltakin humanisteilta. Ja eritoten kukkahatuilta. Internet olisi myöskin syytä kieltää henkilöiltä, joilla ei ole vähintäänkin yhtä yliopistotason tutkintoa. Ja nuorilta naishenkilöiltä, jotka diggaa niinq muotii <3. Ja kaikilta, jotka harrastavat neulomista.
Jep.
Kyllä se pitäisi kieltää.
Ettei vaan kenellekään tule paha mieli tai tapahdu mitään kamalaa.
Jos nyt menisi nukkumaan.
Ja heräisi sitten vasta vaikkapa vappuna tai juhannuksena.
Olen niin kuolemanväsynyt ja raivosta turta, että en vaan jaksa. En. Yhtään.
Sen sortin päivä, että tekisi mieleni kävellä papereiden kera käräjäoikeuteen ja käynnistää puolen vuoden harkinta-aika.
Kuppi on niin täynnä paskapuhetta ja panettelua neljän vuoden ajalta, että oma tyttönimi, oma asunto ja oma rauha houkuttelee päivä päivältä enemmän.
Eikä suinkaan siksi, että Miehessä mitään vikaa olisi, jos nyt ei lasketa sitä, että herran napanuora tuntuu olevan melkolailla tiukassa vielä yli neljännesvuosisadan jälkeen, vaan siksi, että minun oikeustajuni ja moraalini mukaan se, että sukulaiset tunkevat nokkaansa paikkoihin jotka eivät heille vain yksinkertaisesti kuulu, on jokseenkin kusipäisintä käytöstä mitä kuvitella saattaa.
Jos minun äitini, isäni, mummini tai vaarini puhuisi Miehestä paskaa, niin ihan tasan leipoisin jengiä surutta naamaan ja löisin välit poikki saman tien.
Mutta minun oletetaan vain olevan hiljaa ja nätisti, koska näissä piireissä, joihin olen avioliiton kautta joutunut, saavat eräät elää pellossa kuten tahtovat ja muiden odotetaan vain lankeavan polvilleen ylistyslauluja laulamaan.
No, en jumalauta ole hiljaa ja nätisti, enkä varsinkaan suostu kenenkään persettä nuolemaan.
Minulle on taivahan yhdentekevää, jos puoli valtakuntaa suostuu hymyssä suin paskaa syömään, mutta aivan turha odottaa sellaista minulta. Ei tule tapahtumaan tässä elämässä, eikä vielä seuraavassakaan.
Minä olen niin kypsä näihin meininkeihin nyt, että olen valmis nostamaan kytkintä ja kasvattamaan kakarani vaikka yksinhuoltajana.
Pääasia, ettei yksikään puuteriperseinen paskiainen pääse lastani puheillaan myrkyttämään.
Välillä on siepannut se, että jostain joskus kuulin, että energiajuomia ei missään helvetin nimessä tulisi raskaana ollessa nauttia.
Yritin mietiskellä miksi.
Kofeiiniahan saa raskaanakin ollessa nauttia, jos vuorokausisaanti jää alle 300 mg. No, tölkillisessä Batteryä on kofeiinia hieman yli 100 mg.
Voisiko syynä siis olla tauriini? Ei oikeastaan. Tauriinia on sekaravinnossa runsain määrin ja ihmisen elimistökin syntetisoi sitä jonkin verran muusta ravinnosta. Tauriini toimii välittäjäaineena. Sillä ei ole todettuja haittavaikutuksia. Sitä lisätään äidinmaidonvastikkeisiinkin, koska se on ihmiselle välttämätön aminohappo!
Niin että onko tässä nyt taas sitten jotain kielletty ihan vain varmuuden vuoksi?
Veikkaanpa että on. Ja siksipä aionkin nyt ottaa tölkillisen Batteryä, koska tekee mieli.
Viimeaikaiset lausuntosi mediassa ovat sanalla sanoen pöyristyttäviä.
Väität, että äidit, jotka eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan äitiysloman jälkeen, ovat huonoja äitejä ja kasvattajia ja itsekkäitä naisia. Mihin mahdat väitteesi perustaa? Et ilmeisestikään mihinkään elämän realiteetteihin.
Millaisen kuvan luulet antavasi itsestäsi äitinä, kasvattajana ja naisena, kun levität persettäsi kotisohvalla ja loisit aviomiehesi kustannuksella ainoana meriittinäsi kaksi synnyttämääsi kakaraa? Koetko todella, että annat pojillesi todellisuutta vastaavan ja aidosti hyvän kuvan siitä, mikä on äidin ja naisen rooli nykyaikaisessa suomalaisessa ydinperheessä? Koetko ylipäätään olevasi jotenkin onnistuneempi yksilö, kun sinun ei tarvitse evääsi heilauttaa manikyyrisi ja mauttoman Burberryn veskasi eteen?
Väitit eräässä paljon kohua aiheuttaneessa haastattelussa, että itse kotikasvatuksen saaneena sinusta on kasvanut sosiaalisesti lahjakas ja tunneälyltäsi herkkä ihminen. Tuon haastattelun nähneenä ja muita antamiasi lausuntoja luettuani minä väitän, että sinä olet täynnä paskapuhetta ja tyhjäpäisyyttä. Minä väitän, että vastoin harhaluulojasi sinä olet huonoin mahdollinen äiti, mitä maa päällään kantaa, sillä omalla esimerkilläsi opetat lapsillesi, että kanssaihmistesi perusteltuja mielipiteitä ei tarvitse kuunnella ja että äidin paikka on kotona hellan ja nyrkin välissä.
Rouva Mikkonen, sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset eivät väittelyssäkään huuda toisten päälle, tai pyri kaatamaan vastapuolen väittämiä leimaamalla niitä höpönlöpöksi, vain siksi, että eivät itse sivistymättömyyttään kykene omia kantojaan perustelemaan vakuuttavasti. Sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset eivät valtakunnan mediassa pyri lyömään huonon ja epäonnistuneen kasvattajan leimaa valtaväestön otsaan omaa katkeruuttaan ja osaamattomuuttaan. Sosiaalisesti lahjakkaat ja tunneälyltään herkät ihmiset eivät ylipäänsä ikimaailmassa pokaa toisten naisten aviomiehiä ja vielä vähemmän sosiaalisesti lahjakkaat ja tunneälyltään herkät ihmiset perustavat perhettä Timo “Sinulle olen herra majuri” T.A. Mikkosen kanssa, joka on yli kolmen vuosikymmenen ajan todistanut edellä mainitussa valtakunnan mediassa olevansa täynnä itseään ja täynnä paskaa.
Sosiaalisesti lahjakkaat ja tunneälyltään herkät ihmiset eivät myöskään pure sitä kättä, joka heitä ruokkii.
Saanen muistuttaa sinua, että sinä voit miehesi kustannuksella olla kotiäiti vain koska me epäonnistuneet ja huonot yksilöt voimme modernin yhteiskunnan ja taantumastakin huolimatta varsin terveen kansantalouden turvin kuluttaa sitä hömppää, jota sinun miehesi yrityksensä kautta tuottaa. Ilman kuluttavaa valtaväestöä niin sinä, kuin miehesikin, joutuisitte tekemään niin sanottuja oikeita töitä, sen sijaan että huutelette vieraisiin pöytiin omasta vääristyneestä norsunluutornistanne. Te joutuisitte “tarhaamaan lapsenne” ihan siinä missä tavallinenkin rahvas.
Rouva Mikkonen, minusta tulee äiti ensi kesänä. Aion viedä lapseni päivähoitoon, kun hän saavuttaa yhden vuoden iän. En tahdo, enkä voi, olla poissa työelämästä sen kauempaa. Ajatus siitä, että antaisin aviomieheni yksin elättää minua ja yhteistä lastamme on vastenmielinen ja ajatus siitä, että luopuisin työelämän minulle suomasta aikuisten ihmisten sosiaalisesta verkostosta vielä kammottavampi.
Minä olen oikeasti lahjakas, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen. Olen hyvin älykäs, niin tunnepuolella kuin ihan käytännössäkin. Näin ollen kaipaan ammatillisia ja sosiaalisia haasteita voidakseni elää täysipainoista ja tyydyttävää elämää ja sitä eivät räkänokkaiset ipanat pysty minulle tarjoamaan. Mieluummin uhraan jälkikasvuni järjestelmän jauhettavaksi, kuin vietän päiväni kommunikoimalla henkilöiden kanssa, jotka eivät osaa muodostaa monisanaisia lauseita ja tuijottamalla tv:stä ostoskanavaa ja Dr. Philiä. Olen täysin varma siitä, että näin tehdessäni voin olla loistava äiti ja esimerkillinen vanhempi lapselleni.
Tai ainakin parempi kuin sinä.
Mutta sehän ei paljoa vaadikaan.
Terveisin, Kati G
P.S. Hyvät äidit eivät juota lapsilleen lisäaineilla kyllästettyjä pillimehuja. Sietäisit hävetä!
Tämä helvetin yrjöily on kestänyt nyt jo kuukauden.
Jos en perkele saa jotain pahoinvointilääkettä tähän ja pian, niin tulee ruumiita.
(Terveisiä vaan sille valkotakkiselle, joka joulun alla diagnosoi “noroviruksen” ja selitti, että kahdeksas raskausviikko on liian aikainen pahoinvoinnille. On vittu harvinaisen sitkeä tämä teitin noro! Ja miten helvetissä kahdesta desilitrasta appelsiinijogurttia voi tulla litra oksennusta, häh?)
Antaisin oikean käteni ja aika lailla huomattavan summan rahaa vaikkapa hyväntekeväisyyteen, jos Suomeen säädettäisiin laki, jonka nojalla olisi ihan ookoo ja vieläpä toivottavaa siviilihenkilönkin jakaa oikeutta ympärilleen repimällä typeriltä, toistaitoisilta ja luupäisiltä henkilöiltä päät irti ja suolet kadulle kulkukoirien syötäväksi.
(Luulen, että tätä tunnetta voisi kutsua jo murhavitutukseksi.)
(Suukki-suukki, pusi-pusi, vilkaise tuosta lohdutukseksi vaikka pörröisiä eläimiä, jos tuli paha mieli.)
Käsittämätöntä, miten ruumis, joka ennen oli minulle tuttu ja mieluinen, on yhtäkkiä muuttunut täysin vieraaksi.
Tämä hiljakseen muuttuva vartalo tuntuu kutakuinkin yhtä kotoisalle, kuin vaikkapa naapurin rouvan tai jonkun satunnaisen ohikulkijan maallinen tomumaja. Se herättää minut öisin, voi pahoin päivisin ja tuntuu, joskaan nyt ei ihan vielä näytä, ällistyttävän omituiselle.
Viime yönä kierin sängyssä kuin mikäkin väkkyrä. Mahallaan ei kärsi nukkua, kun daisarit ovat niin halvatun arat. Vasemmalla kyljellä en osaa nukkua. Oikealla kyljellä nukkuessa Miehen hengitys otti niin pahasti nokkaan, että rupesi vallan kuvottamaan, vaikka herra kyllä pesee hampaansa huolellisesti. Selällään maatessa nenä meni joka kerran tukkoon.
Herää siinä sitten pirteänä ja hyväntuulisena uuteen aamuun.
Ja oikeanpuoleinen issiashermokin ryhtyi sitten vihoittelemaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
Sanomattakin kai selvää, että vituttaa.
En viikonlopun aikana ehtinyt juuri seurata median antia, mutta onneksi täydelliseen tyrmistykseen on mahdollisuus näin alkavan tiistain kunniaksikin.
Jepjep.
Ihan eniten tuossa pisti vituttamaan se, että sen lisäksi, että täti on tyystin aholla, muistuttaa hän aihepiiriä lukuunottamatta hyvin elävästi erästä katkeraa ja tunnevammaista ihmistä, joka hyppi kuukausi sitten silmilleni laitimmaisen kerran. Olin täysin vakuuttunut, ettei maailmassa voi olla vastaavanlaisia hulluja lehmiä yhtään enempää, mutta nähtävästi erehdyin. Voi herramunjee…
Mitäköhän tällekin yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kaikki akat jäisivät kotiin lapsia kaitsemaan? Mitenkähän vino seuraavasta sukupolvesta kasvaisi, jos Rouva Mikkosen metodit otettaisiin käyttöön jokaisessa huushollissa?
Minä ajattelin ainakin tuupata Suolinkaisen vuosikkaana lastentarhaan. Siihen saakka on varaa näillä näkymin notkua omissa nurkissa, mutta sen jälkeen asuntolaina velvoittaakin taas siinä määrin, että molempien on painettava töitä niska limassa, jotta kakaralla olisi katon ja neljän seinän lisäksi myös pottuja ja soosia. Jos se sitten tarkoittaa sitä, että Suolinkaisen kohtalona on olla totalitäärisnatsistisfasistisen systeemin pelinappula, niin voi-voi.
Tasan ei käy nallekarkit.
Voi jeesusmaria miten nousi karvat pystyyn, kun vastasin erään puolitutun puheluun ja tiedusteluun siitä, miten aion huomisia kolmekymppisiäni juhlistaa.
Joskus joulukuun alkupuolella oli vielä vakaa aikomus juhlia pyöreitä vuosia oikein pitkän kaavan mukaan ja isolla porukalla.
Tilanne ja suunnitelmat kuitenkin hieman muuttuivat siinä kohtaa kun testi kertoi minun voivan paksusti.
Kerroin henkilölle, että lähden juhlimisen sijaan Pohjois-Savoon ja illallistan veljeni ja tämän perheen kanssa eräässä mukavassa ravintolassa ilman sen suurempia seremonioita. Elän ehkä vaarallisesti ja tilaan pihvini mediumina ja maistan puoli lasillista hyvää viiniä.
Siihen soittelija sitten töksäytti, että voi helvetti että minustakin on tullut tylsä kanttura raskauden myötä.
Niin just. Olen siis tylsä kanttura, kun en tahdo vaarantaa lapseni terveyttä ja kehitystä kiskaisemalla kännejä? Tylsä kanttura, kun en viitsi lähteä katselemaan limulinjalla, kun jengi kiskaisee kännit?
Selvä. Sovitaan sitten vaikka niin.
Uskallan ihan hyvällä omallatunnolla syödä puolikypsän pihvin. Voin ihan hyvällä omallatunnolla nauttia sen pihvin kanssa sitä viiniäkin vaikka koko lasillisen. En ole positiivisen testin jälkeen alkoholiin kajonnut, ellei lasketa jouluaattona nautittua noin puolta desilitraa punaviiniä. Määrät ovat niin häviävän pieniä, ettei niillä ole kerrassa mitään vaikutusta. Jos sen sijaan kiskaisisin koko putelin ja siihen päälle vielä muutamat geeteet ja shotit, niin veikkaan ettei siitä ainakaan mitään hyvää Suolinkaiselle seuraisi.
Se, että joku kusen korventama pissis päätöksestäni harmistuu, osoittaa kyllä todeksi juurikin sen, mitä olen jo jonkin aikaa kyseisestä ihmisestä arvellut.
Jatkuvalla kännäämisellä saa helposti vaihdettua aivot tikapuuhermostoon.
Yritän tässä epätoivoisesti perustella itselleni miksi en tarvitse uutta kenkäparia itselleni edes 30-vuotislahjaksi.
Minulla on korkkareita niin paljon, että niitä pursuilee kaikista kaapeista. Minulla on nilkkurimallisia korkkareitakin ainakin neljät. Kuljen muutamia päiviä lukuunottamatta kesät talvet läpeensä tennareissa. En ole raskinut käyttää viimeisimpiä ostamiani Manolojakaan. Rahat voisi sijoittaa järkevämminkin. Lamatuleelamatuleelamatulee.
Nnnnnngh!
Eikö tämän maan kukkahatuilla ole mitään suhteellisuudentajua?
Ensiksikin. Kolme kalapuikkoa!? Mitä vittua nyt!? Ei kolmella kalapuikolla kasvavan lapsen maha täyteen tule, saati sitten proteiinintarve tyydyty! En nyt puutu siihen, mitä mieltä olen kalapuikoista ravintona yleisesti, mutta jos ravintoköyhää paskaa ylipäänsä lapsille pitää syöttää, niin voisiko sitä sitten lappaa siihen lautaselle edes riittävästi!
Toiseksi.
Poika ei suostunut laittamaan ylimääräistä kalapuikkoa takaisin tarjoiluastiaan emännän pyynnöstä huolimatta. Poikaa yrittivät sen jälkeen puhutella opettajat ja kuraattori. Lopulta opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.
Janianniina uhkaa syödä liikaa, kutsukaa poliisi! Mitääääh!?
Voi jumalautasaatana!
Jos minä olisin ollut oppilaana kyseisessä tilanteessa niin olisin kyllä lietsonut ilmoille ihan täysimittaisen kapinan, jossa olisi hajonnut muutakin kuin yksi ikkuna ja heitelty vähän roskia käytävälle.
Ei olisi nimittäin riittänyt edes mellakkapoliisi ja karhuryhmä tilannetta rauhoittamaan.
Kuulkaapas nyt, paskanaamat!
Minua on käynyt toden teolla vituttamaan viimeaikaiset kommenttifiltteriin jumittuneet natinat ja sähköpostiini ilmestyneet kitinät siitä, että “tää on niinq ihan epiä ja tylsää kun sä vaan kirjoitat niinq raskaudesta niinq.”
Tämä ei ole mikään toiveradio tahi jukeboksi!
Turvat rullalle ja suksikaa vuorille, täällä ei ole pakko maleksia marisemassa.
Näin aivan järkyttävää painajaista.
Unessa oli kaikkia lempiherkkujani.
Tuoretta, juuri poimittua papaijaa. Tartarpihvejä. Thaimaalaisia lihapullia. Wontoneja. Suklaapehmistä. Uunituoretta äidin leipomaa ruisleipää. Grillattuja maissintähkiä. Paahtopaistia. Venäläisiä suolakurkkuja hunajalla ja smetanalla höystettynä. Koreanorapihlajan marjoista tehtyjä tanghuluja. Lohikeittoa.
Ahdoin sapuskaa kitaani minkä ehdin, kunnes olin niin täynnä, että ällötti.
Ja sitten heräsin siihen, että vatsa kurni nälkää ja ällötti.
Kun tämä kuvotus jonain päivänä helpottaa, aion syödä itseni tärviölle. Syön niin kauan ja niin paljon, että halkean. Ja syön ihan mitä vaan, huolimatta siitä, mitä kukkahatut ovat raskausajan ravinnosta säätäneet.
On niin perkeleellinen nälkä, etten tiedä miten päin olisi.
Jääkaapissa olisi toki evästä, mutta jo pelkkä oven raottaminen ja ruuan näkeminen saa palan nousemaan kurkkuun. Sillä välin kun Mies nassutti tyytyväisenä aamupalaa, minä oksensin suihkussa, koska shampoon tuoksu otti nokkaan vähän turhan rankasti. Mieleni tekisi suolakurkkuja, mutta tiedän tasan varmaan, että etikan haju laukaisee oksennusrefleksin saman tien. Tekisi mieleni pizzaa, mutta eilen illalla Kotipizzan ohi kävellessäni tuoksut saivat kakomaan tyhjää.
Näännyn nälkään.
Mitta mandariinienkin suhteen on tullut täyteen.
Ei pitäisi kokeilla onneaan yleisillä paikoilla.
Oli niin kammottava nälkä, että tein traagisen virhearvioinnin ja käväisin vastoin kaikkia periaatteitani ohimennen nassuttamassa apetta eräässä pikaruokaravintolassa. Kuvittelin jo päässeeni kuin koira veräjästä, kun sapuska tuntui pysyvän sisällä, mutta autolle hiipiessä Suolinkainen kosti.
Onko mitään nolompaa kuin huutoyrjötä jonkun piruparan uudenkarhean Saabin konepellille keskellä päivää?
Voi jeesusjoosefmaria!
Ajattelin aikani kuluksi mulkaista erinäisiä nettiyhteisöjä ja keskustelupalstoja koskien tätä “ihanaa aikaa” ja “masuasukkia”.
Olisi pitänyt jättää väliin.
Hysteeriset ämmät toistensa kimpussa ja varailemassa aikaa jos jonkinsortin lapsivesitutkimuksiin ja istukkanäytteisiin. Keuhkoamista kantoliinoista, kestovaipoista ja hoitopöydistä, vaikka muutamilla tuntui olevan raskausviikkoja takana vähemmän kuin allekirjoittaneella. Hysteriaa alennusmyynneistä, joista kuulemma kannattaa nyt hetipaikalla käydä ostamassa ne tuhannen euron rattaat turboahtimella ja korisarjoilla.
En kyennyt samaistumaan.
En ajatellut hankkia yhtään vauvanvaatteita. Lasken aika pitkälle sen varaan, että veljentyttären perintönä saan jotain ryysyjä Suolinkaiselle. Sehän kasvaa niistä kuitenkin hetkessä ulos. Jos kasvaa. Jos edes syntyy. En ajatellut hankkia kantoliinaa. Näyttää juurikin sille, että minun selkäni huutaa hoosiannaa jo pelkästä ajatuksesta. Kestovaippoja olen harkinnut vakavasti, mutta vain lähinnä siksi, että ajatus useammasta kuorma-autolastillisesta maatumatonta jätettä tuntuu jotenkin epämiellyttävältä, en siksi, että pääni olisi istukkahormonista pehmennyt ja olisin muuttumassa hipiksi. Hoitopöydäksi saa luvan riittää kodinhoitohuoneen leveä allastaso. Rattaat ehtii katsoa kesälläkin. Ei tarvitse olla viimeisintä huutoa. Riittää että ovat mustat, tukevat ja isopyöräiset.
Ainoa kuukuus -anteeksi savolaisuuteni-, joka on pakko saada ja jonka aion hankkia Miehen protestoinnista huolimatta on kylpyamme, jonka pari vuotta sitten jossain rautakaupassa näin. Sellainen antiikkinen malli, mutta minikokoinen, jossa oli leijonantassut jalkoina. En siksi, etteikö Suolinkainen voisi kylpeä vaikka sinkkisoikossa, vaan siksi, että moinen vehje kylpyhuoneessa olisi myös erinomaisen ylilyövä sisustuselementti ja koska normaalikokoinen ei sinne mahtuisikaan.
Ja muuten.
Masuasukki on sitten sellainen termi, joka aiheutti minussa spontaanin oksennusreaktion jo ennen raskautta. Se ei ole mikään masu, eikä se loinen siellä ole mikään asukki. Jumalauta!
Ja vielä.
Seuraava sukulainen tai ystävä, joka tulee taputtelemaan mahaani, ottaa nenäänsä tosi lujaa. Minun mahani on minun mahani, eikä sen omistussuhde ole muuttunut, vaikka olenkin tiineenä.
Minä en syö sinun maksalaatikkoasi ja sinä et koske minun mahaani.
Voi hyvän tähden miten ihmisiä yritetään tässäkin maassa kusettaa!
Mikä helvetin kikotin tuo on oikein olevinaan? Ja mihin tarkoitukseen?!?
Myyntimiesten puheet ovat ainakin silkkaa kukkua.
Salaisuus on siinä, että Flavorwave Oven® Turbo kypsentää ruoan halogeenilämmöllä, infrapuna-aalloilla ja kuumalla ilmalla: siten ruoka valmistuu nopeammin ja tulee mehukkaammaksi.
Mitä helvettiä on halogeenilämpö? Ei sellaista ole olemassakaan! Onko lämmönlähteenä kenties halogeenilamppu, jonka hukkalämpöä käytetään kypsentämiseen? Kuulostaapa todella taloudelliselta ja kustannustehokkaalta! Entäpä nämä infrapuna-aallot? Tiedoksi vain, että infrapuna-aalloilla ei kypsennetä yhtään mitään, korkeintaan pidetään lämpimänä. Kuuma ilma? Turhakeinsinöörit ovat keksineet pyörän uudelleen! Kiertoilmauuneja on ollut markkinoilla jo viisikymmentä vuotta!
Turbo-uunin ilmavirtauksen uskomaton voima poistaa 75 prosenttia ruoan rasvasta ja pitää mehukkuuden tallessa. Voit siis vähentää painoasi ja silti nauttia kaikista suosikkiruuistasi.
Niinpä vissiin. Jotta esimerkiksi naudanlihasta saa kypsennyksessä irtoamaan 75% rasvasta, saa sille antaa jo niin paljon kipeää, että mehukkuus on tiessään! Vesi kiehuu alhaisemmassa lämpötilassa kuin rasva. Ennen kuin rasva solukosta irtoaa, on vesi jo höyrystynyt. Keittiökemiaa alkeellisimmillaan.
Flavorwave Oven® Turbo kuumentaa ruoan 260 celsiusasteeseen sekä pitää sen kuumana ja ruokahalua herättävänä tuntikausia, jotta koko perhe voi nauttia lämpimän ja houkuttavan aterian.
Miksi mikään ruoka pitäisi korventaa 260-asteiseksi? Noissa lämpötiloissa valkuaisaineet koaguloituvat pilalle ja palavat täyteen karsinogeenejä! Ja miksi helvetissä ruoka pitäisi pitää lämpimänä tuntikausia? Mitä pidempään ruokaa pidetään lämpimänä, sitä ravintoköyhemmäksi se muuttuu! Vitamiinit kiehuvat taivaan tuuliin lyhyessäkin kypsennyksessä!
Viiden tähden ravintoloiden käyttämä infrapunauuni voi maksaa yli 25000 kruunua. Kaikki nuo kalliit koneet maksavat yli 30000 kruunua, mutta Flavorwave Oven® Turbo korvaa ne kaikki, eikä vie tilaa leivänpaahdintasi enempää.
Viiden tähden ravintoloiden käyttämät ihan perusuunitkin maksavat tuon summan, paitsi että valuuttana on euro, eikä mikään kuppainen kruunu! Käykääpä kysymässä Hans Välimäeltä montako infrapunauunia herralla keittiössään on. Veikkaan, ettei ensimmäistäkään.
Sovitaanko niin, että jos ihan oikeasti aiotte tuollaisen turhakkeen hankkia, niin laitatte sen sitten piiloon, kun minä tulen käymään, tai muuten joudutte todistamaan hyvin ikävää episodia, jossa Flavorwave -härpäkkeenne singahtaa kiertoradalle hyvin pieninä palasina.
Eikö tähän perkeleen ympärivuorokautiseen “aamupahoinvointiin” voisi olla joku ihan oikeakin lääke?
Olen kokeillut ihan kaikki vippas- ja poppaskonstit pienistä välipaloista ja syömättömyydestä jäisiin sitrushedelmiin ja loputtomaan veden lillittämiseen.
Ja yrjö vaan lentää siltikin!
Joulu on, taivaan kiitos, kutakuinkin ohi.
Suunnitelmat aaton viettämisestä menivät uusiksi jo sunnuntaina, mutta näin jälkeenpäin ajatellen en oikeastaan jaksa edes välittää. Ruokailijoiden määrä juhlapöydässä kutistui kymmenestä viiteen. En jaksa enää panostaa sellaisiin ihmissuhteisiin, joista itselle jää vain paha mieli. En ole jaksanut enää moneen kuukauteen. Vaikka millaiselle mutkalle yrittäisi vääntäytyä vain tiettyjä ihmistyyppejä miellyttääkseen, on lopputulos kuitenkin aina se, ettei kelpaa. Mihin sellaisia ihmissuhteita edes tarvitaan? Miksi umpimielistä ja suppeakatseista käytöstä kenenkään tarvitsisi sietää?
Ainoa asia, joka hieman surettaa tässä kakaramaisessa episodissa on se, että tuleva perheenlisäys jää yhtä kokemusta paitsi. Tosin, kun ottaa huomioon sen, millaista kohtelua minä olen varsinkin tämän syksyn aikana osakseni saanut, en tiedä menettääkö Suolinkainen loppuviimein kovinkaan paljon. Jos lapsen äiti on lähtökohtaisesti epäkelpo ja sellainen, että häntä sopii vaikka huoritella, niin tuskinpa lapsellekaan sen kauniimpia sanoja olisi luvassa. Minä kyllä aikuisena ihmisenä kestän, mutten suurin surminkaan tahdo altistaa viatonta ihmislasta moiselle käytökselle. Ihmetyttää kuitenkin se into ja vimma, millä jotkut siltoja takanaan polttavat. Toivottavasti ymmärtävät myös lapsen synnyttyä pysytellä niissä kaivamissaan juoksuhaudoissa, sillä jos siinä vaiheessa ilmestyvät ovelleni makeilemaan ja uutta tulokasta kullalla ja mirhamilla lahjomaan, niin vastassa ei suinkaan ole punainen matto ja torvisoittokunta, vaan kireä ja tuhoisa tykistökeskitys. Kaiken tämän jälkeen olen minäkin siirtynyt jo anteeksiannon tuolle puolen.
Onneksi en ole tässä tilanteessa tyystin ilman tukea. On ollut lohdullista huomata, että minulla on onnekseni tiivis ja vahva turvaverkko ympärilläni. Ettei tarvitse yksin tapella oikeuksistaan. Etten ole yksin näkemysteni kanssa.
On kyllä niin rankasti ylimainostettua tämä odottamisen ihanuus, ettei ole tosikaan.
Mitä hienoa tässä mukamas on, kun oksettaa ihan koko ajan? Mitä hienoa on siinä, että nännit ovat kuin pingispalloa? Mitä hienoa on siinä, että vituttaa niin rankasti, että on valmis nyrkkitappeluun pienistäkin asioista? Mitä hienoa siinä on, että naama kukkii kuin 14-vuotiaalla teinipojalla?
Voin vain kuvitella miten hienoa se sitten on, kun ei enää mahdu vaatteisiin, kun kusettaa vartin välein, ja jos selälleen kellahtaa, niin ei pääsekään enää omin avuin ylös vaan jää sätkimään avuttomana kuin sittisontiainen.
Rahat takaisin, tämä on paskaa.
Jotenkin sitä kuvittelisi, että jokseenkin hyvin nukutun yön jälkeen heräisi virkeänä ja hyvillä mielin, mutta ei.
Vituttaa niin, ettei veri päässä kierrä.
Ei niinkään vituta se, etten erinäisille ihmisille kelpaa, vaan se, että nämä kyseiset ihmiset elävät todellisuudesta niin irtaallaan, että kuvittelevat voivansa kertoa minulle mitä saan ja en saa tehdä ja sitä kautta minua hallita.
Ei se vaan mene niin.
Ajatus siitä, että minun pitäisi yhtäkkiä muuttua joksikin muuksi vain koska jonkun puuteriperseen maailmankatsomus ja 2000-luvun yhteiskunta eivät millään tasolla kohtaa, on niin jumalattoman absurdi, etten tiedä itkeä vai nauraa.
Saa sitä toki tuulimyllyjä vastaan tapella ihan miten paljon lystää, mutta turha sitä on minulle tulla itkemään, jos tulee pipi nenään. Jos käärmeilee selän takana vuosikausia, niin on tekopyhää esittää loukkaantunutta, kun saa suoraa palautetta. Ei kukaan aikuinen ja itseän kunnioittava ihminen suostu paskaa nikottelematta nielemään.
Jouluun ei aikaisempina vuosina olekaan liittynyt ihan näin intensiivistä jännitystä ja urheilujuhlan tuntua.
Miehen isovanhemmat (terveisiä heille) ovat löytäneet kuulemani mukaan blogini. Se, miten siihen on reagoitu, on vielä täysin pimennossa minulta, mutta siinähän ei mitään uutta olekaan. Harvoin, tuskin koskaan, minulle uuden suvun puolelta mitään kerrotaan. Etenkään jos asia sattuu minua jotenkin koskettamaan. Ja kuten olen asiasta asianomaisillekin useaan otteeseen maininnut ihan viime aikoinakin, niin selän takana puhuminen, spekulointi ja muut hiekkalaatikkoleikit eivät ole minun heiniäni ja kaikenlaiseen kakaramaiseen käytökseen suhtaudun juurikin sellaisen vaatimalla tavalla. Eli purkamalla kiukkuani tähän päiväkirjaan.
Sattuneesta syystä minulla on takataskussani kuitenkin lysti pommi ja pari hupaisaa ässää hihassani, mutta jotta jännitys säilyisi veskunasopan äärelle asti, en kerro niitä nyt tässä.
Muutenhan elämä onkin ihan sitä perushuttua ollut tämänkin vuorokauden puolella. Vauhtia, yllätyksiä, järkytyksiä ja oivallisia aineksia suureenkin draamaan.
Välillä olisi ihan kivaa olla joku toinen.
Kolmen tunnin yöunet eivät välttämättä takaa parasta mahdollista suoritusta seuraavana aamuna.
Tuli kerrattua tämäkin vanha oppi taas vaihteeksi.
Muuten onkin oikeastaan aika lystiä luvassa. Enää kaksi päivää töitä ennen viiden päivän vapaata ja mahdollisesti jo heti maanantaina töiden jälkeen pääsee tempaisemaan “sikapleksit”, kuten ystävä asian ilmaisi. Jos suku kovasti haastaa riitaa joulupöydässä, niin sitten saa tempaista toiset pleksit heti aattona. Joulupäivänä mahdollisesti ehkä myös, mikäli onnistun houkuttelemaan työkavereita paheiden teille. Tapaninpäivää pitääkin sitten jo miettiä tarkemmin, koska lauantaina on kummipojan synttärit ja sitä varten pitää siirtyä Tampereelle, enkä ole kovin miellyttävä matkustaja pahassa ahjossa.
En missään tapauksessa kannusta ketään kännäämään jouluna. Minusta ei kannata ottaa esimerkkiä.
Nyt on vaan muki niin täynnänsä, että välillä se täytyy kumota Pohjanmaan kautta.
Jokainen tukkaansa joskus vähänkin kauemmin heilutellut tietää, että niska ja pää tulevat kipeäksi. Jos jokin toiminta aiheuttaa pitkässä juoksussa kipua, se yleensä on merkki siitä, että kyseinen toiminta ei terveyttä edistä.
Mutta mutta…
Heavy metal -musiikin tilalle suositellaan esimerkiksi asteen seesteisempää kuunneltavaa, kuten aikuisrockia. Muita ehdotuksia vammojen välttämiseksi ovat pään pyörittäminen joka toisella iskulla sekä suojavarusteiden käyttäminen.
Älä syö eläinrasvaa, se tuhoaa verisuonesi. Älä juo viinaa, se tuhoaa maksasi. Älä tuijota aurinkoa, näkö menee.
Äläkä saatana nyt ainakaan heviä kuuntele, ettet aiheuttaisi itsellesi pysyvää neurologista vammaa.
Tai käytä ainakin kypärää.
Maailmanloppu! Armageddon! Kriisi! Katastrofi!
Nyt joulu on varmasti peruttu, se väärästä suvusta naitu väärä nainen ei haluakaan sukulaisia luokseen jouluksi! Se aikoo varmaan hakea avioeroa! Se vihaa meitä! Soitellaan kaikille sukulaisille nyt ja paheksutaan ja spekuloidaan selän takana, vaikkei mistään vittuakaan tiedetä! Pukeudutaan säkkiin ja varistellaan tuhkaa päällemme!
(Olin unohtanut allekirjoittaa yhden ainoan joulukortin. Siksi olen nyt fasistiksi leimattu joulun- ja sukulaistenvihaaja, kuulemma. Mutta vittuakos tässä! Tervetuloa kuitenkin! Laitan joulupöydän valmiiksi klo 17.00 alkaen täällä Rajamäellä ja lähden sitten kaljoittelemaan jonnekin, mistä ei-verisukulaiset eivät minua löydä. Tukehtukoot kinkkuun koko roikka, minulle nimittäin riittää tämä tällainen vitun apinointi.)
Minulla on maailman parhaat työkaverit.
On se, jonka kanssa voin huoletta jakaa isot ja pienetkin hyshys-jutut; joka halaa, kun olen ärripurri. On se ihana kirppu, joka jaksaa aina muistuttaa, että teineily on minullekin sallittua, koska en vielä näytä lähellekään niin vanhalta kuin olen. On se, joka aamuäreänä muristessaan ja puhistessaankin saa minut hymyilemään ja hykertelemään, vaikka olenkin jäämässä junan alle hänen nukuttuaan pommiin. On se järki-ihminen, joka pudottaa minut tarvittaessa maan pinnalle.
Tänään oli paskaakin paskempi päivä mitä suorittamiseen tuli, mutta sitäkin parempi, mitä tuli seuraan ja kanssakärsijöihin.